Kaija Maria Junkkarin kirja
Naiseksi joka olet kertoo 35-47-vuotiaiden naisten elämäntarinoita, myös omansa. Kuulun juuri ja juuri tähän ikäryhmään – täytänhän tänä vuonna 47 vuotta.
Kirjassa käydään läpi naisen elämänkaarta – elämän aamupäivästä iltapäivään, kuten Kaija Maria Junkkari otsikoi.
Nainen keski-iän kriisissä
”
Keski-iällä tarkoitetaan tavallisimmin niitä vuosia, jotka alkavat noin 35-40-vuotiaana ja päättyvät 65-vuoden iässä. Kehityspsykologian mukaan yksilön kehityksessä vuorottelevat siirtymäkaudet ja pysyvät kaudet. Pysyvät kaudet kestävät usein 6-7 vuotta; niitä edeltävä ja niiden jälkeen seuraava siirtymä kausi voi myös kestää useita vuosia. Täten myös keski-ikään ennättää liittyä useita muutosvaiheita; onhan kysymyksessä noin kolmenkymmenen vuoden pituinen jakso.” (s. 19)
Jos ajatellaan, että keski-ikäni alkoi 35-vuotiaana ja siitä seuraava seitsemän vuoden kausi olisi päättynyt 42-vuotiaana ja nyt elän parhaillaan toista 7-vuotiskautta 49-vuotiaaksi saakka. Elämäkaarikirjoittamisen kurssilla kävin näitä ikävuosia läpi, jonain päivänä rohkenen tekstejä käydä uudelleen läpi…. Vielä ei ole kulunut niin montaa vuotta tai ei ole tullut oikeata hetkeä…
Elämätön elämä nousee esiin
”
Varjo on elämätöntä elämää, aitoja ominaisuuksiamme, joiden tunnistaminen on erittäin tärkeää henkiselle hyvinvoinnillemme. Varjon esiintulo horjuttaa kuitenkin aina tavalla tai toisella minäkuvaamme; emme olekaan sitä mitä luulimme olevamme.” (s. 35)
Minä olen melko hyvin osannut ottaa omaa aikaa itselleni ennen keski-ikääkin, ehkä nyt vielä enemmän rohkenen kulkea sitä omaa polkuani, vaikka toisten mielestä se ei ole oikein…
Yhteys sisäiseen tyttöön
”
Keski-iän kriisi on eräs piilotajunnan tarjoama mahdollisuus naiselle kohdata sisäinen pieni tyttö ja ottaa hänet syliin hellittäväksi. Korvaavat kokemukset ovat mahdollisia koko elämän ajan. Kun nainen lakkaa laiminlyömästä, pelkäämästä ja halveksimasta pikku tyttöään, hänestä tulee kokonainen nainen. Hänessä on tilaa niin heikkoudelle ja avuttomuudelle kuin voimalla ja uskallukselle ilman häpeää ja itsensä vähättelyä.” (s. 63)
Saan olla kiitollinen, että enimmäkseen lapsuuteni ollut ollut rakastavaa ja hyväksyvää ilmapiiriä – vanhempani, isovanhempani, tätini, setäni, serkkuni ovat ottaneet minut avosylin vastaan, vaikka olen osannut olla toisinaan hyvinkin ”vaikea tapaus”. Olen kiitollinen niistä kaikista hetkistä sukulaisten luona ja heidän mukanaan lomaretkilläkin. Olen pahoillani, kun toisinaan olen ollut syrjivä ja omahyväinen heitä kohtaan. Myös asuinympäristöni on ollut omalla tavallaan ymmärtäväinen ja kasvattava – olen tuntenut itseni tervetulleeksi kylän taloihin. Kiitos heille kärsivällisyydestä, kun olen ”tuppautunut” ja ”juuttunut” kyläilemään.
Voisin sanoa, että sisäinen pikku tyttöni voi edelleen hyvin. Kunpa vain olisin onnistunut antamaan omallekin tyttärelleni niin turvallisen asuinympäristön ja ymmärtäväisiä ihmisiä ympärille hänen lapsuudessaan…. Tämä kalvaa yhä mieltäni…. Toivon ja rukoilen, että tyttäreni löytää vielä sisäisen pikku tyttönsä, joka parantaa haavoja, joita en minä äitinäkään osannut aavistaa….
Hyvä ja paha äiti
”
Naiselle, joka rohkaistuu luottamaan itseensä niin lahjakkaana ja osaavana kuin epätäydellisenä ja erehtyvänä äitinä, äitiys muodostuu kirjailija Eila Jaatisen sanoin ”elämän ja toivoin kutsumukseksi”. Tällainen nainen arvostaa äitiyttä ja voi itse äiti omalla aidolla tavallaan.” (s. 78)
Minun ja äitini suhde on tällä hetkellä seesteinen – keski-ikäisen tyttären ymmärrystä ikääntyvää äitiä kohtaan. Menneisyyden haavat ovat parantuneet…
Minun ja tyttäreni suhde on aina ollut hyvin avoin. Omat tunteeni ovat toisinaan täynnä häpeää ja syyllisyydentunnetta menneisyyttä kohtaan, toisinaan uskoa parempaan huomiseen, Jumalan armoon äitiyden epäonnistumisissa ja kiitollisuutta Jeesuksen Kristuksen kirkkaudessa äitinä olemisesta, tyttären tukena ja hyväksymistä hänet kokonaisena ihmisenä.
Suhde mieheen
Minun ja isäni suhde on ollut läheisempi kuin minun ja äitini. Tällä hetkellä olen kuitenkin läheisempi äitini kanssa kuin isäni. Minun on jotenkin vaikea lähestyä ikääntyvää isääni… koen riittämättömyyttä, kun en ehdi tapaamaan vanhempiani niin usein kuin tahtoisin…
Minun ja mieheni suhde on kulkenut monenlaiset polut kuoppineen, raskaine nousuineen ja jokin voima on pitänyt meidät lähes kolmekymmentä vuotta yhteisellä tiellä.
Minun ja aikuistuvan poikani suhde on opettanut suhtautumista toisenlaiseen mieheen kuin puheliaat isäni ja mieheni. Pohdiskeleva ja tunteensa sisällä pitävä poikani on opettanut minut tulkitsemaan tunnetiloja toisella tavoin, opettanut minut antamaa tilaa olla toisenlainen, hyväksymään hänet kokonaisena ihmisenä. Opettanut etten aina voi verrata häntä isosiskoonsa… Opettanut pysähtymään ja kuuntelemaan juuri siinä hetkessä, kun pojallani on sanottavaa…
Jumala naisen elämänkaarella
”
Kun ihminen uskaltaa rehellisesti kuunnella omia kokemuksiaan ja luopua sellaisesta, mikä ei ole enää totta hänelle, hän pääsee eteenpäin uskonnollisessa etsimisessään. Ennen pitkää hän huomaa käyneensä läpi ympyrän. Fowlerin sanoin, ihminen, joka on uskaltanut sallia vanhojen kuviensa hajota, löytääkin uudelleen tietynlaisen ”lapsellisen” heittäytymisen oman traditionsa totuuksiin. Niiden ei enää tarvitse olla täydellisiä. Nähdessään oman traditionsa suhteellisuuden hän alkaa myös uudella tavalla ymmärtää erilaisia uskonnollisia traditioita; ne eivät enää vaaranna hänen omaa tapaansa uskoa." (s. 110)
Kokonainen nainen
”
Kun nainen sallii itsensä kohdata kaikki tunteet ja tarpeet häpeämättä tai kieltämättä niitä, hän muuttuu ennen pitkää armahtavaksi itseään ja sitä kautta muita kohtaan. Hänen ei enää tarvitse olla täydellinen supernainen. Hävettävät puolet saavat tilaa tulla kuulluiksi ja löytävät paikkansa kokonaisessa minuudessa.” (s. 127)
Kaija Maria Junkkari: Naiseksi joka olet, Kirjapaja, 1992
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto
