maanantai 31. joulukuuta 2018

Ihmisen raja

Kaksi vuotta sitten lainasin Risto Kormilaisen Poissaolo -romaanin, jonka on kustantanut Herättäjä-Yhdistys. Minullahan on ollut parisen vuotta projektilukuna lukea Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemia teoksia, joten myös Kormilaisen runoteokset tulivat lukulistalleni.  Näistä runoteoksista on tullut lempirunoja. Alkusyksystä luin Kormilaisen hartauskirjatkin. Tämä Ihmisen raja -romaani on ollut minulla varmaa parisen vuotta lainassa – kymmenen lainakerran jälleen tullessa täyteen, päätin, että nyt sen luen.

Yleensä minun on vaikea samaistua miespäähenkilön elämänkuvaukseen, mutta Jeremiaksen tarina sisälsi sen verran mysteerisiä asioita ja ihmisten kohtaamisia, että luin kirjan parissa päivässä. Kormilaisen tekstissä viehättää luonto- ja ihmiskuvaus.

Jeremias on noin kuusikymppinen mies, joka lähtee työstään kouluvirastossa ennen eläkeikään, ilman mitään ennakkoilmoitusta. Jeremias käy läpi elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen, avioliittoaan, poikansa kohtaloa ja suhdettaan Eino-veljeensä.

Jeremiaksen yksinäiseen elämään kietoutuu kouluvirastosta opettajan viransijaisuuden tehnyt Erkki, jolla on teologian opiskelut kesken.  Erkin elämän kuviot avautuvat kertomuksen edetessä hyvin traagisesti – en osannut odottaa sellaista käännettä.

Jeremias tapaa puiston penkillä Pauluksen, joka opiskelee filosofiaa.  Heidät yhdistää keskustelut Sartresta. Paulus tekee oman elämänsä ratkaisun muuttaessaan Ranskaan.

Jeremias käy hyvästelemässä Eino-veljensä, vaikka he eivät ole koskaan olleet niin läheisiä. Heillä on sisko, mutta hänestä ei kerrota myöhemmin mitään.

Jeremias myy omaisuutensa ja lahjoittaa osan Pelastusarmeijalle ja osan hän laittaa poikansa nimellä avatulle pankkitilille – jos hän sittenkin palaisi…

Romaanin loppukertomus pysäyttää ja saa minut miettimään, miten moni ihminen on oikeasti päätynyt tietoisesti tuollaiseen ratkaisuun erämaille matkatessaan…

Romaanin teksti on hyvin pohdiskelevaa. Jeremiaksen vuoropuhelut Erkin, Pauluksen ja mökkinaapurin kanssa tuovat omanlaista syvyyttä tarinaan. Jonkinlainen rauhaa huokuu Kormilaisen tekstistä, vaikka tapahtumat ja asiat ovat surullisiakin. Tämä tarina jätti jälkensä mieleeni.

Risto Kormilainen: Ihmisen raja, FinnEpos, 1995
Kannen kuva: Raimo Bärman
Mista hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti