maanantai 22. lokakuuta 2018

Naisen parhaat vuodet


Välillä tykkään lueskella naisen elämää ja naiseutta käsitteleviä kirjoja, joissa voi olla myös hiukan kristillinen vivahde. Minulla muutamia suosikkinaiskirjailijoita. Yksi heistä on Kaija Maria Junkkari. Kesällä luin hänen teoksensa Naisen parhaat vuodet.

Takakannessa sanotaan:

Tämä kirja perustuu laajoihin 45-59-vuotiaiden naisten haastatteluihin, yli kuudenkymmenen naisen kirjeisiin sekä kirjoittajan omiin kokemuksiin. Naiset ovat naimisissa tai naimattomia, äitejä tai lapsettomia, mukana työelämässä tai poissa siitä. Kirjan teemoja ovat muun muassa naiseksi kasvaminen, naisen elämänkaari, toinen aikuisuus, seksuaalisuus, hankalat tunteet, naiseuden haavat, naisen suhde ruumiiseensa, mieheensä, poikaansa ja tyttäreensä, ystävyyteen, rahaan ja menestykseen.  Noin 45 vuoden iässä alkavan toisen aikuisuuden aikana naisen on mahdollista löytää uudet hedelmällisyyden, seksuaalisuuden ja luovuuden lähteet.

Minä elän juuri nyt toisen aikuisuuden aikaa, 47-vuotiaana.

Kaija-Maria Junkkari on kirjoittanut kirjan vuonna 1998. Hän on ollut silloin lähes minun ikäiseni, 48-vuotias.  Kirjaan haastatellut naiset ovat syntyneet siis 1952-1938 (Junkkari on tehnyt haastattelut 1997).  Minä olen silloin ollut 26-vuotias, 2-vuotiaan tyttären äiti. Nämä naiset ovat siis oman äitini (s. 1946) sukupolvea osittain.  Ehkä meistä 70-luvulla syntyneistä naisistakin tehdään joskus tämäntyyppisiä kirjoja.

Naiseksi kasvanut

Näiden kirjan sukupolvien naisten kasvaminen naiseksi on ollut erilaista kuin minun, joka olen elänyt lapsuuden 70-luvulla, nuoruuden 80-luvulla ja nuoren aikuisuuden 90-luvulla.  En muista lapsuudesta tai nuoruudesta ikäviä asioita, jossa olisi tyttönä olemista pidetty jotenkin huonompana kuin poikana. Kylällä leikimme tiiviisti tytöt ja pojat yhdessä ja nuoruuden ensi-ihastuksetkin koettiin naapurin poikien kanssa. Kyläyhteisömme oli lempeä ja erilaiset ihmiset hyväksyvä omalla tavallaan.  Nuorena aikuisena vasta kohtasin työyhteisössä naisiin kohdistuvaa halventavaa käytöstä.  Vieläkin muistan tarkkaan ne sanat mitä eräs mies tokaisi mennessään kahvipöytämme ohitse – en viitsi niitä edes tähän kirjoittaa….

Naisen kaari

Nuori nainen


Sukupolvi – elämänvaihe – avainpiste – elämäntapa

Saman sukupolven tietynlainen kohtaloyhteys

Eri elämänvaiheiden kehitystehtävät (lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus, kuolema)

Elämän avainpiste muodostuu elämän käänne- ja vastakohdista

Parikymppisenä (vuonna 1991) olen ollut avoliitossa 2 vuotta, asun avomieheni kanssa vuokra-asunnossa, olen töissä, mieheni on työtön. Harrastuksenamme on noutajakoiratoiminta. Elämä on ylä- ja alamäkiä. Myrskyä ja tyyntä. Parisuhteen alkuihanuutta ja jo arastavaa arkisuuttakin. Monia kipeitäkin muistoja liittyy tuohon aikaan….

Ensimmäinen aikuisuus

Nuoruus ja varhaisaikuisuus kestää noin 28-vuotiaaksi – varsinainen ja ensimmäisen aikuisuuden portti.

Aikuisuuden elämä jakautuu vakaisiin jaksoihin, jotka kestävät 5-10 vuotta ja siirtymäjaksoihin, jotka kestävät muutaman vuoden.

Vakaiden jaksojen aikana sopeudutaan elämään ja tehdään kompromisseja. Siirtymävaiheissa pohditaan elämää ja sen muutoksen mahdollisuuksia.

Kolmenkympin kriisi

2001 olen ollut 30-vuotias.  Olen 6-vuotiaan tyttären ja 1-vuotiaan pojan äiti, asumme edelleen vuokralla, minä olen kodinhoidon tuella ja miehelläni on pätkätyö. Koiriakin meillä vielä on, mutta emme osallistu vanhenevien koiriemme kanssa enää noutajakoiratoimintaan.  Elämämme on pienten lasten arkea, johon yritämme sovittaa parisuhdettamme. Oliko minulla jonkinlainen kriisi tuossa iässä?

Naisen parhaat vuodet

Kohti keski-ikää

Toiset katsovat tulleensa keski-ikään heti 35-vuotiaan, toiset 45-vuotiaana.  Nelikymppisyys merkitsee monelle käännekohtaa.

Junkkarin mukaan keski-ikä alkaa nelikymppisenä ja päättyy noin 60-65-vuotiaana. Toki hän myöntää, että nelikymppisyys voi olla nykyään varhaiskeski-ikää).

Carl Jungin mukaan ihminen aloittaa syvemmässä mielessä kasvun omaksi itsekseen vasta neljäkymmentä täytettyään.

Nelikymppisyys on otollista aikaa itsetuntemukselle ja itseymmärrykselle.

Jungin mukaan ihminen tutustuu piilotajuntaansa varjon kautta. Varjo on elämätöntä elämää ja aitoja ominaisuuksiamme, joiden tunnistaminen on erittäin tärkeää henkiselle hyvinvoinnille. Varjo muodostuu torjutuista, laiminlyödyistä ja usein hävettävistä ja pelottavistakin elämänalueista, jotka vaativat huomiotamme viimeistään keski-iässä.

Varjo voi myös olla kirkas. Jotkut ominaisuutemme, kykymme ja lahjamme ovat olleet käyttämättöminä. Ne odottavat piilotajunnassamme toteutumistaan.  Oman hyvinvointimme takia ne on tärkeätä löytää ja alkaa toteuttamaan niitä, eikä niin, että keskitymme muiden ihmisten elämiin katkerasti ja kateellisena.

Nainen neljänkympin kriisissä

2011 olen ollut 40-vuotias. Tytär on 16-vuotias teini, poika 11-vuotias. Olemme asuneet jo useamman vuoden omakotitalossamme.  Minulla vakituinen työpaikka, mies tekee edelleen pätkätöitä.  Koirakin perheessämme on ja sen kanssa on käyty hiukan koiraharrastusten parissa.  Lasten kanssa eletään hyvinkin kuohuvaa aikaa, tyttären koulukiusaus aloittaa pitkän prosessin käsitellä asioita niin hänen itsensä kannalta kuin perheenäkin. Pojankaan koulunkäynti ei suju murheitta ja orastava syömisongelma tuo lisähuolia.  Vanhemmuus ja parisuhde on koetuksella. Ne vievät minun henkisiä voimavaroja ja tunnen välillä olevani aika loppu. Etsin elämän virvoitusta musiikista ja yritän tukahduttaa tunteitani.  Näin jälkikäteen ajateltuna minulla on tosiaankin ollut neljänkympin kriisi.

Millaisia viiskymppisiä!

Minä lähestyn viittäkymmentä eli me 70-luvulla syntyneet alamme parin vuoden päästä täyttää 50 vuotta.  Millä tavoin me poikkeamme 60-luvulla syntyneistä, jotka alkavat lähestyä 60 vuotta? Millainen oli äitini 50-vuotiaana vuonna 1996? Hän oli silloin isoäiti 1-vuotiaalle tyttärellemme.

Toinen aikuisuus

”Keski-iässä nainen on kuin nahkaansa luova käärme. Olemme paljaita ja haavoittuvia, käymistilassa. Nainen uudistaa elämäänsä ja haluaa vapauttaa itsensä ulkoisista mielikuvista ja odotuksista.” (s. 69)

Täynnä oleva pesä
Viiskymppisistä naisista puhuttaessa mainitaan usein ”tyhjän pesän” oire: lapset lähtevät kotoa ja äiti masentuu. Tämä pitää harvoin paikkansa. Ensinnäkin on äitejä, jotka tuntevat suurta huojennusta, kun viimeinenkin lapsista lähtee maailmalle. Jotkut oikein odottavat, että koti tyhjenisi. ” (s. 71)

Tunnistan itsessäni ylläkuvattuja piirteitä, toki realistisena ymmärrän, että kuopus lähtee maailmalle, sitten kun omat elämän siivet riittävästi kannattavat. Ja että on mahdollista hankkia se ensimmäinen vuokra-asunto.

Laajentumista ja luopumista
Keski-ikäisen naisen perustehtävänä on hyväksyä siihen asti eletty elämä sellaisena kuin se oli, hyvänä ja huonona, sekä tunnistaa, mitä odotti elämältä kussakin kaaren vaiheessa; mitkä odotukset täyttyivät ja mitkä eivät.”  (s. 80)

Naisvoima keski-iässä

Naisen itsetunto

Kiltit naiset ovat taitavia ennakoimaan toisten reaktioita ja suojelemaan taitoja, jotka aivan liian usein puuttuvat miehiltä.” (s. 82)

Mielestäni viiskymppisessä naisessa on amatsonin voimaa. Hänessä on myös matriarkka, elämääkokenut, myötätuntoinen, luja ja tyylikäs nainen.” (s. 86)

Voimanlähteet

Kun nainen on toisen aikuisuuden alettua päässyt uuteen itseymmärrykseen, hän on usein rauhallinen ja vahva monenlaistenkin ristiriitojen keskellä. Arviointikyky terävöityy ja sisäinen rehellisyys lisääntyy.” (s. 87)

Suhde ruumiiseen

Mielikuvia ja tosiasioita vaihdevuosista

Keski-ikäinen nainen tarvitsee myös riittävästi lepoa ja rentoutunutta oloa. Hoitamattomat asiat ja kiire aiheuttavat jatkuvan hälytystilan aivoihimme.” (s. 125)

Naiseuden haavoja

Tässä kappaleessa käsitellään lapsettomuutta, lapsen kuolemaa, aborttia, väkivaltaa ja naisen ruumiiseen kohdistuvia hoitoja.

Naisen hankalat tunteet

Kiukku

Löytää se keskitie, mutta olla itselle armollinen, kun ei jaksa olla huutamatta tai kun haluaa vain tukahduttaa tunteensa

Syyllisyys

Jokainen lapsi on synnynnäisesti oman persoonallisuutensa. Ulkoisilla olosuhteilla on vain osittainen vaikutus hänen elämäänsä ja ulkoisista olosuhteista äiti on vain yksi, joskin merkittävä osa.” (s. 174)

Suru

Syyllisyyden ja masennuksen takaa voi löytyä suuttumusta, suuttumuksen takaa surua.

Kateus ja pelko

Mitä minä kadehdin juuri nyt? Mitä pelkään?

Vastuu omista tunteista

Naisen tulisi oppia toimimaan arvojensa ja järkevien ajatusten mukaan, ei pelkkien tunteiden.” (s. 187)

Nainen ja hänen miehensä

Isä ja tytär

Isän kannustus on tärkeää, mutta se ei saisi muuttua vaatimukseksi.

Parisuhde keski-iässä

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta, kun tapasin ensimmäisen kerran mieheni. Saman verran olemme olleet kihloissa/avoliitossa. Menemmekö koskaan naimisiin? Ehkä, ehkä emme….  Tällä hetkellä parisuhteemme on seesteisempää kuin koskaan, toki temperamenttiset luonteemme räiskyvät monta kertaa viikossa yhä.

Kumppanin ikävä

Hyvin lyhyesti käydään läpi, millaista naisen elämä on ilman parisuhdetta.

Naisen mieskuvat

Millainen on minun mieskuvani? Oman isoisäni kautta? Isäni kautta? Mieheni kautta? Aikuistuvan poikani kautta? Millaisia mieskuvia on lähisuvussani, työyhteisössäni, harrastuspiireissäni, tuttavissani? Entä miten otan julkisuuden henkilöiden mieskuvat?

Äiti ja poika

Minulle pojan äitinä oleminen on ollut toisella tavoin vaikeampaa kuin tyttären äitinä. Poikien maailma on näyttäytynyt minulle lapsuudessa ja nuoruudessa naapurien poikien kautta sekä parhaan ystävän kolmen isoveljen kautta.

Naisen seksuaalisuus

Seksi keski-iän parisuhteessa

Tasokkaaseen seksiin pääseminen vaatii usein pitkää parisuhdetta, kumppanin tuntemusta, kykyä eläytyä toisen tilanteeseen ja harjoitusta. Korkealaatuinen seksi edellyttää yhteisiä kokemuksia, elämyksiä ja muistoja.” (s. 239)

Hyvään seksuaalisuuteen liittyy myös se, että kumpikin kehittää itseään henkisesti niin, että persoonallisuus uudistuu ja löytyy uusia vivahteita.” (s. 239)

Äiti ja tytär, tytär ja äiti

Vielä kerran äidistä

Minun suhteeni omaan äitiin on ollut lapsuudessa hyvä, nuoruudessa ja aikuisuuden kynnyksellä vaikea. Nyt äitini kanssa pärjään, kun ei olla tekemissä liian usein.
Minä yritän olla toisenlainen äiti omalle tyttärelleni. Jollakin tavoin siinä onnistun, mutta tunnistan itsessäni myös niitä ikäviä piirteitä, joita inhoan äidissäni.

Naisten kesken

Naiset ystävinä

On ollut myös vapauttavaa tajuta, ettei kaikkien ystävyyssuhteiden tarvitse kestää ikuisesti. Arvostan myös vain tietyn ajan kestäviä, tietyssä elämänvaiheessa elämääni tulleita ystävyyksiä.” (s. 291-292)

Naiset vihollisina

Olennaisinta ei ole, miten paljon ihmiset pitävät toisistaan, vaan se, kuinka he voivat työssä ollessaan säilyttää itsekunnioituksensa ja arvostaa muita aikuisia ammattilaisina (työ-ja harrastusyhteisöt).” (s. 299)

Nainen ja työ

Nainen, valta ja menestys

Jokainen korkeasti koulutettu, innostavaa ja mielekästä uraa toteuttava nainen joutuu pohtimaan, mikä on juuri hänelle sopivin tapa elää naisena, äitinä ja työntekijänä elämänkaarensa eri vaiheissa.” (s. 316)

Naisten lasikatot

Lähes jokaisesta organisaatiosta löytyy se välikatto, jonka yläpuolelle naisella ei ole menemistä.” (s. 319)

Muutoksen kaipuu

Jotkut naiset haluavat viiskymppisinä entistä suurempia haasteita.” (s. 328)

Naisen kutsumus

Kutsumuksessa on kysymys oman elämäntyylin, luovuuden, arvojen ja niiden toteuttamismahdollisuuksien löytämisestä eri elämänvaiheissa.” (s. 329)

Suhde rahaan

Useimmille oma asunto ja työ tai työttömyyskorvaus takasivat perusturvan” (s. 347)

Naisen tulee löytää sellainen taloudellinen identiteetti, joka heijastaa hänen arvojaan ja jonka kanssa hän voi elää hyvää elämää.” (s. 354)


Kiitollinen elämä

Nykyhetki ja arjen ilot

Toimivat ihmissuhteet ovat naisen hyvinvoinnin perusta ja elämän rikkaus.” (s. 359)

Pyhän läsnäolo

Jungin mukaan jokainen ihminen joutuu viimeistään keski-iän alussa miettimään, minkä varassa elää.

Uskon, että me nykyajan ihmiset kaipaamme pyhyyden kokemuksia, janoamme pyhyyttä.” (s. 371)

Keski-ikäisen naisen perintö

Keski-ikäisen naisen elämä on kuin tilkkutäkki” (s. 373)

Tilkut ja värit ovat itse valittuja, ja täkki tuntuu mukavalta vielä vuosikymmenienkin jälkeen.”  (s. 373)

Tilkkutäkkimme värit kirkastuvat, kun pystymme antamaan anteeksi itsellemme ja toisille.” (s. 373)

Kaija Maria Junkkarin kirja sisältää monenlaisia naisten tarinoita. Osaan tarinoista samaistuu, mutta sukupolvien eron huomaan tarinoissa, vaikka olen itse tässä ikäryhmässä juuri nyt – naisen parhaissa vuosissa.

Kaija Maria Junkkari: Naisen parhaat vuodet, Otava, 1998
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti