lauantai 20. tammikuuta 2018

Kuoleman kuukausi

Tammikuun kirjaklubin kirja Lapuan kirjastossa oli Timo Saarton Kuoleman kuukausi.  En valitettavasti päässyt osallistumaan lukupiirikeskusteluun tästä kirjasta. 

Timo Saarto aloittaa mielenkiintoisen, jännittävän historiallisen romaanisarjan marraskuun 7. päivästä 1917 –  kuukauden tapahtumista, joulukuun 6. päivään saakka.

Romaanin keskeisinä henkilöinä ovat Helsingin miliisit, virasta erotut poliisit eli Kaivohuoneen poliisireservi, Sörnäisten asukkaat sekä viisi henkilöä Ivuli ajurinrengistä Amos Hirveen, Nikolajeffin tehtaan johtajaan.

Viljamakasiineista löytyy kulkukoirien jo puolittain syömä ruumis – tästä miehen kuolemantutkinnasta alkaa jännittävä tarina, jota katsotaan monen henkilön kannalta. 

Tarinasta löytyy niin monia vieraita sanoja, joita tässä lähinnä itselleni avaan muistiinpanoiksi.

Fuurmanni
Kuorma-ajurin fuurmanni-nimitys juonsi juurensa ruotsin kielestä ja tarkoitti sananmukaisesti käännettynä kuljetusmiestä.”  (lähde: Fuurmannit kuljettivat tavaraa haloista sikurisäkkeihin)

Löysin netistä Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen vuonna 1997 opiskelija- ja opetusprojektina syntyneen verkkojulkaisun.  Oletan, että tämän sivuston tieto on todenperäistä. Sieltä löysin tietoa, ketkä olivat miliisejä ja ketkä ns. Kaivohuoneen poliisireserviä. 

Helsingin miliisi – keitä he olivatkaan?
Poliittisten järjestystoimikuntien aseman vakiintuessa järjestysmiehiä alettiin kutsua miliiseiksi. Kaupunkien poliisitointa johtaneet seyniläiset poliisimestarit erosivat viroistaan maaliskuun lopulla. Helsingissä sosialidemokraattinen järjestystoimikunta perusti miliisin 20.3. 1917. Toisin paikoin tämä tapahtui vasemmiston ja porvarien yhteisellä päätöksellä, mutta esimerkiksi Tampereella porvarillinen kaupunginvaltuusto yritti palauttaa poliisilaitoksen tehtäväänsä. Riidan ratkaisemiseksi valtuusto ja työväenjärjestöjen edustajat muodostivat yhteisen järjestyslautakunnan. Osa entisistä konstaapeleista palasi tehtäviinsä, vain santarmien urkkijoina toimineet erotettiin. Miliisijärjestelmään siirtyivät maaliskuun aikana myös Turku ja Viipuri sekä 14 muuta kaupunkia

Kaivohuoneen poliisireservi – virasta erotut poliisit
…elokuun lopussa Helsingin porvarilliset luottamusmiehet pyysivät everstiluutnantti Bruno Jalanderia perustamaan poliisireservin, joka vastaisi järjestyksenpidosta, kun miliisi olisi lakkautettu. Jalander oli toiminut Helsingin poliisivoimissa jo 1905-10. Työväestö ei hänestä pitänyt, sillä hän oli toiminut lakonmurtajana Kemissä 1906. Jalander ryhtyi työhön, jota kaupunki rahoitti. Noin 400 miestä värvättiin maaseudulta ja heitä kouluttivat poliisivoimista työttömiksi jääneet komisariot. Ryhmän nimeksi tuli Kaivohuoneen poliisikoulu. Poliisireservi oli sosialidemokraattisten lehtien mielestä lahtarikaartia.”

Keitä olivat sakilaiset?
Tutkijan mukaan sakilaisuus oli osa kaupunkimaisen tai kaupunkiin asettuneen nuoren rahvaan kulttuuria. Se oli alhaalta kasvanutta työväen nuorisokulttuuria, jossa luotiin aikuisten riittejä. Mikään poliittinen liike sakilaisuus ei ollut, lujan aseman saavuttanut työväenliike päinvastoin kritisoi kiivain sanoin näitä riiviöiksi luonnehtimiaan ongelmatapauksia. Jäsenistön piti sisäistää kurinalaisuuden koodi. Eivät toki kaikki sakkiin kuuluneet rötöstelleet tai mellastaneet. Aikalaisten todistusten mukaan suurin osa oli aivan tavallisia työläisnuoria.”

Oosin rukoushuoneen taustaa etsiskelin nettimaailmasta 

Kirkkomellakoiden tapahtumahetkinä Helsingin rovastikunnassa toimi
yhdeksän seurakuntaa, joista kuusi oli kirkkomellakoiden kannalta keskiössä.
Vuonna 1906 tehdyn kielellisen ja alueellisen seurakuntajaon seurauksena oli
Helsinkiin muodostunut seuraavat seurakunnat. Nikolainkirkkoa ja Vanhaa
kirkkoa käyttivät Helsingin pohjoinen ruotsalainen ja suomalainen seurakunta.
Johanneksen kirkkoa ja Betaniaa käyttivät Helsingin eteläinen ruotsalainen ja
suomalainen seurakunta. Kallion ja Harjun rukoushuoneita käyttivät Sörnäisten
ruotsalainen ja suomalainen seurakunta, kunnes Kallion kirkko valmistui 1912

Ehkä seuraavassa kirjassa Kevään varjo, joka ilmestyy nyt keväällä, selviää enemmän, mikä tehtävä Mirjam Drifvalla on. 

Kuoleman kuukausi -romaanin historiallisen kuvauksen lomassa kulkevat murhatutkimukset ja henkilöiden omat elämän ongelmat.  Kuka tai ketkä ovat murhien takana, miten päähenkilöt selviävät traagisistakin koettelemuksistaan – sivu sivulta odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Romaanissa on sopivasti jännitystä, joka pitää otteessaan. 

Kirjan viimeisen sivun jälkeen tajuan, että tarina ei lopu tähän – onneksi seuraava kirja, Kevään varjo julkaistaan huhtikuussa.  Ehkäpä ostan molemmat kirjat omaankin kirjahyllyyn. 

Timo Saarto: Kuoleman kuukausi, Karisto, 2017
Kansi: Mika Kettunen 
Kannen valokuva: Helsingin kaupunginmuseo/Signe Brander
Mistä hankittu: lainattu lukupiirikirja Nurmon kirjasto


Kuoleman kuukauden tarinan ovat kulkeneet myös seuraavat kirjablogistit:

Hemulin kirjahylly
Kirjan pauloissa
Kirsin kirjanurkka
Tarua ja totta



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti