torstai 10. tammikuuta 2019

Aino Kemppaisen runoteokset

Kuvataiteilija Aino Kivisaari on julkaissut kolme runoteosta nimellä Aino Kemppainen. Herättäjä-Yhdistys on kustantanut kaikki kolme runoteosta. Tässä on hänen kaksi runoteosta, kolmatta odottelen kirjastosta seutulainana.

Etsin iloa esiliinan taskusta, 1977 (2p., 1984)





1. painoksen kansikuva

Nämä runot ovat syntyneet pienten lasten äidin arjesta. Jokapäiväisen elämän keskellä kirjoittaja löytää pienten ilojen suuruuden, etsii itseään ja tietä Jumalan luo. (takakansiteksti)

Runot on jaettu neljään osioon: Vanha punainen essu, Toinen toiseemme kompastellen, Lapsi ottaa kädestä ja Katselkaa kedon kukkia.

Vanha punainen essu
Kotiäidin tuntoja, Jumalan hoitavan käden alla. Näistä runoista löysin lohduttavan runon, joka sopii omaan elämääni – ei tarvitse välttämättä olla äiti tai pienten lasten äiti. Tämä runo on jokaiselle sopiva.

Aamu aukeaa kuin kukka,
kuin pääsiäisaamun
valkoinen lilja.

Anna aamun tuoksua
        ylösnousemuksesta,
sydäntemme piilosta
                         arjen vaivaan,
iloa iltaan asti.

Toinen toiseemme kompastellen
Äitiyden ja parisuhteen kipuiluja.   Minuun kolahti tuo kolmeen osaan kirjoitettu runo Sinä. Sen tunnelma koskettaa omaa elämääni….

Sinä

I

Et sinä ole
sellainen kuin toivoisin.
Et sinä
harrasta kaunotaiteita, et musiikkia etkä runoutta.
Et sinä keskustele
syvällisesti ja sivistyneesti
viileässä illassa.
Päivän helteessä sinä, maalaispoika,
riemullisen kuumana,
pelottavan voimakkaana, potkit
                                                jalkapalloasi
vasten herkkiä tunteitani,
heittelet rennosti
                  tikkaa
ja puolihuolimattomasti
                   roiskit sanoja, kunnes
nälissäsi tahdot maitoa
                          ja makkaraa.

II

Istun ja katselen kun syöt.
Kaipaan helliä sanoja,
katsetta, kosketusta.
Mutta silmäsi katsovat todellisuuteen,
päivän uutiseen ja
sanaristikkoon.
Kaukana olet,
siellä jossain sanomalehden takana.
Ja sitten sinua alkaa raukaista suloisesti,
nukahdat,
käsi poskella
kuin onnellinen lapsi.

III

Kun nukut,
näen paremmin sinuun.
Sinussa ei ole yhtään kuorta,
ei mitään tehtyä, ei kovaa.
Sinä olet syntynyt maasta,
olet maan iloinen poika,
maan syli, minulle annettu,
lahjaksi,
tehtäväksi annettu.

Lapsi ottaa kädestä
Riipaisevia runoja äitinä olemisesta, kun ei jaksakaan aina olla hyvä äiti…. Jumalan armo tulee kipeäänkin äidin sydämeen….

”Katselkaa kedon kukkia”
Viimeisen osion runoissa kaunista kuvausta luonnon äärellä, kun on väsynyt olemaan äiti, nainen….  Jotain näissä runoissa sattuu sydämeeni…. Menneisyyteni haamut palaavat mieleeni…. Kunpa silloin olisin uskaltanut luottaa Jumalaan armoon….

Taskussa kodin avain, 1979 (2. p., 1985)





2. painoksen kansikuva

Nämäkin runot ovat äidin puhetta perhe-elämän iloista ja suruista sekä yhteyden etsinnästä lähimmäiseen ja Jumalaan. Arjen ilona ovat lapset ja luonto. (takakansiteksti)

Runot on jaettu neljään osioon: Koivunlehden kokoiseksi; Ollaan yhdessä, hiljaa; Sinun kämmenpohjasi verran; Siankärsäheinä.

Koivunlehden kokoiseksi
Rakastan näiden runojen herkkää luonnon kuvausta, joka vie sieluni syövereihin. Niihin tunteisiin, mitä minä useasti koen.

Auringon askeleet hangella
näyttävät tien
metsän hiljaisuuteen.
Puiden pihka tuoksuu kuin lääke
ja hiljaisuus ympärilläni on
                            kokonainen.
Kuin yksi suuri,
parantava sana.

****
Onnellisena istun täällä,
joen mutkassa
kanervan ja juolukan joukossa.

Nämä värit
syksyn lämpimät, läheiset soinnut
tekevät minut pieneksi ja hiljaiseksi,
koivunlehden kokoiseksi.

Ihmeelliset lehdet.
kuin jokainen niistä sisältäisi
kuolevissa solukoissaan
myös ihmisen ilon ja surun,
rukouksen.

Ollaan yhdessä, hiljaa
Näiden runojen äärellä kokee Jumalan läsnäolon, mutta myös sen epäröinnin missä olet, Jumala? Onko hyvä jakaa ilot ja surut ystävän kanssa vai väsyykö toisinaan asioita, jotka eivät muutu miksikään vatvomaan? Onko parempi olla yksin Jumalan lähellä kipuinensa…

Sinun kämmenpohjasi verran
Puolison kaipuuta – runot kolahtavat omatuntooni. Minä ole se meillä joka on lähdössä…. Aina menossa jonnekin yksin – sillä puolisoani eivät samat asiat kiinnosta. Enkä ehkä haluakaan häntä mukaan…. Tarvitsen omaa tilaa…. Ja toinen taas kaipaa läheisyyttäni…

Siankärsäheinä
Ihania, hauskojakin lausahduksia ilmeisesti runoilijan omien lasten suusta kirjoitettu runoihin. Niiden sanoma herkistää – miten sydämeen sattuvasti lapset asioita ajattelevat. Toiset runot kuvaavat pienten lasten vanhempien arkea kaiken sen jaksamisen ja jaksamattomuuden keskellä – Jumalan suojeluksessa ja siunauksessa.

Aino Kemppainen: Etsin iloa esiliinan taskusta, Herättäjä-Yhdistys, 2p., 1984
Kansi: Aino Kemppainen
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Aino Kemppainen: Taskussa kodin avain, Herättäjä-Yhdistys, 1979
Kansi: Aino Kemppainen
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti