tiistai 31. heinäkuuta 2018

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä : Kertomus isovihan ajoilta

Seitsemännen klassikkohaasteen emännöi Unelmien aika. Olen osallistunut kaikkiin kuuteen aikaisempaankin klassikkohaasteen, mutta en millään opi, että voisin aloittaa lukemisen ajoissa – aikaahan on kuusi kuukautta.  Tällä kertaa ehdin kirjan lukea loppuun ilman kiirettä, mutta blogikirjoitus jää jälleen viime hetkeen. Sillekin soisi antaa riittävästi aikaa, ettei kirjoittaminen tunnu pakkopullalta.

Alunperin ajattelin lukea Fredrika Runebergin kokoomateoksen Kuvauksia ja unelmia, mutta hoksasinkin, että hänen ensimmäinen romaaninsa olikin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Minulla on ollut tapana lukea esikoisromaani kirjailijalta, jonka olen valinnut klassikkohaasteeseen.

Fredrika Runeberg oli siis J.L. Runebergin vaimo.  Hän syntyi syyskuun 2. päivänä 1807 Pietarsaaressa. Fredrika Runeberg kuoli 72-vuotiaana omassa kodissaan Helsingin Kruunuhaassa toukokuun 27. päivä 1879. Viime vuonna hänen syntymästään kului 210 vuotta ja ensi vuonna hän kuolemastaan tulee 140 vuotta.

Fredrika Runebergin esikoisromaania Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä pidetään Suomen ensimmäisenä historiallisena romaanina.  Fru Catharina Boije och hennes döttrar ilmestyi 1858.  Ensimmäisen suomennoksen kirjoitti Arvo Lempiranta (Liljestrand) ja se julkaistiin vuonna 1881.  Tämä suomennos on luettavissa Project Gutenberg -sivustolla.  Minä luin kuitenkin Tyyni Tuulion suomennoksen, joka julkaistiin vuonna 1981.

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä on kertomus isovihan ajoilta.  Isovihan aika 1713–1721 onkin täällä Etelä-Pohjanmaalla yksi merkittävimmistä historiallisista ajankohdista.  Näin Isoviha-dokumentin 2014 elokuvateatteri Matin-Tuvassa Ylistarossa. Nyt dokumentin voi katsoa netissä.

Romaanin tarinan päähenkilöt ovat luonnollisesti leskiäiti Katarina Boije ja hänen tyttärensä Margareta ja Cecilia.  He asuvat Hatanpään kartanossa, johon venäläiset hyökkäävät ja polttavat kartanon. Hatanpään kartano on oikeasti olemassa. Hans Henrik Boije on asunut Hatanpään kartanossa 1756-1778. Hänellä on kuitenkin ollut vain yksi tytär.  Fredrika Runeberg on saanut tarinan toisen tyttären Cecilia kohtaloon idean taulusta, jonka hän oli mielestään nähnyt vieraillessaan Hatanpään kartanossa.  Kyseistä taulua ei tiettävästi ole koskaan löydetty.

Kirjan yksi miespäähenkilöista on Magnus Malm, mutta hänen tarinansa Fredrika Runeberg on keksinyt. Idean hän on ilmeisesti saanut sissi Stefan (Tapani) Löfvingin päiväkirjasta, jossa Löfving on maininnut Magnus Malm-nimisen nuorukaisen.

Katarina Boije ja hänen tyttärensä on historiallinen romaani, jossa kuvataan isovihan loppuaikaa.  Ylhäisten ja palkollisten säätyerot kuvataan ajalle tyypillisinä.  Itselleni jää kuitenkin päällimmäisenä mieleen Margaretan ja Cecilien rakkaushuolet. Saavatko he puolisoikseen miehet, joita rakastavat ja kunnioittavat? Hyväksyykö heidän äitinsä tyttäriensä tahdot?

Margaretan pako Hatanpään kartanosta on kuvattu melko jännittävästi, mutta ajalle tyypilliseen tyyliin kuvaus on jotenkin pidättyväistä.  Cecilien kohtalo hätkähdyttää ja hämähäkkisymboliikka kuvastuu tarinasta voimakkaana.

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä -romaani jää minulle aika vaisuksi lukukokemukseksi. Jos tämä olisi ollut isovihan ajasta kertova ensimmäinen lukemani romaani, olisi tarina antanut enemmän. Nyt kertomus eteni aika ennalta arvattavastikin.

Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä : Kertomus isovihan ajoilta, WSOY, 1981
( alkuper. ruotsl. Fru Catharina och hennes döttrar, 1858)
Suomentanut Tyyni Tuulio
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Romaanin ovat myös lukeneet:




lauantai 14. heinäkuuta 2018

Herättäjäjuhlat Tampereella 6-8.7.2018


Herättäjäjuhlien jälkeisestä työviikostakin ollaan selvitty. Eilinen päivä oli kieltämättä jo aika nihkeä ja hitaalla tuntui aivotkin käyvän. 12 päivän työviikko ja 12 tunnin työpäivät Herättäjäjuhlilla alkoi tuntumaan. Mutta niin vain sitä jo ajatukset hiukan menee jo Nivalankin suuntaan, jonne matkaamme ensi vuonna.  Enpä ole tainnut Nivalassa käydäkään aikaisemmin.

Vaan palataanpa vielä viime viikonlopun Tampereen Herättäjäjuhlien pariin. Tänä vuonna lähdimme jo torstaina kirjakaupalta herättäjäjuhlille. Tällä kertaa matkustimme junalla. Herättäjäjuhlat järjestettiin Kalevan kirkon ympäristössä. Tampereella oon vieraillut useastikin vuosien varrella, mutta Kalevan kirkossa en ollut aikaisemmin käynyt.

Torstaipäivä meni juhlatoria laittaessa myyntikuntoon. Tänä vuonna olimme samassa teltassa ensimmäistä kertaa Herättäjä-Yhdistyksen tuotemyyjien kanssa ja myös juhlakorttimyynti oli tässä teltassa. Saimme tavarat esille sopivassa ajassa, että ehti osallistua talkooseuroihinkin.  Majoituspaikkamme oli Ilkon kurssikeskus Kangasalla. Pääsimme sinne Herättäjä-Yhdistyksen Markuksen kyydissä.  Iltapalan jälkeen kävin käveleskelemässä Ilkon kurssikeskuksen ympäristössä.  Ihastelin kaunista lampea siltoineen ja alttareineen.  Menin huikeat rappuset alas ”rotkojärvelle” eli Pitkäjärvelle.  Siinä tuli sopivasti porrastreenikin, kun kiipesin samat portaat ylös.






Perjantaiaamuna Markuksen kyydissä jälleen juhlapaikalle Kalevan kirkon kupeeseen. Aamupalan jälkeen juhlatorille kassakoneita laittamaan kuntoon. Sitten olikin aikaa kuljeskella juhla-alueella katsellen mitä muissa myyntiteltoissa oli tulossa myyntiin. Juhlavieraita alkoi kerääntymään juhlatorille mukavasti jo ennen aattoseuroja, joten saimme mekin aloittaa kirjojen ja muiden tuotteiden myynnin. Ensimmäistä kertaa kokeilimme kassakoneiden käyttöä, mutta melko pian huomasimme, että ne eivät sovellu meidän myyntiin. Palasimme kassalipasmyyntiin ja lisäsimme maksupäätteitäkin.  12 tunnin työpäivä sujui joutuisasti, ruokataukoja oli riittävästi. Maistoin papu-linssikeittoa, kun kerran oli lihasopan, broilerikastikkeen & riisin ja riisipuuron lisäksi tarjolla. Hyvää oli tuo papu-linssikeitto – toivottavasti Nivalassakin on useampi kasvisruokavaihtoehto. Ja ilman muurinpohjalättyjä ei voi herättäjäjuhlilla olla! Ilkoon pääsimme nyt bussilla (loput työntekijät tulivat Lapualta perjantaiksi).  Eipä sitä jälleen muuta kuin iltapala ja nukkumaan.  

Lauantaiaamuna saimme aamupalan Ilkossa. Kahdeksaksi bussi vei meidät juhlille ja siitä sitten alkoi heti myyntitouhut ja kestivät ilta kahdeksaan saakka. Lauantaina on aina se vilkkain päivä.  Paljon tuttuja kasvoja (en tiedä heidän nimiään) kulki myyntikojujen ympärillä.  Työn touhussa on aina mukava katsella herättäjäjuhlaväkeä ja vaihtaa muutama sanakin heidän kanssaan.  Maiston toista kasvisruokaa, joka oli vegaaninen kasviscurry, illemmalla sitten maistoin mustaamakkaraa (mulle se on tuttu ruoka, syömme sitä muutaman kerran vuodessa kotonakin) muusin kera.  Ja nuorisotyön kojulla maiston ihanan suussa sulavaa vegaanista suklaapiirakkaa.  Ehdin tehdä omiakin ostoksia Aholansaaren ja Suomen Lähetysseuran kojuilla. 



Seurapuheita ja Siionin virsien veisuutakin kuuli aika hyvin juhlateltalle. Siionin virsien veisuu ilman säestystä juhla-alueen penkkiriveissä on sydäntä koskettavaa ja rauhoittaa rauhattoman mieleni.  Jumalan sanan voima seurapuheissa ja Siionin virsissä menee niin syvälle sieluuni. Saan niistä voimaa ja varmuutta omalle uskon tielleni.  Illalla bussilla jälleen majoituspaikkaan ja iltapalan jälkeen nukkumaan. Sen verran kierroksilla kävin, että tarvitsin gospellauluja Spotifyn kautta rauhoittuakseni ja nukahtaakseni – jossain vaiheessa sitten otin kuulokkeet pois, ja suljin Spotifyn.

Sunnuntaiaamuna matkatavarat mukaan, sillä lähtö kotiin oli suoraan juhlilta. Aamupalalla ihastelimme Pitkäjärveä ja rohkeata ketunpoikasta, joka kulki rotkon reunamilla. Ennen messua kävin ostamassa nuorisotyön kojulta hupparin, jossa on Nuori Yty -logo ja teksti Sinä riität, Sinä kelpaat, Sinä et ole yksin. 


 Messulla aloitettiin sunnuntaipäivän herättäjäjuhlat. Myyntikojukin oli sen verran hiljainen, että voin osallistua juhlateltan ääreltä jumalanpalvelukseen ja ehtoolliseen.  
Sunnuntaipäivä olikin jo aika hiljaista juhlatorilla ja siinä sitten ajatuksissani seisoskelin sivupöydän ääressä. Ja kun katseeni kääntyi toiselle puolen myyntipöytiämme ja Saarakin vilkaisi minua, että huomaatkos….
Voi, siinä oli Simojen Pekka! Tiesin, että hän oli esiintymässä perjantai-illalla Sorsapuistossa Tilkkutäkki-piknikissä, mutta eihän näihin iltajuttuihin ehdi ja jaksa osallistua. Omat työt kun juhlilla loppuu, haluaa vain mennä nukkumaan.  Voi, mä niin spontaanisti kiljaisin ”Pekka, nyt mä saan nimmarin sun kirjaan!” ja nappasin sentään oikean kirjankin myyntipöydältämme (Luojan kiitos, sitä oli vielä jäljelläkin!).  Ja tunnustin rukoilleeni Jumalalta, että josko se Pekka ehtis juhlilla käymään ja kulkis meidän juhlatorinkin kautta…. Jumala kuuli mun rukouksen! Nimmarin sain ja siinä tovin aikaa juteltiin kirjasta, musiikista ja muustakin. Jos oikein ymmärsin, niin Pekka oli ensimmäistä kertaa Herättäjäjuhlilla.  Hienoa, että olivat hänetkin pyytäneet esiintymään juhlille.  Ehkä Exit vois esiintyy Kauhavan Herättäjäjuhlilla parin vuoden päästä – sille keikalle voisin ehtiä osallistua, kun ei tarvi majoituspaikkaan kyytitä, vaan yövytään kotona.  Voi mä olin niin onnellinen, että melkein unohdin maksaa tuon kirjan Mullan makua, taivaan tuoksua : Keikkamiehen hartauskirja.  Ja tunnustin, että en ole uskaltanut keikoilla tulla juttelemaan…. Nyt, kun olin omalla vahvuusalueellani ja sain puhua kirjoistakin, niin oli helpompaa.  Musiikista on jotenkin vaikea puhua, vaikka jokainen Exitin keikka tai Pekan oman keikka on olleet niin koskettavia ja ne laulut kuljettaa mua arjessakin – Spotifyn kautta ja cd:ltä automatkoilla. Myös EtCeteran ja Nordin Phrasen keikoilla olen saanut kerran jo käydä Ilmajoella ja Seinäjoella.  Sen verran tohkeessa olin, että kuvakin jäi ottamatta – ehkä, toisella kertaa uskallan samaankin kuvaan Pekan kanssa.  




Päätösseurojen aikaan kävin syömässä riisipuuron, harmi, kun unohdin kysyä, että oliko sitä vegaanista riisipuuroa tarjolla….   Aamupäivällä söin hyvänmakuista broilerikeittoa.  Myös jätskiä ja muurinpohjalättyä maistoin lisää – niiden kojujen ohi ei vain voinut kulkea.
Ehdin myös käydä hiljentymässä Kalevan kirkossa. Sytytin kynttilän ja kiitin Jumalaa kohtaamisesta Pekka Simojoen kanssa. Pyysin myös voimia kotiasioille….  Erityisesti miehelleni, jonka vapaa viikonloppu kotona oli perinteinen…..
Sunnuntaipäivä päättyi myymättömien tavaroiden inventointiin ja pakkaamiseen. Kivasti juhlaväki kävi ostoksilla – monenlaista kirjaa, cd-levyä, postikorttia ja lahjatavaraa meni kaupan.  Neljän jälkeen pääsimme lähtemään kotimatkalle. Sen verran lyhyt oli Tampereelta Lapualle, että matkasimme bussilla sen yhteen menoon.