sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Uskonoppi autuuteen


Näinhän sitä Fredrik Gabriel Hedbergin kohdalla kävi, että halusin tutustua myös hänen kirjoittamiinsa kirjoihin.  Hänen ensimmäisen kirjansa käsikirjoitus 1842 oli Uskonoppi autuuteen apostoli Paavalin efesolaiskirjeen mukaan jonka ensimmäisen luvun yksinkertaisesti esitti varapastori ja filosofian maisteri Fredrik Gabriel Hedberg.  Kirjana se julkaistiin vuosien 1843 ja 1844 vaihteessa. Lainaamani kirja on kuudestoista uusittu ja tarkistettu painos. Teoksen on tarkistanut, johdannon kirjoittanut ja selitykset laatinut Lauri Koskenniemi (1986).

Takakannessa sanotaan:

Teoksen merkitys on ollut Suomen kirkossa huomattavan suuri. Se on johdonmukainen esitys Hedbergin noin 17 vuotta kestäneissä, monivaiheisissa sisäisissä taisteluissa selkeytyneestä evankelisesta uskonvakaumuksesta.
Siinä korostuvat ennen muuta luottamus Jumalan sanaan ja sakramentteihin armonvälineinä ja niihin korostetusti pohjautuva avoin ja vapaa luottamus Kristukseen.
Myös Hedbergin syvä rakkaus Lutherin kirjoituksiin saa Uskonoppi autuuteen-kirjassa voimakkaan ilmaisun.
Uskonoppi autuuteen on yhä – yli 140 vuotta (nyt jo 176 vuotta) vuotta kirjoittamisen jälkeen  - hengellisesti rakentava ja nimenomaan heikkoja, köyhiä syntisiä Kristukseen yhteyteen selkeästi ohjaava kirja.”

Lauri Koskenniemi kirjoittaa johdannossa:

Painotetusti saa sijan avoin ja vapaa luottamus Kristuksessa kaikille lahjoitettuun armoon.”
- Rakkaus Lutherin kirjoituksiin
- Kristus-mystiikka
- Voimakas lähimmäisenrakkaus ja pyhityselämän korostus

Tämä nyt (1986) ilmestyvä uusi laitos on pyritty kokonaan uudistamaan kielellisesti, luonnollisesti sisältöön kajoamatta ja täysin lyhentämättömänä

Hedberg kirjoittaa lukijalle:

Muistaen tarkoin tämän apostolin varoituksen (Gal. 1:8) ja arvioidessani itse asian merkitystä ja arvoa olen minäkin Herran antaman voiman ja ymmärryksen mukaisesti pyrkinyt tässä selityksessäni mitä tarkimmin ja palavammin tähdentämään ja saattamaan julki evankeliumin autuaallista, salattua oppia Kristuksesta ja uskonvanhurskaudesta hänessä.”

Kirjassa käydään siis efesolaiskirjeen ensimmäinen luku läpi jae jakeelta selittäen. 

Raamatunkäännöksenä on luonnollisesti vuoden 1933/38 käännös, koska tämä uusin painos on julkaistu 1986 (uusi raamatunkäännös julkaistiin 1992).

Olen tämän kirjan kerran lukenut läpi. Tätä tekstiä olisi kiinnostavaa käydä läpi jossakin ryhmässä, jossa voisi rohkeasti ihmetellä Hedbergin selityksiä ja siinä olisi muutama henkilö, jotka olisivat jo pidemmän aikaa tutkiskelleet Hedbergin kirjoituksia. Kiehtovaa olisi myös verrata myöhempiin teoksiin, jossa efesolaiskirjettä selitetään.

Yritän poimia jokaisesta jakeen selityksestä jotain, mitä itse pohdiskelen…

Ef. 1:1
Sillä ”Kristus Jeesus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” (s. 22)

Ef. 1:2
Sanat ovat tosin helppo käsittää, mutta ahdistuksen aikana on äärettömän vaikeaa sydämessään varmasti päätellä, että meillä on syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa yksin sulasta armosta ilman mitään tekoja taivaassa ja maan päällä.” (s. 24)

Ef. 1:3
Hän avaa heidän eteensä Jumalan armon ja laupeuden rikkaudet, jotka jo ovat meille Kristuksessa valmistettuina ilman omaa ansiollisuuttamme ja jotka otetaan vastaan ja saadaan lahjaksi vain uskossa.” (s. 30)

Ef. 1:4-5
Saat olla varmasti vakuuttunut siitä, että peräti syntisenä, viheliäisenä ja mahdottomana todellisesti olet yksi niistä autuaista, jotka Jumala on Kristuksessa omakseen valinnut.” (s. 37)

Ef. 1:5
Ei siis ole ylpeyttä uskoa todeksi Jumalan lupauksia, vaan näin annetaan parhaalla tavalla kunnia Jumalalle.” (s. 45)

Ef. 1:6
Kristuksen evankeliumissa on tosiaankin ihmeitten ihmeitä, niin suuria, ettei yhdenkään ihmisen sydän ja usko voi niitä täysin ymmärtää.” (s. 48-49)

Ef. 1:7
Jumala on sulasta armostaan ja ansaitsemattomasta rakkaudestaan antanut meille ainokaisen Poikansa Vapahtajaksi.” (s. 59)

Ef. 1:8
Sanalla sanoen evankeliumin viisaus on kokonaan tässä opissa, että Jumalan armo Kristuksessa on pelastuksen ainoa perustus eikä mitään muuta ole olemassa.” (s. 63)

Ef. 1:9-10
Jumala on kuitenkin viisaudessaan ja tutkimattomassa hyvyydessään jo ennen maailman luomista iankaikkisuudessa päättänyt tehdä ihmisten kanssa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja niin yhdistää kaikki taivaassa ja maan päällä.” (s. 66)

Ef. 1:11-13
Jumalan kaikkein suurin kirkkaus on ilmestynyt tässä äärettömässä hyvyydessä, ansaitsemattomassa armossa, ihmeteltävässä laupeudessa ja pohjattomassa rakkaudessa syntisiä kohtaan Kristuksessa.” (s. 72)

Ef. 1:14
… Pyhä Henki on uskovien sydämessä Jumalan sinettinä, jolla he ovat lukitut ja kiinnitetyt Kristuksen osallisuuteen.” (s. 84)

Ef. 1:15-16

Usko Herraan Jeesukseen – kristillisyyden ydin ja voima, henki ja elämä

Ef. 1:17
Jos joku sitä vastoin ajattelee, ettei uskossa enää tarvitsekaan kasvaa eikä siinä vahvistua, vaan ryhtyy muka korkeampia tavoittelemaan, hän ennen pitkää kadottaa jo saamansa vähäisenkin valkeuden ja jäljelle jää vain tyhjä järjen tieto sekä etäinen, lainomainen ulkokultaisuuden silaama tuntemattoman Kristuksen haparoiva tavoitteleminen.” (s. 110)

Ef. 1:18
Jumalan tahto ja aivoitus pelastuksemme on siis se, että me uskoisimme hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen, ei vain osittain tai puolinaisesti, vaan niin sanoakseni koko sielullamme, ja että me kaikissa kiusauksissa ja koettelemuksissa kasvaisimme ja vahvistuisimme sekä panisimme täyden toivomme siihen armoon, joka meille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” (s. 119)

Ef. 1:19
Vaikka siis sinäkin lukija, olisit mielestäsi kuinka voimaton, kuinka viheliäinen, kelvoton ja monenlaisten kiusauksien saartama ja vaivaama hyvänsä, niin tiedä, että korkeimman käsi voi kaiken muuttaa ja vielä kääntää tämän kaiken sinun hyväksesi.” (s. 122)

Ef. 1:20-22a
Kristus on siis elävä esikuva, kuvastin, jossa voimme nähdä Jumalan väkevän voiman, joka meissä uskovissa on vielä kätketty ristiin ja heikkouteen.” (s. 124)

Ef. 1:22b-23
Kenenkään ei pidä kuitenkaan ajatella, että tässä yksikään ihminen onnistuisi täydellisesti. Tosin me sitä toivotamme ja rukoilemme, kuten pyhä Paavalikin on tässä tehnyt. Ei ole kuitenkaan yhtäkään Aadamin lasta, joka olisi jo näin täydellinen.” (s. 128-129)

Hedberg kirjoittaa kirjan lopputeksteissä aika suoraa kritiikkiä körttiläisiä ja muita uskonryhmiä kohtaan, joilla on jokin ulkoinen merkki uskostaan. Ehkä ne tuona aika ovat olleet pakollisia, että olet ollut sopiva körttiläinen (körttipuku), mutta ei sitä ole enää moniin vuosikymmeniin vaadittu.  Juutalaisiin hän ilmeisesti viittaa pitkällä parralla ja luulenpa, ettei kaikilla juutalaisilla miehilläkään tarvitse enää olla pitkää partaa.

Seuraavana luenkin Hedbergin Ainoa autuuden tie -kirjaa. Siinä meneekin vielä pitkä aika, kun sen saan luettua loppuun asti...

Fredrik Gabriel Hedberg: Uskonoppi autuuteen apostoli Paavalin efesolaiskirjeen mukaan jonka ensimmäisen luvun yksinkertaisesti esitti varapastori ja filosofian maisteri Fredrik Gabriel Hedberg, 16. uud. ja tark, p., SLEY-kirjat, 1986
Tarkistanut, johdannon kirjoittanut ja selitykset laatinut Lauri Koskenniemi
Päällys: Jouko Jäntti
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto


1 kommentti:

  1. Tämän kirjan olen lukenut joskus, kun en vielä pitänyt blogia. Pitäisi joskus lukea se uudestaan muistin virkistämiseksi.

    VastaaPoista