perjantai 2. marraskuuta 2018

Huuto : Jaakko Löytyn ääni

On ollut ilo ja rikkaus tavata Jaakko Löytty Herättäjä-Yhdistyksen kautta sekä kuunnella hänen mahtavaa, koskettavaa Siionin virsien veisuuta.  Vasta nyt viime vuosina olen paremmin kuunnellut hänen musiikkiansa. Ja usein miten innostukseni johonkin henkilöön tai asiaan liittyy kirjallisuuteen. Niinpä tilasin antikvariaatista Jaakko Löytystä kertovan kirjan, Huuto: Jaakko Löytyn ääni. Kirja on julkaistu 1986 – palataan siis aikaan ennen 90-lukua.

Kirjan takakansitekstissä sanotaan:

Tämä kirja valottaa Jaakko Löytyn laulujen maailmaa, sitä maailmankuvaa, johon hänen huutonsa pohjautuu.”

Myytävänä: käytetty kapina
Rock kasvaa kapinasta. Se etsii vastavirtoja, se etsii henkeä materian maailmassa ja se etsii vapautta ja haistattaa paskat holhoojilleen.

Minkälaista on 2010-luvun rockkapina? Onko sellaista vielä? Vai onko se muuttunut rap -musiikiksi? Turun ylioppilaslehti kirjoitti 2015 ”2010-luvun rap teki rockista toissijaista

Gospel tuli Suomeen 60-luvulla – kirkko sai oman rockinsa.

Tietysti kristillisiin piireihin eksyi joskus musta lammas, joka kyseli ihmisen tasa-arvosta ja pisteli neekerin hampaalla. Hän sai laulaa itsensä muutamassa vuodessa väsyksiin ja sitten hänelle avattiin ovi” (s. 1)

Kenen puolesta, gospel?
80-luvulla ilmestyi Just Gospel-lehti, jonka 1/85 numerossa Jaakko Löytty kirjoittaa millaista gospelmusiikki on nyt. Löytty kaipaa enemmän lauluja epäoikeudenmukaisuudesta, enemmän lauluja heikoimmille.

Kirjassa on myös lehtikirjoituksia, joissa on kritiikkiä Jaakko Löytyn musiikkia kohtaa ja Löytyn vastine. Samoin on Löytyn levyarvosteluja.

Iso pää painaa, Jaska Jokunen
Runsaan kymmenen vuoden muusikon uran ja seitsemän lp-levyn jälkeen hän on alkanut höpistä, että kaikki onkin vasta alussa.” (s. 8)

Olihan ne tavallaan alussa tuolloin, kun ajattelee, että tänä vuonna Jaakko Löytty julkaisi levyn Yhteistä tietä yhdessä Selloduo Varosen kanssa. Jos oikein laskin, on tämä Jaakko Löytyn 34. levy.

Kun kelasin ongelmaani, tulin siihen tulokseen, että voin jatkossakin tehdä tilausmusiikkia. Mutta minun on tiedostettava se itse!”  (s. 8)

Syntymäpäivä
Jaakko Löytty kertoo ajasta Namibiassa, 4-vuotissyntymäpäivämuistojaan sekä myöhempiä muistojaan Namibian ajasta.

”Oi maamme Suomi…”
Lapsuuden muistoja Namibiasta.

Puuronhämmentäjän rock
Millaista oli tulla murrosikäisenä, kun oli viettänyt lapsuutensa Namibiassa.

Neekerin hammas
2010-luvulla neekeri -sanan käyttö on rasismia, 80-luvulla se ei ollut sitä. 

Pitkätukkien rock koulussa, neekerin hammas - ja nyt mustan papin karhea huuto. Jotain hän alkoi tajuta. Hän alkoi löytää polun päätä. Nyt täytyisi jo itse saada huutaa. Kitara oli pakko saada.” (s. 21)

”Huulet vapisten ja kädet hellinä…”
Ensimmäisten omien laulujen säveltäminen oli minulle tavattoman suuri elämys.
… Paperilapulle raapustin ensimmäisen kyhäelmäni: ”Huulet vapisten ja kädet hellinä aloitan kitaran näppäilyn…”  (s. 22)

Jeesus hipin yksi tie
Jaakko Löytty lauloi Greenfields -kuorossa puolisentoista vuotta, jossa hänellä oli oma trubaduuri osuus kitaran kanssa.

Sen jälkeen Jaakko Löytty oli mukana With Christin keikolla.

Kaija
Ihana tarina miten Jaakko ja Kaija tapasivat.

”Ettäkö levyttämään…?”
Jaakko Löytyn ensimmäinen levy Asioista vaietaan ilmestyi 1974.

”Oma ääni…”
Pastori Haikaraisen ensi kosketus Jaakko Löytyn musiikkiin.

Jaskan gospelissa kuului ensimmäistä kertaa suomalaisen nuoren ihmisen oma ääni, omia sisäisiä tuntoja.” (s. 30)

Keikkaputkeen
Miten Jaakko Löytyn keikka Kirkon Nuorisopäivillä Haminassa 1975 menikään – kapinaa?

Levyarvosteluja ja kirjeenvaihtoa sekä miten kävi keikkapalkkion seurakunnan byrokratiassa atk-alkuaikoina.

Ateria
Minkälaisen vaikutuksen Jaakko Löyttyyn teki Tito Collianderin kirja Ateria.

Laulu erilaisista leivistä
Yhteistyö Jukka Leppilammen kanssa.

Soihdut
Miten John Muafangon taulu vaikutti Jaakko Löytyn musiikkiin.

Takkatulen ääressä
Siviilipalvelusvuonna olin henkisesti ja hengellisesti loppuun väsynyt. Ajattelin vain, ettei uskoni riitä mihinkään, sillä ei tee mitään. Samalla tulin vain entistä vakuuttuneemmaksi, ettei maailman pelastus voi minun uskostani kiinni olla” (s. 49)

Jaakko Löytty pohtii mitä hänelle merkitsi lukemansa Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema kirja.

Millaista on taiteilijapariskunnan yhteiselämä – yksinäinen yhdessä.

Jaakko Löytyn tekemisiä kirkon muusikkona on aina tarkkailtu – näin oli asiat 80-luvulla.

Minun urani on jatkossa varmaankin jotain sellaista, että käyn joissakin folkklubeissa ja sitten minua pyytää joku kirkon toisinajattelija avoimeen gospeliinsa ja sitten menen laulamaan Namibia-seuran iltaan ja sitten perustamme Mikko Perkoilan kanssa duon.”  (s. 50)

Juuri nyt Jaakko Löytty kiertää Pekka Simojoen ja Petri Laaksosen kanssa Gospel Gentlemen -kiertueella kirkoissa – näin siis 2010-luvulla, olisiko Jaakko Löytty 80-luvulla osannut aavistaa mihin musiikki hänet vie?

Kirjan lopussa on Jaakko Löytyn lauluja sanoineen ja nuotteineen.

Pieni, suuri kirja Jaakko Löytystä alkuvuosina. Odotan mielenkiinnolla Jaakko Löytystä kertovaa uutta kirjaa…  tuleehan joskus sellainen?

Kari Pyrhönen: Huuto: Jaakko Löytyn ääni, Lasten Keskus, 1986
Ulkoasu: Ilkka Kumpunen
Mistä hankittu: tilattu Antikvariaatti Feliksestä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti