torstai 15. maaliskuuta 2018

Valon reuna: Runoja

Mari Velin on karkkilalainen runoilija opettaja. Valon reuna on hänen toinen runokirjansa. Ensimmäinen Hämärä kuin kuuntelisi ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1996.

Ruusun halu

Luonnon metaforiaa, tunteiden tukahduksia, intohimon hiillosta.

Kuuset
laskevat tummat helmansa,
tuuli sekoittaa ne.
Tunteen paino,
naisen minuus
on veden, puolivarjon kieltä.

Unet jatkuvat

Unenomaista, nostalgistakin maaseutukuvausta.

Nostelee uutta juustoa
muottiin valumaan.
Radiosta veisuun ääni.
Mustina loistavat puut
talon ympärillä.
Pitkäksi aikaa
pysähtynyt kasvu.

Upoksiin

Veden virtavoimaa, tunteiden aallokossa.

Vesi suistuu 
kylmän usvan alle,
muistin polte.
Unet
sekoittuvat elettyyn elämään,
virtaus
käy rajuna kivien yli,
huuhtelee silmät, 
etääntyy.

Marian ainoa sana

Raamatullisia runoja naisesta, äidistä, uskosta.

Valon reuna

Näissä runoissa on luonnon symboliikkaa ja jotain raadollista ja karuakin.

Siellä on ilta

Pysähtyneisyyttä, hiljaisuutta, arkuutta ja haavoittuvuutta löydän näiden runojen tunnelmasta.

Mari Velin: Valon reuna: Runoja, Otava, 1998
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti