Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Kevätlukumaraton 26.5.2018 Koontipostaus

Kuva
Muutaman vuoden tauon jälkeen päätin, että nyt kesäloman alun kunniaksi olisi kiva kokeilla lukumaratonia.  Ja voisinhan minä sen sitten samalla emännöidäkin.  Valitsin päivän, joka sopi omiin lomaviikonloppuihin eli lauantai 26.5.2018.  Lukumaratonin sai aloittaa omaan tahtiin viikonlopun aikana. Itse aloitin klo 0.00 lauantaina, mutta en ihan jaksanut 24 tuntia valvoa. Mun lukumaraton päättyi lauantaina klo 20.30. Kerron koontilistan lopuksi, miten meni mun lukeminen. Kevätlukumaratonille osallistuivat: Elämä on ihanaa Expelliarmus Kirja hyllyssä @kirjahullu (Instagram) Limalepakon kirjablogi Musteen jäljet Oksan hyllylltä Sivutiellä Suudelmia ja sukkanauhoja Tuntematon lukija Yöpöydän kirjat Kiitos kaikille osallistujille, jos jonku nimi jäi pois, niin laita viestiä :)  Miten sitten meni emännän oma lukumaraton…. Otin parin kolmen tunnin "yöunoset” 22-24.  Mies oli nukahtanut juuri, kun minä hiiviskelin tavaroineni ulos terassille. 17

minä pienellä kirjaimella

Kuva
Mikko Kivekäs (1911-2004) oli rovasti. Hän toimi mm. Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalasielunhoitajana. minä pienellä kirjaimella on hänen ainut julkaistu runoteos. Runot ovat miehen elämästä – miehen minuudesta. Mikko Kivekäs on ollut 68-vuotias, kun runot on julkaistu. Runojen sävyissä näkyy elämänkokemus ja hänen työnsä. Runot on jaoteltu viiden otsakkeen alle: Sijoittuminen, Kurottautuminen, Ruoskiminen, Antautuminen ja Vapautuminen. Sijoittuminen Runot pohtivat miehisyyttä, mikä on miehen paikka elämässä. Runoista huokuu rujoutta, ehkä jonkinlaista väsymystä ja epävarmuuttakin. Kurottautuminen Tämä on minun mereni: rannat – kaukana jossain, niitä ei näy. Jos tässä meressä on saaria, niiden rannoille nousen; jos karikoita, ne kierrän tai tahtomattani ajaudun niille, kolhiudun    niiden salakavaluuteen. Ruoskiminen Näiden runojen otsikkokin jo kertoo raadollisuudesta, itsensä kivun rajoille viemistä mielensä syövereissä.  Millaista kipua pienen pojan

Iloinen itku

Kuva
Liisa Mäntymaan esikoisrunoteos Iloinen itku on Herättäjä-Yhdistyksen julkaisema.  Runot ovat hengellisiä runoja äitiydestä. Runoteoksen ensilehdellä sanotaan: ” Kirjoitettu lämmöllä Matille ja yhteisille lapsillemme Anna Matleenalle, Maija Eveliinalla ja Jussi Tuomakselle sekä kaikille heille, jotka ovat taivaan Isän Kukkarossa – Äiti ” Runot alkavat Raamatun lauseotsakkeilla – poimin muutaman minua koskettaneen runon. Katso, lapset ovat Herran lahja PS 127:3 Palaan omiin äitiyden tunnelmiin, kun omat lapseni olivat pieniä…. En ole hyvä äiti alkuunkaan. Häpeän itseäni. Mutta Sinä, Herrani, Sinä annat anteeksi, annat luvan yrittää uudestaan. Et ottanut minulta pois äitiyden suloisuutta, kerta kerran jälkeen kelpuutit minut lapsellesi äidiksi. Kiitän Sinua. Niin Jeesus sano: ”Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta.”  Matteus 19:14 Pienten lasten äidin tuntoja kuvaavat runot jatkuvat.

Kerron sinulle raamattutarinan

Kuva
” Tässä kirjassa Raamattu kohtaa meidän elämämme. Olemme kuulleet monia raamatunkertomuksia monia kertoja, jopa satoja. Silti ne eivät kulu. Samat tai samankaltaiset asiat, jotka tapahtuivat suuressa kirjassa, tapahtuvat edelleen .” (s. 7) Kirjoittajat kertovat tarinoita Raamatun kertomuksiin liittyen - osa tarinoista on keksittyjä, osa kirjoittajien omiin kokemuksiin liittyviä. Luin tämänkin kirjan jo kevättalvella loppuun. Kirjan löysin viime kesänä, kun sitä myimme Nilsiän Herättäjäjuhlilla kirjakaupan kojulla. Kirjan tarinoita on jaoteltu seuraaviin teemoihin: perhesuhteet, arvojärjestys, vaikeudet, johdatus, pyhä huolettomuus, muukalaisuus, ihmeet, naisena, miehenä ja lähimmäisyys. Jokaisen tarinan alussa on Raamatun kohta, johon ko. tarina perustuu. Nämä raamattutarinat voisivat olla yhteisen raamatunlukuhetken lisänä. Luettaisiin Raamatun kohta, joka kertomuksessa mainitaan, sen jälkeen kirjoittajan tarina. Keskusteltaisiin mitä ajatuksia kirjoittajan kertomus herätti, m

Arjen hiljainen hetki: Opas hengellisiin harjoituksiin

Kuva
Arjen hiljainen hetki on opas päivittäiseen hiljentymiseen harjoitusten avulla. Kirjan sisältämät rukousaiheet ja mietiskelyohjeet auttavat rauhoittumaan kiireisen arjen keskellä. Oppaan avulla voi elää syvällisesti arjessa ja kirkkovuoden paastonajoissa. Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa esitellään hiljaisuuden tilaan, aikaan ja paikkaan liittyviä kysymyksiä. Kirjan toisen osan muodostaa erityinen hiljentymisohjelma viikko- ja päiväteemoineen. Näin alkaa tämän kirjan johdanto. Lainasin ensimmäisen kerran tämän pikkukirjasen talvella. Kirjastolainapinojani järjestellessäni tänä aamuna, jäi tämä kirja käteeni. Olen sitä talven aikana selaillut ja lukenut kirjan alkuluvut.  Niissä kerrottiin miten valmistautua hiljentymiseen, miten mietiskelyhetken saa järjestettyä arjessa ja millaisia mietiskelytapoja on. Kesälomallani olisi aikaa tähän perehtyä ja ehkä saada tästä tapa. Vielä on lomaakin reilusti pari viikkoa jäljellä. Katsotaan miten tämän kanssa käy – innostu

Salongissa : Tarinoita elämän kellarista aarteiden ullakolle

Kuva
Maija Nymanin kirjat ovat minun lempikirjojani – toivon ne joskus saavani omaankin kirjahyllyyni, jolloin niihin voi palata uudestaan ja voin tehdä myös niihin omia merkintöjäni. Salongissa: Tarinoita elämän kellarista aarteiden ullakolle on ihastuttava matka Maija Nymanin salonkiin. Hän kertoo, miten on kalusteet ja tavarat hankkinut ja valinnut tähän huoneeseensa.  Heti ensi sivuilla haaveilin omasta salongista! Ehkä minunkin elämässäni tulee joskus sellainen vaihe, että siinä talossa missä asun, voin suunnitella oman salongin. Ja siellä saisin tavata eri-ikäisiä naisia kirjallisuuden, runouden ja hengellisten hetkien äärellä. Googlen maailmaa selatessani, löysin TV7:n Maijan Salonki-ohjelma t kymmenen vuoden takaa. Aion nuo ohjelmat lähiaikoina katsoa – pääsee samalla kurkistamaan vielä paremmin Maijan salonkiin! Maija Salongin esineet puhuttelevat Maijaa ja hänen salongissaan vierailevia naisia monilla tavoin. Jään miettimään omien komeroiden kätköissä olevia tavaroita, va

Onneksi en ole enää nuori

Kuva
Riikka Juvonen pohtii naisen ikääntymistä avarakatseisesti ja lämpimästi kotona ja matkoilla. Miten monella tavoin me voimmekaan vanheta? Vanhenemisen kokemukset ovat yhteisiä eri maissa, mutta suhtautuminen ikään ei. Jos rakastaa elämää, voi rakastaa myös vanhenemista. (ote kirjan takakansitekstistä). Miksi vanheneminen kuulostaa niin ”ikälopulta” sanalta? Wikipedian selittää sanan seuraavasti: ” Vanheneminen tarkoittaa ikääntymisen myötä tapahtuvia, lopulta kuolemaan johtavia muutoksia elimistössä. Ihmisellä ruumiin rappeutuminen alkaa jo noin kolmenkymmenen vuoden iässä. Erityisesti vanheneminen ilmenee sellaisten solujen toiminnassa, jotka vähenevät iän myötä. Elimistön vanheneminen rappeutuneeseen tilaan on ainutlaatuinen ilmiö ihmisillä, sillä luonnonvaraisissa eläinpopulaatioissa elinkelpoisuudeltaan heikentyneet yksilöt karsiutuvat luonnonvalinnan myötä pois, kun taas erityisesti kehittyneiden maiden asukkaiden elämään tällaiset seikat eivät vaikuta lähes ollenkaan. Vanhe