sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Lapuan kansalaisopiston kurssibongarin miettehiä ensimmääseltä viikolta


Oletko sinä kurssibongari, kysyi Lapuan kansalaisopisto kuukausi sitten. Minähän laitoon hakemusta menemähän ja täs sitä ollahan somettamas mukavan ja monipuolisen kansalaasopiston kurssiista yhyren keski-ikääsen pohojalaasakan näkökulmasta.

Ilmoittauduin parille opintomatkalle, neljälle sanataiteen ja kirjallisuuden kurssille, yhdelle terveys ja hyvinvointikurssille, yhdelle tietotekniikkakurssille, yhdelle muiden taide- ja taitoaineiden kurssille sekä yhteen liikuntaryhmään.

Surukseni Lapuan Lausujien-ryhmä ei enää voi jatkaa kansalaisopiston ryhmänä – ei tullut poisjääneitten tilalle riittävästi uusia.  Outi on kuitenkin lupautunut ohjaamaan meitä runonlausujia muutaman kerran kuukaudessa omana ryhmänään. Kiitos, Outi kun pidät pientä ryhmäämme koossa.

Eikä ollu naapurikaupunkiin Seinäjoelle riittävästi innokkaita opintomatkalaisia -  ei vissihin kukaan halunnu maksaa, ku ”ilimankin” (omilla autoolla) sinne pääsöö.  Minolisin tykänny yhtöhöösestä retkestä sinnekin.

Tällä viikolla sitte alakooki reippahasti kolome sanataire ja kirijallisuusryhymää.  Torstaina jo meni kaks ryhymää päällekkään: kirjaklubi ja luovan kirjoittamisen ryhmä.  Ja muutoonki mulla oli Tuomasmessu-palaveri tuona iltana, niin en keriinny olla kirjaklubis ku puoli tuntia keskustelemas kesälukemisena ollehesta Antti Heikkisen Mummo-romaanista. Tuo kirija meinas jäärä kesken ku oli jotenki niin pitkänsitkiää kerrontaa. En meinannu millähän pysyä kärryyllä, jotta kuka on mummo ja kuka äiti vaikkoonki monta kaharen tarinan kirijaa lukenu. Mutta sitte ku pääsin melekeen loppuhun, en malttanukkaa palauttaa Mummoa.  Lainasin sen uurestansa ja ny oon päässy tarinan loppuhun – kirijootankin kirijasta eriksensä tähän blokihin.  Kirijaklubihin oli tullu mukavasti uusia osallistujia, orotan innolla tulevia kirijakeskusteluja.

Luovan kirjoittamisen ryhmässä Matilaisen Jussin opissa oon ollut aikaisempina vuosinakin. Viime vuonna pidin välivuoden.  Jussi antaa sähköpostitse hyvin ohjeita, vaikka et pääsisikään joka kerta ryhmäkokoontumiseen.  Kirjoitustehtävänä on pari virikettä, joista valitsin: Kuva a) Vanhempi nainen potkukelkkailemassa talvimaisemassa sekä AARO -sana.  Taidan kirjoittaa suoraa tekstiä sekä runon.

Maanantain Kirjallisuus ja kirjoittajapiirissä tuli roima herätys vuoden kirjoittamistaukooni. Kyösti Wilkuna-seuran puheenjohtaja Ari Haasio haastoi meitä miettimään miten aloittaa tarina tai jokin muu sanataiteen muoto, mikä on teema, mistä näkökulmasta kirjoittaa, mikä tekee minun tekstistäni kiinnostavan. Teimme yhden harjoituksenkin aiheesta Autolla ajaminen. Piti keksiä kiinnostava aloitusvirke. Mun virke oli  "Minen aja enää ikinä autua, huusin itkukurkussa poikaystävälleni."   Keskustelimme mitä ajatuksia toisten aloitusvirkkeet toivat tarinasta mieleen ja olisiko jokin toinen sana tai sanajärjestys toiminut vielä paremmin.  Kävimme myös Lapuan Joulun materiaalia läpi. En ole ihan varma saanko tänäkään vuonna siihen mitään aikaiseksi…. Julkaisukynnykseni painettuun formaattiin on aika korkea….

Olen ollut Kyösti Wilkuna-seuran jäsen myös ennen.  Mukavaa, että tähänkin porukkaan on tullut uusia kirjoittajia ja kirjallisuuden ystäviä.  Leppoisaa ja puheliasta porukkaahan tämä kirjallisuuspiirin väki on – välillä rönsyillään asian vierestäkin.

Lauantaina menin hiihtomajalle kuntojumppaan töiden jälkeen. Johan sitä tässä iässä on aika kokeella kuminauhajumppaakin. Hyvä ja tehokas vastus, kun vaan pysyy kintuus oikias kohtaa.  Tahti oli välillä melekoonen tällääselle noviisijumppaajalle, joka on viimeksi opiskeluaikoona  parikymppisenä jumpannu. Menin sitte omahan tahtihin ja rytmi oli niin hakuusas mones liikkehes, jotta pakkas hymyylyttää. Minen oo muutenkaa kovin hyvä laittamahan minkäänlaisia sivuaskelia ja käsiliikkehiä yhtä aikaa.  Eiköhän tämäki jumppaaminen suju kerta kerralta paremmin, omaa kroppaansa kuunnellen.  Kyllä ne lihakset tuala vattaskin pömpön takana tuntuu olevan…  ja jäykkyys varmahan vetreyreksi pikku hilijaa muuttuu.  Minoon aika huono sisäjumppaaja, mutta hiihtomajalla saa vähä kattua jumpan tohinas ikkunastaki pihalle mettähän päin.  Mukavia akkoja ryhymäs ja kaikkia saa olla omana ittenänsä nauttimas liikuntahetkestä ja vähä ittiä haastamaski yrittämähän kunnon sykkeheesen!

Jotta ny  o hengen ja ruumihin ravintua nautittu koko viikko. Ens viikolla on sitte kirkkotiekävely ja bujoilua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti