lauantai 18. marraskuuta 2017

Mistä löydän sielun levon ja rauhan? Ukko-Paavon kammarissa

Emeritus kirkkoherra Pentti Simojoki on kirjoittanut kirjasen Mistä löydän sielun levon ja rauhan? Ukko-Paavon kammarissa. En ehtinyt Herättäjäjuhlilta poikkeamaan tänä kesänä Aholansaaressa. Toivottavasti jonakin kesänä sielläkin pääsisin minäkin vierailemaan…

Paavo Ruotsalaisen syntymästä tuli heinäkuussa 240 vuotta ja tammikuussa kuolemasta 165 vuotta.  Olen lueskellut hänestä kirjoitettuja kirjoja ja muutama on keskeneräisenä lukupinossani – josko niistä jotakin vielä tänä vuonna saa luettua loppuun.

Simojoen tänä vuonna julkaistun kirjasen luin jo kesällä ensimmäisen kerran. Tämä käsilaukkuun tai reppuun sopiva kirja olisi yksi kirjoista, jonka haluaisin lukea Aholansaaren rauhallisuudessa.

Mistä löydän sielun ja levon rauhan sopii luettavaksi niin Paavo Ruotsalaisen ajatuksia tuntevalle kuin vasta häneen tutustuvalle – minä lukeudun vielä näihin jälkimmäisiin.

Pentti Simojoki on otsikoinut kirjasen kappaleet Paavo Ruotsalaisen sanoihin:

Koska tietos ja taitos ei anna sielun rauhaa, aseta Vapahtajan kaikkinäkeväisyys ymmärrykses silmäin eteen sisällisen ikävöitsemisen kanssa; äläkä lakkaa tästä kilvoituksesta, ennen kuin saat salaisen ja hiljaisen rauhan Vapahtajalta: nyt tohdin omistaa Kristuksen auttajakseni.”

Näiden sanojen myötä Simojoki selittää mitä Paavo Ruotsalainen on mahtanut tarkoittaa.

Koska tietos ja taitos ei anna sielun rauhaa

Tässä käydään läpi Paavon lapsuutta ja nuoruutta ja jo Ukko-Paavon tarinan tunteneille tuttua Wilcoxin Hunajanpisaroiden lukemista ja seppä Högmanin tapaamista.  Puhutaan siitä ahtaasta portista ja ehkä ne kuuluisimmat sanat: ”Yksi sinulta puuttuu, ja sen myötä kaikki
Ei riitä ”ulkoinen pyhyys” – rukoukset, Raamatun luku, kirkossa käynnit eivät hengelliset laulut, jos sielu on sisältä tyhjä.

Aseta Vapahtajan kaikkinäkeväisyys ymmärrykses silmäin eteen sisällisen ikävöitsemisen kanssa

Jos et taida rukoilla, niin ikävöitse. ”

Jos siinä [Jumalan sylissä] ollessa ei osaa oikein rukoilla, niin kuin kuvittelee Raamatun vaativan, ei löydä mielestään oikeita sanoja, saa vain ikävöidä niillä sanoilla, jotka sisältä itsestään nousevat tai sitten aivan sanoitta.”
(s. 35)

Jos ei osaa eikä jaksa ikävöidäkään, saa vain sairastaa Herralle” (s. 36)

Alkutaipaleen körtille nämä ikävöitsemiset ja sairastamiset ovat hiukan outoja tuntemuksia…. Ehkä minusta ei tulekaan koskaan täysin körttiä….

Äläkä lakkaa tästä kilvoituksesta, ennen kuin saat salaisen ja hiljaisen rauhan Vapahtajalta

Kristillisen elämänarvojen ja opetuksen toteuttamista omassa elämässä… Mitkä ovat minun kristilliset elämänarvot? Mitä kristillisiä opetuksia minä hyväksyn?

Koko elämäni taitanee olla kilvoittelua, kunnes kohtaan Vapahtajan – ja saan hiljaisen rauhan…  vai kohtaanko tämän salaisuuden sittenkin omassa arjessani?

Nyt tohdin omistaa Kristuksen auttajakseni

Omistaessaan Kristuksen auttajanaan ihminen on luopunut itselleen asettamistaan vaatimuksista. Hän pyytää kaikkea Kristukselta ja on kaikessa sen varassa, mitä hänen auttajansa, Kristus, antaa hänelle.” (s. 52)

Viimeisessä kappaleessa Pentti Simojoki kirjoittaa löydöstään Ukko-Paavon kammarissa – Kristuksen sisällisestä tunnosta.

Kirjasta on myös tehty rauhaisa esittelyvideo Ukko-Paavo kamarissa:


Pentti Simojoki: Mistä löydän sielun levon ja rauhan? Ukko-Paavon kammarissa, Herättäjä-Yhdistys, 2017
Kansikuva: Pentti Simojoki
Mistä hankittu: ostettu uutena Herättäjän Kirjakauppa, KIPA-kirjakauppa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti