sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Evankelisen liikkeen isä : F.G. Hedberg 1811-1893


Osallistuin Herättäjä-Yhdistyksen aikuisten kertausriparille keväällä Wanhassa Karhunmäessä täällä Lapualla. Kertausriparin vetäjänä toimi Urpo Karjalainen. Yksi aihe käsitteli Paavo Ruotsalaisen ja F. G. Hedbergin suhdetta ja välien rikkoutumista. Hedbergin tiesin liittyvän evankeliseen liikkeeseen, mutta muutoin heidän historiansa oli minulle melko tuntematonta.  Halusin lukea Hedbergin kirjoittamia kirjoja sekä elämäkerran hänestä.  Nyt en aloittanut vanhimmasta elämäkerrasta, kuten Paavo Ruotsalaisen kohdalla olen tehnyt. Halusin lukea 2000-luvulla kirjoitetun elämäkerran Hedbergistä.
Ehkä myöhemmin luen nämä muutkin elämäkerralliset teokset:

Pietari Kurvinen: Fredrik Gabriel Hedberg : herännäisyys ja evankelinen liike Suomessa, 1896
Fredrik Gabriel Hedbergin muistoksi, 1896
Wilho Sipilä: F. G. Hedbergin elämä ja vaikutus, Söderström, 1896
Ludv Wennerström: Fredrik Gabriel Hedbergin elämä ja vaikutus : elämäkerrallinen kuvaus, Suomen Luterilainen Evankeliumi-Yhdistys,  1897
F. G. Hedbergin muistoksi, 1811 15/7 1911, Kirkollinen Sisälähetys, 1911
Fredrik Gabriel Hedbergin muistolle : juhlajulkaisu, Suomen luterilainen evankeliumi-yhdistys, 1911
W.A. Schmidt: Fredrik Gabriel Hedberg, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, 1951
Reijo Arkkila – Teemu Kakkuri: Fredrik Gabriel Hedberg 1811-2011 : juhlakirja, Sley, 2011

Valitsin siis luettavaksi Seppo Suokunnaksen Evankelisen liikkeen isä: F. G. Hedberg 1811-1893.
Seppo Suokunnas on teologian tohtori ja dosentti.  Hän on toiminut Evankeliumiyhdistyksen johtajana, yliopiston opettajana, virsikomitean sihteerinä ja seurakuntapappina.  Hän on toiminut evankelisessa herätysliikkeessä koko ikänsä ja ollut useissa kirkon komiteoissa ja työryhmissä. Hän on väitellyt Siionin kanteleesta ja ollut laulukirjaa uudistavan komitean puheenjohtaja. (lähde: kirjan lievetekstistä)

Johdannossa Suokunnas kirjoittaa:

Miksi tarvitaan uusi elämäkerta Fredrik Gabriel Hedbergistä? Siksi, että W.A. Schmidtin kirjoittaman elämäkerran (1948) ilmestymisestä on kulunut jo yli 60 vuotta.

Tänä aikana kirkkohistoriallinen tutkimus ja erityisesti herätysliikkeitä koskeva tutkimus maassamme on edennyt suurin harppauksin.  Herännäisyyden johtajasta Paavo Ruotsalaisesta on julkaistu monia kirjoja ja muidenkin liikkeitten johtajia ja kirkonmiehiä on kuvattu. On siis Hedbergin vuoro

Myös systemaattisteologisesti Hedberg kiinnostaa. Miksi Hedberg ja pietismi joutuivat erilleen, mikä oli Hedbergin teologia, suhdeverkosto, sakramentti- ja kirkko-oppi, mikä vaikutus hänellä on ollut Suomen kirkossa, jäikö hän omassa liikkeessään yksinäiseksi?

Hyödyllisen taustakirjallisuuden määrä on ääretön. Silti on keskityttävä ennen kaikkea F.G. Hedbergiin itseensä ja pyrittävä herkin mielin tajuamaan, kuka hän oli, millainen hän oli, mitä hän teki ja mitä ja miten hän uskoi

1 LAPSUUS, NUORUUS JA OPISKELUAIKA

Fredrik Gabriel Hedberg synty 15.7.1811 Saloisten Savolahden kylässä lähellä Raahea.  Hedbergin vanhemmat olivat kruununnimismies Erik Johan Hedberg (1781-1852) ja Katarina Magdalena Gabrielintytär o.s. Borg (1790-1869).  Fredrik Gabrielilla oli yksi sisar, Gustava Karolina (1815-1879). Hedbergin vanhemmat olivat juuriltaan pappissukua.

Fredrik Gabriel kävi ”esikoulun” Vihannin pappilassa sukulaisensa Carl Jakob Borgin luona. Sen jälkeen hän kävi Oulun triviaalikoulua.

14-vuotiaana Hedberg koki voimakkaan hengellisen herätyksen.  Tähän nuoruuden herätykseen hän palasi myöhemmin kirjallisessa tuotannossaankin.

Minuun teki vaikutuksen se, että Fredrik Gabriel tapasi vaellella metsissä lukien hengellistä kirjallisuutta ja rukoillen.   Minulla on myös tapana kuljeskella metsässä ja repussani on toisinaan Raamattu, toisinaan virsikirja tai joku hengellinen kirja. Pysähdyn metsässä lukemaan ja viettämään hiljaisen hetken rukoillen.

Ylioppilastutkinnon Hedberg suoritti Turussa vain 15-vuotiaan.  Sen jälkeen hän siirtyi Turun akatemiaan opiskelemaan.  Ensimmäisen saarnansa Hedberg piti 15-vuotiaana Raahen ja Saloisten kappelissa Vihannissa, jossa toimi kappalaisena sukulaismies Karl Jakob Borg. Ajan tavan mukaan saarna perustui suurelta osin johonkin valittuun postillaan ja saarna piti opetella ulkoa.

Pietisten postillojen vaikutus oli suuri nuoreen Hedbergiin ja myöhemmin hän pappina ollessaan.  Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen arkistossa on kymmeniä Hedbergille kuuluneita kirjoja.

Turun palon jälkeen Hedbergin jatkoi opintojaan yliopistossa Helsingissä, jonne yliopisto siirrettiin Turusta. Filosofian kandinaatin tutkinnon Hedberg suoritti 1832 ja maisteriksi hänet promovoitiin kesällä 1832.  Sen jälkeen Hedberg aloitti jumaluusopilliset opinnot. Teologiset opinnot Hedberg sai päätökseen 1833.

2 ENSIMMÄISET VUODET HERÄNNÄISPAPPINA

Hedberg vihittiin papiksi Turussa 1834.  Hän oli silloin 23-vuotias.  Hedberg meni Siuntioon rovasti Forsmannin apupapiksi.  Hedberg seurasi Forsmannia kahden kuukauden päästä Lohjalle, jonne Forsmann valittiin kirkkoherraksi.

Kesällä 1836 Hedberg matkusti Lohjalta Raaheen. Matkallaan hän kävi Ylivieskassa tapaamassa kappalainen, varapastori Johan Lagusta.  Johan Laguksesta tuli Hedbergille erityinen sielunhoitaja ja läheinen isä.  Laguksen kanssa hän kävi tapaamassa Niilo Kustaa Malmbergia, jonka Hedberg tunsi kouluvuosiltaan.

Parin vuoden kuluttua Hedberg tunsi Laguksen ja Malmbergin puheet ja keskustelut ristiriitaisiksi omien tuntemuksiensa kanssa.

Hedberg kihlautui Marie Eklundin kanssa 1836 ja heidät vihittiin 1837 Lohjalla.  1838 perhe muutti Paimioon, jonne hänet määrättiin papiksi. Paimion aikana Hedberg sai varapastorin arvon.

… jo vuonna 1839 Hedbergillä oli aavistus siitä, että hän ja Savon herännäisyys olivat jotenkin eri linjoilla.”  (s. 30)

Paimiossa siis syntyi herätystä. Jo toukokuussa 1839 oli Hedbergillä Paimiossa kuulijoita Loimaalta ja Urjalasta asti. ” (s. 31)

Ensimmäisen kerran Hedberg tapasi Paavo Ruotsalaisen Helsingissä 15.7.1840, jossa vietettiin Helsingin keisarillisen yliopiston 200-vuotisjuhlaa, sen muistona, että Pietari Brahe perusti akatemian Turkuun. Herännäispapit pitivät siihen aikaan herännäisseuroja ja siksi Paavo Ruotsalainenkin oli kutsuttu Helsinkiin.

3 OULUSSA JA RAIPPALUODOSSA

Vuosina 1840-1841 Hedberg toimi vankilasaarnaajana Oulun kruununvankilassa.

Hedberg oli edelleen pietisti, mutta hänellä oli myös kritiikkiä heränneitä kohtaan ja enemmän omaa itsenäistä teologista ajattelua.” (s. 37)

Seuraavaksi Hedberg sai siirron saariseurakunnan saarnaajaksi Raippaluotoon Vaasan lähelle.

Hedbergin evankelinen uskonnäkemys murtautui esiin Raippaluodossa syksyllä 1842.” Hänellä oli voimakas armonkokemus.  Tuona samaisena syyskuun päivänä syntyi hänen ensimmäinen hengellinen laulu Bröder, låt oss fröjdas här.  Myöhemmin julkaistiin laulun suomennos Riemuitkaamme suuresti! / Jesus meidän lunasti. Laulusta käytettiin myös toista suomennosta Iloitkaamme suuresti, / Jesus meidät lunasti.

Nykyisessä Siionin kanteleessa se on numero 354. Etsin laulua YouTubesta ja Spotifysta, mutta en löytänyt kuin tuon Armon lapset, riemuitkaa version upean Mieskuoro Weljet laulamana. Jos oikein ymmärsin, niin tässä on sama sävel, mutta sanat ovat Halullisten sielujen hengelliset laulut-kirjasta vuodelta 1790, siis paljon ennen Hedbergin syntymää.

Finna-haulla löysin mielenkiintoisen cd-levyn, Hannu Niemelä: Elämän lauluja sinulle : Fredrik Gabriel Hedbergin Siionin kannel -laulut, SLEY-media, 2011. Tältä levyltä tuo Hedbergin ensimmäinen laulu suomeksi löytyy.   Tämä löytyy paikallisesta kirjastosta. Taidanpa lainata sen huomenna.

Ensimmäisen kirjansa Uskon oppi autuuteen hän kirjoitti myös Raippaluodon ajalla 6.9-16.12.1842.

4 PÖYTYÄN PITÄJÄNAPULAISENA 1843-1854

1843 Hedberg määrättiin Oripään kappeliseurakuntaan Pöytyä kirkkoherrakunnassa F. H. Welleniuksen apulaiseksi. Tämä oli hänen ensimmäinen vakinainen pappisvirka.
Hedberg tapasi Espoon kaksoishäissä (Peter Wenelli ja Alexandra Arppe sekä F. G. Bergroth ja Hilda Elisabet Fabricius) neljännen kerran Paavo Ruotsalaisen.

Ukko-Paavo vahvisti nuorta pastori Hedbergiä evankeliumin käsittämisessä ja uskoi tälle ”salaisuutensa”. Keskusteluissa Ruotsalaisen kanssa Hedberg koki saaneensa varmuutta juuri siinä, mikä on iankaikkisen elämän tie: uskossa turvautua Kristuksen ansioon.”  (s. 44)

Hedberg antoi Uskon oppi autuuteen kirjansa/käsikirjoituksen luettavaksi Jonas Lagukselle ja Paavo Ruotsalaiselle, jotka ensin antoivat myönteisen palautteen, joka sitten myöhemmin muuttui toisenlaiseksi.

Kirjeessään 13.2.184 äidilleen Hedberg valitti: ”että itse Lagus ja Niskanen, sitten kuin he olivat lukeneet ja tutkineet minun kirjani, ensin nostivat sen taivaisiin ja sitten tuomitsivat helvettiin! Kuinka paljon on luottamista ihmistuomioihin?” (s. 47)

9.1.1843 pidettiin pastori Josef Grönbergin luona ja kestikievarissa väittely. Päärooleissa olivat evankelinen nuori ”papinkokelas” Gustaf Dahlberg ja yliopiston Vanhan testamentin dosentti Julius Bergh.  Berg oli vahva ja luja schartaulaisen pietismin edustaja, toisaalta hyvä kuuntelija, Dahlberg vielä kokematon mutta lahjakas.   Hedberg ei ollut paikalla. (s. 50)

Keskusteluissa käsiteltiin uskon luonnetta, suruttomuutta, erimielisyyttä ”luonto-Kristuksesta”, vapaasta ja sidotusta ratkaisuvallasta.  Ilmaisu ”luonto-Kristus” lienee tullut keskusteluun herännäisten paljon käyttämästä Thomas Wilcoxin Hunaja-Pisarasta, jossa ihmisen vapaa luonto, tahto, pyrkii käsittämään Kristusta.” (s. 50)

Pietisteille hedbergiläisten luonto-Kristus oli vapaan tahtomisen asia eli ”uskon ryöstämisen Kristus”. ” (s. 51)

Tampereen väittely aiheutti eroliikettä ja oli eräällä tavalla evankelisen liikkeen alku, koska Bergin kysymykseen ”aivotkos sinä siis tehdä uutta lahkoa Suomen sopivaisessa kristillisyydessä” (jos vastakohtana on luopuminen Hedbergin opista ja Kristuksesta) nuori Dahlberg vastasi: ”aivon, samasta uskosta ovat myös minun opetuslapseni, joille tänään olen saarnannut evankeliumia.” (s 51)

Hedbergin tarkoituksena ei ollut ”tehdä uutta lahkoa”, mutta Dahlberg, sitä häneltä suoraan kysyttäessä, aikoi sellaisen perustaa.” (s. 51)

Paavo Ruotsalaisesta, kun olen paljon lukenut, on minullekin jo melko tuttua Gustaf Dahlbergin ja B.W. Birgstedtin matka Nilsiään Paavo Ruotsalaista tapaamaan.  He siis lähtivät sinne Hedbergin puolesta ja lähettämänä.

Hedberg irtaantui herännäisyydestä 1844.  Se miten erkaantuminen Jonas Lagusta ja Paavo Ruotsalaisesta meni, on mielenkiintoista luettavaa molemmilta puolilta. Tässä Suokunnan kirjassa viitataan myös Urpo Karjalaisen kirjassa Mitä meiltä puuttuu? Paavo Ruotsalaisen paradoksi. Luen tuota kirjaa parhaillaan.  Minulle nämä asiat ovat maallikkona, ei-syntyperäisenä körttiläisenä tai evankelisena surullista luettavaa.  Mutta tuona aikana jolloin Paavo Ruotsalainen ja Fredrik Gabriel Hedberg sekä muut aikalaiset vaikuttivat, oli ilmeisesti uskonasiat ja niiden käsittely juuri tuollaista. Onneksi nykyään on vapaampaa ajatella uskonasioista, mutta vieläkään ei täysin olla niin ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan, etteikö näistä eri näkökulmista riideltäisi.  Toivottavasti minä voin tästä eteenpäin olla turvallisin mielin erilaisissa hengellisissä tapahtumissa, olivat ne sitten luterilaisten, helluntailaisten, vapaakirkkolaisten tai eri herätysliikkeitten järjestämiä.  Ainakin tällä hetkellä tunnen kotikirkokseni evankelisluterilaisen kirkon, johon minut on kastettu lapsena.

Hedberg julkaisi Turussa 1845-1848 omaa ruotsinkielistä lehteä Allmän Evangelisk Tidning.

… uusi itsenäinen evankelinen liike syntyi Etelä-Suomessa F.G. Hedbergin omien kokemusten valossa helmik 15-16 päivinä 1844, hänen kannattajiensa tietoisuudessa viimeistään maaliskuussa 1844 ja pietistiystävien tietoisuudessa viimeistään 10.4.1848, jolloin Suonenjoella joukolla laadittiin Paavon erokirje Hedbergille.” (s. 67-68)

… todellinen ja merkittävä eroavaisuus itse pelastusopissa.”  (s. 68)

Täytynee tarkentaa itselleni mitä pelastuoppi tarkoittaa:

Kristinuskon pelastusoppi eli soteriologia pohtii mm. mistä pelastutaan, miksi pelastutaan ja mihin pelastutaan.

Tähän asiaan perehdyn myöhemmin lisää, tällä hetkellä tietoni ja ymmärykseni on hyvin vajavaiset.

…vuoden 1841 kirjallisissa muistiinpanoissaan Hedberg näki eroavaisuuksia oman katsomuksensa ja pietismin välillä.” (s. 68)

Paljon on vielä minulla opittavaa (ja luettavaa), että ymmärtäisin edes jollakin tavoin herännäisyyden ja evankelisuuden erot historiassa, Hedbergin ja Ruotsalaisen aikaan. 

Suokunnas kirjoittaa Hedbergin kannalta hyvin laajasti ja mielenkiintoisesti näistä eroon johtaneista Hedbergin pohdinnoista, kirjeistä, lehtiartikkeleista ja kirjoista.  Tätä Suokunnan kirjoittamaa teosta ei enää saa uutena ostettua, mutta muutama löytyneen antikvariaateista. Kyllä tämä niin mielenkiintoinen kirja, että ei se yhdellä lukemisella aukene ja haluan sen hankkia myöhemmin omaan kirjahyllyyni.

5 KAARINAN KIRKKOHERRANA 1854-1862

Hedberg nimitettiin 1853 Kaarinan eli Nummen seurakunnan kirkkoherraksi.  Hedberg sai rovastin arvon 1856 noin 45-vuotiaana.

Vuonna 1855 Hedberg alkoi toimittamaan suomenkielistä viikkolehteä, Kristillisiä Sanomia (ilmestyi vuosina 1850-1907), Hedbergin toimittama viimeinen vuosikerta oli 1868.

Kaarinassa Hedberg aloitti 1855 alkeisopetukseen kuuluneen kiertokoulun.

Hedberg koki vaikean masennuskauden. Syyt olivat uskonnollisia ja henkilökohtaisia. Kirkkoherran työtaakka ja evankelisten odotukset veivät Hedbergin voimia.  Hedbergin vaimo Maria kuoli 46-vuotiaana vuonna 1858. Heidän nuorin lapsensa Gottfrid Benjamin kuoli 2-vuotiaana, ennen Marian kuolemaa.  1860 kuoli Gabriel-poika 7-vuotiaana. Hedberg solmi toisen avioliittonsa Lovisa Wilhelmina Öhmanin o.s. Ekelund kanssa 1859. Hän oli Maria-vaimon sisar.

6 KEMIÖN PATRIARKKA 1862-1893

Kirkkoherran viran Kemiössä Hedberg sai 1862.  Perniön rovastikunnan lääninrovastina Hedberg toimi 1862-1879.

Vuonna 1876 Hedberg valittiin jäseneksi Suomen kirkon ensimmäisen kirkolliskokoukseen.

1882 Hedberg vihittiin Helsingin yliopiston promootiossa riemumaisteriksi.

Hedbergin suurin vaikutus hengellisenä johtajana toteutui kuitenkin hänen kirjoittamiensa kirjojen ja lehtien sekä ahkeran kirjeenvaihdon kautta.” (s. 118)

1872 Hedberg oli yksi niistä allekirjoittajista kirjeessä, jolla kutsuttiin ihmisiä Suomen Lutherilaisen Evankeliumiyhdistyksen perustamiskokoukseen.  Hedberg oli Evankeliumiyhdistyksen jäsen alusta asti, vuodesta 1873.  Hedberg kävi joitakin kertoja Evankeliumiyhdistyksen vuosijuhlilla Helsingissä. Muutaman kerran hän myös saarnasi niissä.

”Ilmeisesti jo korkean ikänsä takia (ja mahdollisesti myös protestin takia) Hedberg jätettiin Evankeliumiyhdistyksen nuorten johtajien taholta aika tavalla unohduksiin ja omaan rauhaansa.”  (s. 126)

7 HEDBERGIN TEOLOGINEN AJATTELU

Hedberg on armon, Raamatun sanan ja lunastuksen, valmiin autuuden puolustaja ja julistaja.” (s. 141)

Tässä kappaleessa on paljon asioita, joita en vajavaisilla teologian tiedoillani pysty sisäistämään.

8 LAULUN, VIRREN JA SOITON MIES

Hedbergin tärkein hengellisen laulun lähde oli kirkkovirsikirja; ruotsalainen ja suomalainen. Myös herrnhutilainen Sions Sånger, Sions Nya Sånger ja Sionin Wirret sekä rukoilevaisten laulut ja arkkivirret sekä saksankieliset virret Johannes Gossnerin kirjoissa.

Hedberg kirjoitti 33 laulua noin viidenkymmenen vuoden aikana.  Hedberg tilasi 1846 kotiurut.  Hän toimi myös virsikomiteassa.

9 PERHE JA PERSOONA

Hedbergin toinen vaimo Lovisa kuoli 83-vuotiaana vuonna 1890. Kolmanteen avioliittoon Hedberg vihittiin 1891 Rosa Alexandra Juliette Lucanderin o.s. Saelanin kanssa. Hedberg oli siis silloin 80-vuotias ja Rosa-rouva 51-vuotias. Ja nykyään ihmetellään pariskuntien suurempaa ikäeroa….

10 HEDBERGIN VIIMEISET AJAT JA KUOLEMA

Hedberg kuoli 19.8.1893 82-vuotiaana.  Hänet haudattiin Kemiön kirkkomaahan.  Siunauspuheen piti Gustaf Dahlberg.

11 SUOMEN KIRKON MERKITTÄVÄ OPETTAJA

Hedbergillä oli laaja raamatuntuntemus. Hänen lukeneisuutensa ja teologinen tuntemuksensa nousivat erityisesti kirkon perinteen ja saksalaisen teologian kautta.” (s. 210)

Hänen merkityksensä ei ole kadonnut, vaan hän on edelleen kirkkomme merkittävimpiä isiä ja opettajia. Hedberg antaa meille esikuvaa sekä opissa ja elämässä” (s. 211)

Seppo Suokunnas: Evankelisen liikkeen isä : F.G. Hedberg 1811-1893, SLEY, 2011
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoisia kyllä nämä herätysliikkeiden ja niiden johtajien historiat. Itselläni on vielä Hedbergin elämäkerrat lukematta. Tämä sinun lukemasi oli kerran lainassa kirjastosta, mutta en silloin saanut sitä luettua. Joskus aion kyllä vielä lukea.

    VastaaPoista