tiistai 9. tammikuuta 2018

Hiiriä ja ihmisiä


John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -pienoisromaani oli Kauhavan kirjaston lukupiirin tammikuun kirja.  John Steinbeckin tiesin luonnollisesti nimeltä ja osasin yhdistää muutaman teoksen häneen.  Hiiriä ja ihmisiä on kuitenkin ensimmäinen hänen teoksensa, jonka minä olen lukenut.

Alkusivuja lukiessa olin helpottunut, että tämä romaani on vain 134-sivuinen pienoisromaani. En vieläkään oikein syty eikä mielenkiintoni herää lukiessani realistista kuvausta amerikkalaisesta lähihistoriasta (1930-luku tässä tarinassa) miesten näkökulmasta.

Jotenkin tuo maatilan työläiskuvaus tuntui tylsältä lukea, kunnes Steinbeck kuvasi Candy-ukkoa ja hänen iäkästä koiraansa tai kuinka Lennie kohtasi mustan Crooksin tallissa. Jotain traagisen herkkää oli näissä kohtauksissa ja sai minun tuntemaan myötätuntoa näitä tarinan miehiä kohtaan.

Georgen ja Lennien omanlaatuinen ystävyys koskettaa ja tarinan loppu hätkähdytti.

Lennie pyysi:
- Tehdään niin nyt heti. Lähdetään heti sille pikku tilalle
- Tietty, nyt heti. Minun täytyy, ei auta muu. Meidän täytyy”
(s. 133)

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä, Tammi, 10p., 1995  (suom. 1p. 1963)
suomentanut Jouko Linturi
(engl. alkuteos Of Mice and Men, 1937)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Hiiriä ja ihmisiä ovat myös lukeneet tai kuunnelleet äänikirjana:







1 kommentti:

  1. En ole lukenut tätä, nyt luin postauksesi ihan uteliaisuudesta, että mistä tämä kertoo. Maatilan työläiskuvaus kuulostaa kyllä tylsältä... vaikka maanvijelijän tytär olenkin - tai ehkä juuri siksi?! :)

    VastaaPoista