Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

"Miten selviytyisin iltaan" : Välähdyksiä masennuksen maailmasta

Kuva
Kun läheisesi sairastuu vaikeaa masennukseen, on yksi voimavara hakea ymmärrystä ja vertaistukea kirjallisuudesta. Parisen viikkoa sitten parikymppisellä tyttärelläni diagnosoitiin vaikea masennus. Hän on saanut nyt alkuavun hoitohenkilökunnalta.  Päivää kerrallaan opetellaan elämään hänen masennuksensa kanssa – me muu perhe täällä kotona ja hän poikaystävänsä kanssa omassa kodissaan. Minulle kirjoista muutenkin muihinkin asioihin apua ja ymmärrystä hakevana, oli luonnollista tutkia, mitä kirjallisuutta löytyy omasta lähikirjastosta vaikeasta masennuksesta.  Ensimmäiseksi luin ”Miten selviytyisin iltaan” :  välähdyksiä masennuksen maailmasta . Teoksen on toimittanut Irma Kiikkala, Juha Ahonen ja Britta Sohlman. Kirja on toki jo julkaistu vuonna 1999, lähes parikymmentä vuotta sitten, mutta minulle tämän kirjan tarinoista oli apua. Lukijalle-osiossa kirjan toimittajat kirjoittavat: ” Tämän kirjan lähtökohtana on ensinnäkin näkemys siitä, että masennus on yksilöllinen kärsimyksen

Muistoja Paavo Ruotsalaisesta

Kuva
Kirjastosta lainaamassani kirjassa ei ollut paperikansia, löysin kansikuvallisen kuvan www.antikvaarifi-sivustolta Paavo Ruotsalaisesta kertovien kirjojen lukuprojektini jatkuu tänä vuonna. Hannes Hyvärisen Muistoja Paavo Ruotsalaisesta luin viime vuoden lopussa. WSOY on julkaissut tämän teoksen vuonna 1924  - 72 vuoden jälkeen Paavo Ruotsalaisen kuolemasta. Hannes Hyvärinen kirjoittaa esipuheessa: ” Joutuessani monen vuoden aikana olemaan pappina Muuruvedellä, Nilsiässä, Puolangalla, Kuopiossa ja Varpasjärvellä tapasin usein Paavo Ruotsalaisen perillisiä sekä sellaisia vanhuksia, joilla oli lapsuusvuosiltaan muistoja Paavo Ruotsalaisesta .” ” Tällaista tietä olen saanut melkein kaikki ennen julkaisemattomat Ukko Paavon ”sanat” . Tässä kirjassa on luonnollisesti jo tuttu tuntemani Ukko-Paavon perustarina lapsuudesta hänen kuolemaansa. Vanhat kuvat elävöittävät tätä körttiläisen herätysliikkeen johtajan elämäkertaa.  Kirjassa kuvataan Paavo Ruotsalaisen asuinmi

Rakkaus

Kuva
Pikku kirjanen nimeltään Rakkaus sisältää kauniita ja puhuttelevia taideteosten kuvia, joihin on kirjoittanut tekstit Hannele Koivunen. Kirjanen on julkaistu myös englanniksi nimellä (Little )Meditations on Love (1995). Löysin Amazonista tiedon, että englanninkieliseen kirjaan on tekstit kirjoittanut Sister Wendy Beckett.  Olen ymmärtänyt, että tässä suomenkielisessä painoksessa ovat samat kuvat kuin englanninkielisessä, mutta Hannele Koivunen ei ole kääntänyt sisar Wendyn tekstejä, vaan on tehnyt tähän kirjaan omat tekstinsä.  Huomasin, että sisar Wendy on kirjoittanut monia mielenkiintoisia kirjoja uskonnosta ja taiteesta.  Taidanpa lainata seuraavalla kirjastoreissulla Sisar Wendyn taidematka : länsimaisen maalaustaiteen historia (WSOY, 1997) Rakkaus -kirjanen kuuluu Helsinki Median julkaisemaan sarjaan, jossa muita kirjasia ovat: Anne Fried: Hiljaisuus Lassi Nummi: Rauha Markus Nummi: Ilo Mutta palataanpa näihin Hannele Koivusen teksteihin.  Runot on kirjoite

Sovintoon elämän kanssa

Kuva
Saara Kinnusen kirjaa Sovintoon elämän kanssa olen lueskellut parin kappaleen tahtia kesästä lähtien.  Ihan jokaista kappaletta en lukenut, kun en kokenut niitä itselleni läheisiksi. Saara Kinnunen kirjoittaa Saatteeksi -tekstissään: ” Tämä kirja lähtee kanssasi sovintomatkalle. Teemme tutkimusretkeä ihmisen elämän lainalaisuuksiin. Kyselemme, miten elämän perustarpeet ja kehitystehtävät ovat päässeet toteutumaan omassa elämässämme. Ehkä sieltä löydämme ymmärrystämme kipuumme ja polun päitä matkallemme .” Kirja on jaettu viiteen osaan: Sovintoon menneisyyden kanssa, Sovintoon itseni kanssa, Sovintoon hankalien tunteiden kanssa, Sovintoon ihmissuhteissa ja Sovintoon Jumalan kanssa . Jokaisen osan ja niiden kappaleitten lopussa on kysymyksiä pohdiskeltavaksi. Osa kysymyksistä tekstien lopuissa tuntuvat vaikeiltakin pohtia, ehkä jokin keskusteluryhmä olisi tämänkin kirjan kysymyksien käsittelyssä avuksi. Poimin tähän muutaman kysymyksen, johon rohkenen vastata julkise

Kuoleman kuukausi

Kuva
Tammikuun kirjaklubin kirja Lapuan kirjastossa oli Timo Saarton Kuoleman kuukausi .  En valitettavasti päässyt osallistumaan lukupiirikeskusteluun tästä kirjasta.  Timo Saarto aloittaa mielenkiintoisen, jännittävän historiallisen romaanisarjan marraskuun 7. päivästä 1917 –  kuukauden tapahtumista, joulukuun 6. päivään saakka. Romaanin keskeisinä henkilöinä ovat Helsingin miliisit, virasta erotut poliisit eli Kaivohuoneen poliisireservi, Sörnäisten asukkaat sekä viisi henkilöä Ivuli ajurinrengistä Amos Hirveen, Nikolajeffin tehtaan johtajaan. Viljamakasiineista löytyy kulkukoirien jo puolittain syömä ruumis – tästä miehen kuolemantutkinnasta alkaa jännittävä tarina, jota katsotaan monen henkilön kannalta.  Tarinasta löytyy niin monia vieraita sanoja, joita tässä lähinnä itselleni avaan muistiinpanoiksi. Fuurmanni ” Kuorma-ajurin fuurmanni-nimitys juonsi juurensa ruotsin kielestä ja tarkoitti sananmukaisesti käännettynä kuljetusmiestä .”  (lähde: Fuurmannit kulj

Exit - Apostolin kyytiä: tarinoita lavalta ja lavan takaa

Kuva
Soivappu, Ilmajoki 29.4.1990: Minä 19-vuotias ja Exitin ensimmäinen keikka minulle.  Internetin kätköistä sain vahvistuksen, että lämppäribändi Exitille oli Kajo (he toki aloittelivat samoihin aikoihin kuin Exit). Kajo oli luonnollisesti tuttu bändi ilmajokelaiselle riparilaiselle – laulaja Raimo ”Musti” Lähteenmaa oli munkin riparilla seurakunnan työntekijänä. Riparin jälkeen uskonasiat ei olleet kovin paljoa kiinnostaneet, mutta vuonna 1990 elämässä tapahtui asioita, jotka saivat mut etsimään uskosta apua….  Soivappu-tapahtumaan oli helppo mennä, sillä asuin avopuolisoni kanssa yläasteen juhlasalin takana olevassa vuokrakaksiossa (oli ollut ennen talonmiehen asunto) – musiikkia olisi voinut toki kuunnella kotona seinän takanakin, mutta halusin mennä kuuntelemaan juhlasalin puolelle. Paljon en muista tapahtumasta, mutta jotain sieltä jäi sydämeeni. Taisin kirjastosta lainata Exitin älppäreitäkin.  Mutta tämän pidemmälle ei tuo uskon kutsu kantanut…  gospel jäi vuosiksi…. 27.3.2

Hiiriä ja ihmisiä

Kuva
John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -pienoisromaani oli Kauhavan kirjaston lukupiirin tammikuun kirja.  John Steinbeckin tiesin luonnollisesti nimeltä ja osasin yhdistää muutaman teoksen häneen.  Hiiriä ja ihmisiä on kuitenkin ensimmäinen hänen teoksensa, jonka minä olen lukenut. Alkusivuja lukiessa olin helpottunut, että tämä romaani on vain 134-sivuinen pienoisromaani. En vieläkään oikein syty eikä mielenkiintoni herää lukiessani realistista kuvausta amerikkalaisesta lähihistoriasta (1930-luku tässä tarinassa) miesten näkökulmasta. Jotenkin tuo maatilan työläiskuvaus tuntui tylsältä lukea, kunnes Steinbeck kuvasi Candy-ukkoa ja hänen iäkästä koiraansa tai kuinka Lennie kohtasi mustan Crooksin tallissa. Jotain traagisen herkkää oli näissä kohtauksissa ja sai minun tuntemaan myötätuntoa näitä tarinan miehiä kohtaan. Georgen ja Lennien omanlaatuinen ystävyys koskettaa ja tarinan loppu hätkähdytti. ” Lennie pyysi: - Tehdään niin nyt heti. Lähdetään heti sille pikku tilalle

Santiagon Camino - Tie henkiseen kotiin

Kuva
Sain Valmiixi -kustantajalta arvostelukappaleen Helienda Toivion kirjasta Santiagon Camino – Tie henkiseen kotiin. Luin kirjan jo marraskuussa muutamassa päivässä. Nyt vasta ehdin tästäkin kirjasta kirjoittamaan ajatuksiani. Yksi haaveistani on päästä jonain päivänä vaeltamaan Santiago de Compostelan pyhiinvaeltajareittiä. Siksi minua kiinnostavatkin kaikki pyhiinvaeltamiseen liittyvät kirjat. Blogikirjoitteluni lomassa tykkään kuunnella inspiroivaa musiikkia Spotifystä. Santiago de Compostela -hakusanalla löysin The Way -elokuvan Soundtrackin.  Minulle tuo elokuva oli tuntematon, joten katsoin ensin olisiko se nähtävissä Netflixissä. Sieltä sitä ei löytynyt, ei myöskään kirjastojen kokoelmista, joten päätin tilata dvd:n itselleni CDON.COMista.  Ainakaan dvd:nä en löytänyt suomenkielistä versiota, mutta englanninkielisenäkin sujuu katsominen. Helienda Toivio kirjoittaa Lukijalle -esipuheessaan: ” Santiagon Camino – Tie Henkiseen kotiin on todellinen matkakertomus saapumis

Joulunajan kirjoja - lahjakirjoja ja lainakirjoja lahjaksi

Kuva
Jouluksi lainasin kirjastosta kolme runokirjaa. Löysin nämä kirjaston joulukirjapöydästä.  Omat joulukirjat jäivät tänä jouluna katselematta, enkä ostanut perinteistä joulukirjaakaan itselleni. Tänä vuonna toteutin myös jokunen vuosi löytämäni idean - lainaa kirjastosta kirja lähimmäisellesi ja paketoi se joulupakettiin.  Ostin toki kirjakaupasta jokaiselle ikioman lahjakirjankin. Vaan käydäänpä ensin läpi, minkälaisia olivat nuo kolme kirjastosta  löytämääni runokirjaa. Valde Aho: Metsätuvan tonttuhaltija Valde Aho (s. 1938) on torniolainen kirjailija.  Lapin kirjallisuusseuran kirjailija-esittelysivullaan hän kuvaa mielenkiintoisesti tapaansa tehdä julkaisemansa kirjat itse alusta loppuun. Metsätuvan tonttuhaltija -kirja sisältää runoja sekä lyhyitä kertomuksia.  Kirjan kansikuvat ja sisällä olevat mustavalkokuvat on piirtänyt Valde Ahon tytär Teija Aho. Runot ja tarinat luonnollisesti kuvaavat vanhanajan joulua Valde Ahon oman elämänkokemuksen kautta. Joulurunoista ku