Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Laulaen työtä, leväten elämää: kirja jaksamisesta ja voimavaroista

Kuva
Jorma Sutisen Laulaen työtä, leväten elämää: kirja jaksamisesta ja voimavaroista -teoksessa heijastuu vahva ihmisen ja elämän kunnioitus. Hän on hakenut kirjaansa aineksia kokemuksistaan sielunhoitajana ja retriitinohjaajana. Kehitysvammaistyön pappina hän käsittelee aihetta ainutlaatuisella tavalla myös kehitysvammaisilta oppimansa elämänviisauden kautta. Kirja ei ohjaa vain jaksamaan, vaan haastaa rivien välistä nykymaailmaa kulttuurimurrokseen ja uudenlaisen ihmisihanteen etsimiseen. (takakannesta) Jorma Sutisen tekstit saavat miettimään nykyajan hektisyyttä, ehdimmekö pysähtyä elämysten äärelle vai viekö sirpaleisuus meitä turhankin nopeasti elämyksestä toiseen? Uuvutammeko itsemme liiallisella touhuamisella, emmekö osaa levätä? Pelkäämmekö hiljaisuutta? Olemmeko monen roolin uuvuttamia vai osaammeko olla aito oma itsemme niin töissä kuin vapaa-aikana? Sutinen kirjoittaa: ” Kaikkien tuntemia aitoja ihmisiä ovat ennen muuta kehitysvammaiset, jotka saavat ihanalla t

Elävä hiljaisuus

Kuva
Uuden vuoden alussa etsin kirjaston Finnasta kirjoja sanahaulla ”hiljaisuus”. Yksi löytämistäni kirjoista oli Seppo Häyrysen ja Paavo Rissasen kirjoittama teos Elävä hiljaisuus – johdatus sanattoman rukouksen tielle. Kirjan takakannessa sanotaan: ” Elävä hiljaisuus on kokonaisesitys hiljaisuuden viljelystä kristikunnassa, samalla kun se antaa monipuolisen kuvan Suomen luterilaisen kirkon piirissä elpyneestä hiljaisuuden etsinnästä .” Seppo Häyrynen on kirjoittanut Hiljaisuudelle avautuminen -osion ja Paavo Rissanen kirjan toisen osion, Hiljaisuus, uskon syvyys HILJAISUUDELLE AVAUTUMINEN Hiljaisuus ja elämän puhuttelu Hiljaisuus on minulle varhainen aamu metsässä, yksinäinen hetki saunassa, kynttilän liekin katselu hämärässä. Se voi olla myös hetki, kun olen yksin kotona, eikä mikään laite ole päällä – kuuluu vain seinäkellon raksutus, lintujen liverrys ulkona tai tuulen tuiverrus talon nurkissa.  Saan vain istua ja olla hiljaa ajatuksineni – hiljaa rukoillen. Hi

Vuorimiehen poika: romaani Martti Lutherista

Kuva
Johan oli urakka lukea Jakob Knudsenin romaani Vuorimiehen poika: Romaani Martti Lutherista .  Vuosi siinä meni, kun tätä noin 400-sivun tiiliskiviromaania lueskelin kaiken muun kirjallisuuden ohella.   Jakob Christian Lindberg Knudsen (1858-1917) oli tanskalainen pappi ja kirjailija. Hänen toinen romaaninsa Opettaja Urup on myös suomennettu vuonna 1917. Alkuperäinen teos on ollut tanskalainen kaksiosainen elämäkertaromaani (Angst ja Mod).  Ja suomeksikin ne ovat ilmestyneet ensimmäisen kerran erikseen vuonna 1917 nimillä Ahdistusta ja Uskallusta. Teokset suomensivat Tyyni ja Esteri Haapanen.  Vuonna 1967 julkaistu yhteisnide Vuorimiehen poika on siis toinen kieliasultaan tarkistettu painos. Olihan teksti kuitenkin aika vanhahtavaa, mutta kiehtovaa luettavaa.  Ankeata ja ahdistavaa oli Martti-pojan lapsuus ja nuoruus 1400- luvun loppupuolella eikä se elämä näin nykyajasta katsoen kovin hohtoiselta näyttänyt 1500 -luvullakaan. Eikä se elämä helpottanut aikuisiälläkään

Miltä musta tuntuu? Masennus ja siitä toipuminen

Kuva
Miltä musta tuntuu?  Näitä tunteita minäkin selvittelen tyttäreni vaikean masennuksen rinnalla.  Anna-Liisa Lämsän toimittama kirja käsittelee aikuisen masennusta ja siitä toipumista. Hän on myös kirjoittanut aikaisemmissa kirjoissaan nuorten ja lasten masennuksesta.  Saatan lukea nekin kaksi kirjaa myöhemmin – onhan tyttäreni vielä nuori aikuinen.  Tässä kirjassa kuljetaan matka masennuksen syövereistä toipumiseen. Kirjassa äänen saa niin mielenterveyskuntoutujat kuin terveysalan työntekijät.  Minulle tämä kirja auttoi ymmärtämään enemmän sitä prosessia, mistä mielenterveyskuntouksessa on kyse. Kirja antaa myös tärkeätä vertaistukea masennuksesta eroon pyrkivän läheisille, mutta myös hänelle itselleen, mikäli on voimavaroja lukea. Kirjassa on kolme osaa: Kokemuksesta tiedoksi ja Masennus ja masennuksesta kuntoutuminen kokemuksena sekä Kokemustiedon pohjalta syntyneitä käytänteitä ja työvälineitä . Anna-Liisa Lämsä kirjoittaa kirjan alkusanoissa: ” Kirjassa tar

Kyllikki Markkasen runoteokset

Kuva
Kyllikki Markkanen (s. 1932) on pieksämäkeläinen kirjailija.  Löysin hänen runoteoksensa kirjastomme runohyllystä, kun etsin hengellisiä runoteoksia. En enää minä -runokokoelmassa on kolme osaa: Syvyydestä , Ovi avautuu ja Täyteen päivään . Kirjan takakansitekstissä sanotaan: ” Nämä otsikot ilmentävät sisäistä kehitystä tuskasta Jumalan lapseuteen ja vapauteen .” Syvyydestä -osion runot kuvaavat tunnekipuja – lapsen ja aikuisen. Läheisten ja yhteiskunnan välinpitämättömyyttä.  Ovi avautuu -osiossa kuvataan ihmisen ikävää ja Jumalan armahtavaisuutta. Eilen rukoilin: ota pois minusta tämä ihmisen ikävä kun kerran sinulla ei ole ketään minua varten. Tänään seitsemän ihmistä ojensi kätensä ja syleili minua vain Jumalalla on varaa näin yltäkylläiseen näyttöön. **** Rukous on hellyyden kokemista se avaa Isän sylin rukouksesta elävä ihminen seisoo pystyssä vaikka koko maailma kaatuisi kun pohja putoaa alta hän heittäytyy tyhjy

Ukkosenjohdatin

Kuva
Kauhavan kirjaston lukupiirikirjana helmikuussa oli Jussi Huhtalan Ukkosenjohdatin . En päässyt tällä kertaa lukupiiritapaamiseen, kun oli kirjakauppaväkemme perinteinen tammikuun illallinen – joulukuussa on sen verran hektistä, ettei yhteinen jouluruokailu onnistu. Ei ollut mun suosikkikirja, mutta jaksoin sen lukea loppuun. Elokuviin liittyvät jutut olivat hauskoja - kirjailijallahan on elokuva-ala hallussa elokuvakriitikkona ja Episodi-lehden toimituspäällikkönä.  Nuoruusmuistot liittyivät ehkä 70- tai 80-lukuun, sillä kuvaukset olivat minulle tuttua omasta lapsuudestani ja nuoruudestani. Bändien nimet olivat tuttuja, vaikka olin osan ehtinyt jo unohtaakin.  Ihmissuhde- ja ns. parisuhdeasiat olivat aika perus-keski-ikäisen miesnäkökulmaa, joka ei oikein innosta.  Loppupäätelmä ei mulle tullut mieleen, kuin vasta viime sivuilla - Suski ja Eero / Anni ja Risto ja Tansaniaan lähtijät sitten loppujen lopuksi.   Jussi Huhtala: Ukkosenjohdatin, Atena, 2017 Kansikuva:

Kolme syytä elää

Kuva
Helmikuun kirjaklubin lukupiirikirjana Lapualla oli Tiina Lifländerin Kolme syytä elää . Tykästyin kirjailijan kauniiseen, kuvailevaan kieleen, vaikka muutoin kirjan tarina ei tällä kertaa sykähdyttänyt mieltäni.  Silti lukupiirikeskustelumme oli antoisa ja vivahteikas – kolme syytäkin elää löytyivät monella tavoin. Helmin ja Kertun tarinat olivat kiinnostavampaa luettavaa kuin Tomin tarina. Aluksi ihmettelin, että miksi hänen tarinansa piti olla mukana.  Romaanin loppu – Helmin ja Tomin automatka Tomin Volvolla oli symbolinen. Olihan Helmille hänen oma Volvonsa ollut jotain sellaista, mikä oli hänen omaansa ja minkä hän hallitsi – missä hän saattoi antaa tunteidensakin tulla pintaan… Koskettavimpana kuvauksina jäi mieleeni Laurin kuolema ja Helmin ikävä – sellaistako se olisi, kun puoliso olisi poissa ennen minua…  Parisuhteen kipeitä asioita - pettämistä, lapsettomuutta käsiteltiin tukahdutetuin tuntein – miten Helmi jaksoi sellaisen taakan kantaa yksin… Kertun ta

Agnes kotiopettajatar

Kuva
Klassikkohaasteessahan on puoli vuotta aikaa lukea kirja, joten lukeminen kannattaisi varmuuden vuoksi jaotella kuudelle kuukaudelle, että varmasti ehtii kirjasta myös kirjoittaa blogiin ajoissa.  Kirjan sain juuri luetuksi tammikuun viimeisenä päivänä, mutta en ehtinyt illalla blogipostausta kirjoittaa. Mutta tässä on nyt minun kirjani kuudenteen klassikkohaasteeseen: Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar.  Brontën sisarusten kirjat ovat kaikki olleet lukemattomien kirjojen listallani.  Valitsin tietoisesti Anne Brontën, joka ainakin minulle on se tuntemattomin kolmesta sisaruksesta.  Anne Brontë (1820-1849) kuoli 29-vuotiaana tuberkuloosiin. Agnes kotiopettajatar on suomentanut Kaarina Ruohtula 1971.  Minun lainaamani painos on vuodelta 1988, johon on tehty uusi kansikuva.   Alkuperäinen teos Agnes Grey ilmestyi vuonna 1847 – 171 vuotta sitten. Suomentaja Kaarina Ruohtula on kirjoittanut Lukijalle -esipuheen.  Hän kirjoittaa, että Agnes kotiopettajatar on suomennettu runsaat sat