tiistai 1. tammikuuta 2019

Kolmas aalto


Kevin Springerin toimittama kirja Kolmas aalto on myös Alfa-kurssioppaan kirjalistalta.  Etsin tietoa Kevin Springeristä netistä. Hän on ollut pastorina useammassa amerikkalaisessa evankelisessa kirkossa. Minua kiinnostaa aina saada kasvot kirjan kirjoittajalla, joten googlailun kautta löytyi YouTube-video KevinSpringeristä.

Vaan annetaanpa Kevin Springerin kertoa ensin alkusanoissa mikä on kolmas aalto:

Kolmannelle aallolle eli Pyhän Hengen kolmannelle voimakkaalle toimintajaksolle tällä vuosisadalla (eli 1980-luvun loppu, jolloin tämä kirja on kirjoitettu) on tunnusomaista vastakkaisten voimien kohtaaminen länsimaisissa kulttuureissa.”

Useimmissa tämän kirjan kertomuksissa käsitellään sitä, miten epäusko Jumalan kykyyn tehdä yliluonnollisia tekoja tämän päivän maailmassa voidaan voittaa.”

Kirjaan kirjoittanut esipuheen John Wimber (1934-1997). Hän oli muusikko, entinen kveekari, pioneeripastori karismaattisissa seurakunnissa ja kirjailija.

Kirjamme kaikissa todistuksissa punaisena lankana on jokaisen kirjoittajan usko siihen, että Raamattu on Jumalan sanaa. Tästä syystä he eivät voi tyytyä pelkästään opiskelemaan tietoa Jumalasta, vaan haluavat tuntea Hänet ja että Jumala tuntee heidät täysin.” 

… nykyhelluntailaisuus, jota C. Peter Wagner nimittää Pyhän Hengen ensimmäiseksi aalloksi, alkoi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.”

Pyhän Hengen toinen aalto evankelikaalien keskuudessa alkoi 1960-luvun alussa karismaattisena uudistuksena; uudistus- ja uskonpuhdistusliikkeenä lännen protestanttisissa valtakirkoissa ja katolisissa kirkoissa.”

Ensimmäinen aalto näytti koskettavan pääasiassa alimman sosiaali- ja tuloluokan ihmisiä, kun taas toinen aalto on keskittynyt keskiluokkaan protestanttisissa valtakirkoissa ja roomalaiskatolisessa kirkossa.”

Kolmas aalto on C. Peter Wagnerin kehittämä uudistermi.”

                      Kolmas aalto sai alkunsa vuoden 1980 tienoilla, kun yhä useammat perinteiset evankelikaaliset seurakunnat ja laitokset avautuivat Pyhän Hengen yliluonnolliselle toiminnalle, vaikka ne eivät olleetkaan helluntailaisia tai karismaattisia, eivätkä halunneetkaan niiksi tullakaan.”

                      Kolmannen aallon yksi tunnusmerkki on yhtenäisyys.”

”Tässä kirjassa on Kolmannessa aallossa mukana olevien miesten ja naisten todistuksia. ”

He edustavat hyvin erilaisia kristillisiä perinteitä, sekä protestanttisia että katolisia. He ovat kotoisin eri puolilta maapalloa: Yhdysvalloista, Kanadasta, Isosta-Britanniasta ja Uudesta-Seelannista

He edustavat monia eri työmuotoja: on pastoreita, evankelistoja, lähetystyöntekijöitä, opettajia, professoreja.”

-         Lähes kaikki tunnustautuvat evankelikaaleiksi
-         Huomasivat suuren kuilun oman kokemuksensa ja sen välillä, mitä heille on opetettu Jumalasta
-         Löysivät sillan tästä toiminnasta kuilun yli
-         Ennakkoluuloja, jotka oli häivytettävä
-         Kysymyksiä, joihin heidän oli saatava vastaus ennen kuin he saattoivat edistyä Pyhän Hengen kokemisessaan
-         Kohtasivat Jumalan yllättävällä tavalla, useimmiten kokemus oli mullistava

Carol Wimber: Jumalan nälkä

”John Wimberin vaimo, Carol Wimber vaikutti syvästi Kristillinen Viinitarha- yhteisöseurakunnan  (Vineyard Christian Fellowship) perustamiseen Anaheimin kaupunkiin Kaliforniaan

Carol Wimber kertoo mitä tapahtui heidän seurakunnassaan, kun hänen miehensä erosi pastorin tehtävistä 1975.  Seurakunnasta erosi väkeä ja seurakunnan kasvu alkoi kuihtua. Kyllä varmasti omassa evankelisluterilaisessa kirkossa seurataan seurakunnan jäsenten eroa ja sitä liittyykö seurakunnan jäseneksi uusia. Siitä ei vain kirkon puolelta niin julkisesti puhuta. Ehkä siksi, että minullekin tulee tunne, että laskettaisiin vain, kuinka moni eroaa ja kuinka moni liittyy.  Niin kuin se olisi pääasia, että kirkko kasvaisi mahdollisimman suureksi. Onhan se tärkeä asia, ilman seurakunnan jäseniä ei ole kirkkoakaan.  Minäkin vasta nyt katson ensimmäisen kerran Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan sivuilta hallinnon kohdasta kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston pöytäkirjoja. Ehkä niistä on ollut Facebook-sivulla maininta.

Carol Wimber yritti pitää kirkon kasvusta kiinni pitämällä useampia raamattutunteja ja useampia pyhäkouluryhmiä. Hän oli kehittämässä uusia ja tehokkaampia kesäraamattukouluja lomalaisille.
Carol Wimber näki unen, jossa hän saarnatessaan alkoi puhumaan kielillä.  Tämä uni ja kielilläpuhumisen kokemus vaivasivat häntä niin, että hänen varmuutensa ja itseluottamuksensa katosivat. Hän oli kääntynyt Jumalan puoleen ja kysynyt mikä heidän seurakuntaa vaivasi. Jumala oli näyttänyt mikä oli Carolissa vialla. Nuo ajatukset aiheuttivat paineen kielilläpuhumisesta ja parantamisesta tuntuivat, ettei Carol ollut tuntenutkaan Jumalaa niin hyvin kaikkina vuosina. Jumala vastasi hänelle pitkän hiljaisuuden jälkeen, että olet oikeassa.

Carolilla oli niin tyhjä olo, että hän lopetti opettamisen ja erosi kirkon johdosta eikä enää kertonut omaa mielipidettään hengellisestä kysymyksestä.  Hän luopui kaikesta mille oli omistanut kaiken aikansa. Hän kätkeytyi kotiinsa kolmeksi viikoksi ja teki parannusta Jumalaan ja Pyhään Henkeen osoittamastaan asenteesta. Jumala näytti Carolille, miten hän oli ollut tiellä ja estänyt Johnia astumasta esiin uskossa ja voimassa Hänen tahtomallaan tavalla.

Seitsemäntoista vuotta aikaisemmin, pian kääntymyksensä jälkeen John oli puhunut kielillä ja rukoillut poikamme parantumista, ja Carol oli taivutellut Johnin uskomaan, että se ei ollut Jumalasta.  Selän kääntäminen näille kokemuksille oli haavoittanut Johnia.

Tästä syyllisyyden ja murheen tunteista syntyi Carolille epätoivoinen Jumalan kaipaus ja nälkä.  Jumala puhui samanaikaisesti Johnille, joka oli ollut kaksi vuotta työssä Charles E. Fullerin evankeloimis- ja seurakunnan kasvuinstituutissa. John koki että, Jumala kutsui häntä takaisin seurakunnan paimeneksi.

Jumala käytti siis epätavallista kokemusta kertoakseen Carolille, mitä Jumala tahtoi heidän tekevän. Hän näki näyn uima-altaallaan, että heidät kaikki kastetaan vedessä. Carolille vesikaste tuntui oudolta, sillä kveekarit eivät hyväksy vesikastetta. Carol tiesi, että Jumalalla oli nyt jotain heille mikä menisi yli heidän kirkkokunnallisten rajojen.

Carol ja John osallistuivat muutamien seurakuntien johtajiensa järjestämiin kotikokouksiin.  Tästä alkoi heidän uusi seurakuntansa.

Äitienpäivänä 1981 koimme jotakin, joka oli ikään kuin vedenjakaja, joka suuntasi meidät siihen, mikä nykyään tunnetaan voimaevankelointina” (s. 44)
Voimaevankeliointi on jotain mitä minä vierastan ja tämä Carol ja John Wimberin kokemukset eivät tunnu siltä, uskonelämältä johon haluan kuulua.

C. Peter Wagner: Jumala ei pilaillutkaan kanssani

C. Peter Wagner toimii Kaliforniassa Pasadenassa Fullerin teologisessa seminaarissa seurakunnan kasvun opettajana. Hän on opettanut Fullerin teologisessa seminaarissa vuodesta 1971. Ennen tätä hän oli viisitoista vuotta lähetystyössä Boliviassa. Hän on fil. tri. ja hän on väitellyt tohtoriksi sosiaalietiikasta Etelä-Kalifornian yliopistossa. Hän on julkaissut kaksikymmentäseitsemän kirjaa. Hänellä ja hänen vaimollaan Doriksella on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.

C. Peter Wagner uskoo myös yliluonnollisiin voimiin, ihmeisiin ja merkkeihin eli tähän John Wimberin nimeämään voimaevankelointiin.

Anne Watson: Kolmas aalto vasta alkanut

Anne Watson on Belfrey Trust -rahaston apulaisjohtaja Yorkissa, Englannissa. Hän on St Michael-le-Belfreyn anglikaaniseurakunnan vanhimmiston jäsen ja hänen vastuullaan on armolahjojen käytön ohjaaminen. Hän myös valvoo kuvallisen ilmaisun, tanssi- ja draamaryhmien toimintaa. Hänellä ja hänen edesmenneellä miehellään David Watsonilla on kaksi lasta.”

Anne Watsonin mies David kävi vuosittain Fullerin teologisessa seminaarissa Pasanedassa Kaliforniassa. Hän kävi John Wimberin seurakunnassa.  David kutsui Johnin ja Carolin Yorkiin Englantiin.  David todettiin paksusuolensyöpä tammikuussa 1985. Leikkaushoito onnistui, mutta maksasta löytyi etäpesäke. Davidilla oli vain vuosi elinaikaa.

Kuukausia kestäneen oireettoman vapauden jälkeen Davidin tila huononi, ja hän kävi jälleen Anaheimissa, Viinitarha-seurakunnassa. Ryhmä rukoili hänen puolestaan vuorokauden ympäri, mutta turhaan. David tuli kotiin. Riehuva taistelu kävi yhä kiivaammaksi, kunnes aikaisin helmikuisena aamuna David kutsuttiin Herran luo.” (s. 73)

Anne Watson halusi oppia rukoilemaan sairaiden puolesta. Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja.

Minulla on ollut paljon taisteluja itseni kanssa ja asenteideni kanssa, mutta mitä enemmän käytännössä itse toteutan parantamisen armolahjaa, sitä enemmän pystyn ymmärtämään ja vähentämään paineita ja tekemään yhteistyötä Pyhän Hengen kanssa.”  (s. 73)

Ymmärrän, että jokainen rukoilee Jumalalta jonkinlaista parannusta sairauksiinsa, mutta vierastan tuollaista ”massiivista rukoustapahtumaa”.  Kaikkea sairauksia Jumala ei paranna, sen ymmärtäminen on toisinaan hyvin vaikeata.  Läheisen ihmisen sairastaminen on vielä vaikeampaa ymmärtää Jumalan tahdoksi kuin omat kipuilut.

George Mallone: Ei nyt, myöhemmin

George Mallone toimii Burnaby Christian Fellowship – seurakunnan pastorina Kanadassa. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa. Hänellä ja hänen vaimollaan Bonniella on kolme lasta.”

George Malone tapasi lounaalla Bob Birchin kanssa David Watsonin.  Silloin George ei vielä ottanut uudelleen yhteyttä David Watsoniin. Myöhemmin he tapasivat David Watsonin kotona Yorkissa.  Heinäkuussa 1983 George osallistui Kirkon Maailmanneuvoston kokoukseen, jossa yhtenä puhujana oli John Wimber.  George ei vielä suhtautunut John Wimberin parantamisen lahjaan myönteisesti, olihan kirjoittanut tästä aiheesta vastakkaista mielipidettä olevan kirjan.

Hänen vaimonsa Bonnien sairastuessa munasarjasyöpään. Huoli vaimonsa terveydestä sai George hakeutumaan John Wimberin järjestämälle Ihmeet ja merkit ja seurakunnan kasvukurssille  Anaheimiin.

Muutaman viime vuoden aikana olen tavannut kymmeniä herätyskristillisiä, monta eri kirkkokuntaa ja hengellistä perinnettä edustavia pastoreita, jotka ovat tempautuneet tähän aaltoon mukaan.” (s. 88)

Jos Jumala suo, niin vuosisadan vaihteessa Pohjois-Amerikan kaikki herätyskristilliset piirit ovat tämän uuden aallon uudistamia ja alkavat käyttää Pyhän Hengen lahjoja.  (s. 88)

Mikä tämä Kolmas aalto on nyt 2010-luvulla? Netistä löydän monenlaista kuvausta ja viittauksen Neljänteen aaltoon eli Toronton Herätykseen. Suomessa on perustettu 2014 Suomen Vineyard-kirkko.

Jack Deere: Oikeassa oleminen ei riitä

Tri Jack Deer on Teksasissa toimivan Dallasin teologisen seminaarin Vanhan testamentin apulaisprofessori. Hänellä ja hänen vaimollaan Leesalla on kolme lasta.”

Jack Deere tapasi John Wimberin Etelän baptistien järjestämässä konferenssissa.  Noin kuukausi John Wimberin vierailun jälkeen Jack Deere lähti vaimonsa kanssa Kaliforniaan tapaamaan John Wimberia saadakseen vastauksia.

Ensimmäinen ja kaikkein ilmeisin Pyhän Hengen työn ilmaus elämässäni liittyi parantumisiin. Rukoilen jatkuvasti ihmisten puolesta lähes päivittäin, että heidän fyysiset, tunne-elämän ja hengelliset ongelmansa ratkeaisivat.”  (s. 99)

Lorrie White: Valitukset ja surut syrjään

Lorrie White matkustaa paljon ja puhuu konferensseissa miehensä Johnin kanssa erilaisille kristittyjen ryhmille. Hän on ollut kymmenen vuotta lähetystyössä Latinalaisessa Amerikassa. Whiten pariskunnalla on viisi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.”

He päättivät lähteä käymään Fullerissa nähdäkseen millainen John Wimber oli.  Myöhemmin tässä kirjassa kertoo myös Lorrien mies Jack White.

Terry Virgo: Anna minun seurakuntani takaisin

Terry Virgo on Clarendon-seurakunnan johtava pastori ja New Frontiers -työn johtaja. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa.”

 Terry Virgo osallistui 1980-luvun alussa Downsin raamattuviikolle Etelä-Englannissa. Tälle raamattuviikolle osallistui useita eteläafrikkalaisia pastoreita, jotka kertoivat, miten suurena siunauksena John Wimberin tiimi oli siellä ollut.

Yksi pastori kehotti minua kovasti tapaamaan John Wimberin huomauttaen, että monet minun hengellisessä työssäni olevat painotukset olivat hyvin samanlaisia kuin Wimberillä, mutta että Wimber oli hyvin menestyksekkäästi harjoittanut rukouksella parantamista ja auttanut muita olemaan mukana palvelutyössä.”  (s. 121)

Chuck Kraft: Vaihtuvat maailmankuvat, muuttuvat asenteet

Charles Kraft opettaa Fullerin seminaarissa Pasadenassa, hänen aineenaan on maailmanlähetys. Hän on filosofian tohtori; hän väitteli tohtoriksi antropologisesta lingvistiikasta Hartfordin seminaarissa. Hän on ollut lähetystyössä Pohjois-Nigeriassa ja kirjoittanut kolmetoista kirjaa. Tri Kraftilla ja hänen vaimollaan Margueritella on neljä lasta. Kraftit on vapaakirkollisia.

Vuosi 1981 oli lopuillaan. Olin Fullerin seminaarin nuoria opettajia, aineenani oli maailmanlähetys. Olin äänestänyt sen puolesta, että kutsuisimme John Wimberin luennoimaan aiheesta ”Ihmeet, merkit ja seurakunnan kasvu” (s. 127)

Helmikuun alussa 1984 seurakuntamme pastori ilmoitti, että siirtyisimme iltakokouksissa Viinitarha-seurakunnan tyyppiseen muotoon.”  (s. 132)

Olen yksi monista, joihin John Wimberin työ on syvällisesti vaikuttanut. Jumala on käyttänyt Johnia johdattamaan minut mullistaviin ja sisintäni tyydyttäviin elämänkokemuksiin.”  (s. 138)

Dave Nodar: Uudistuksen uudistuminen

Dave Nodar on katolinen maallikko ja Jumalan Karitsa -nimisen, Marylandissa Baltimoressa sijaitsevan ekumeenisen yhteisön koordinaattori. Hänellä ja hänen Cheryl-vaimollaan on neljä lasta.”

Dave Nodar lähetti kaksi koordinaattoriaan armolahjoja käsittelevään konferenssiin, jonka John Wimber järjesti New Yorkissa.  Heidän kokemuksensa oli muuttanut heitä hyvin syvästi. Noiden veljien kokemuksen ansiosta Dave Nodar alkoi kuunnella John Wimberin kasettisarjaa parantumisesta.

Don Williams: Newtonin hengen ulosajaminen

Don Williams toimii Kaliforniassa presbyteeriseurakunnan nuorempana työntekijänä. Hän on väitellyt Kolumbian yliopistossa filosofian tohtoriksi erikoistuen Uuteen testamenttiin. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa. Don Williams asuu vaimonsa Kathrynin kanssa La Jollassa.

Eräänä sunnuntai-iltana Don Williams meni Viinitarha-seurakuntaan, jossa John Wimber julisti sanaa useille tuhansille ihmisille.

David Pytches: Täysin anglikaani, täysin uudistunut

Piispa David Pytches toimii St Andrew’n anglikaaniseurakunnan kirkkoherrana Chorleywoodissa Englannissa. Hän on ollut lähetystyössä Latinalaisessa Amerikassa. Hänellä ja Mary-vaimolla on neljä lasta.”

John Wimber tuli ryhmänsä kanssa seurakuntaamme Chorleywoodiin vuonna 1981.” (s. 170)

Mike Flynn: Tule, Pyhä Henki

Mike Flynn on Kaliforniassa Burbankissa toimivan episkopaalisen seurakunnan kirkkoherra. Hänellä ja hänen vaimollaan Lindalla on neljä lasta.”

Ensikosketus John Wimberiin ei ollut Mike Flynnille myönteinen. Hän kuitenkin päätti ostaa Wimberin kasettisarjan parantumisesta.  Pari kuukautta myöhemmin Mike osallistui Viinitarha-yhteisössä pidettyyn hengellistä sodankäyntiä käsittelevään seminaariin.

Murray Robertson: Voimien kohtaaminen on myös naurun asia

Murray Robertson on Uudessa-Seelannissa Spreydonin baptistiseurakunnan pastorina. Hänellä ja hänen vaimollaan Marjilla on kolme lasta.”

Murray Robertson sai vahvan kutsun parantajaksi John Wimberin pitämässä tilaisuudessa Aucklandissa Uudessa-Seelannissa.

Tom Stipe: Löysin hylkäämäni työn uudelleen

Tom Stipe on Kristillisen Viinitarha -yhteisön pastori Denverissä Coloradon osavaltiossa. Perheeseen kuuluu vaimo Maryellen ja kaksi lasta.”

Tom Stipen paras ystävä Chuck Fromm, Maranatha Music-yhtiön johtaja vei hänet tapaamaan John Wimberiä.  Hän antoi kaksi paperikassilista muistiinpanoja ja kasettejaan Tom Stipelle.

John White: Nuori neito, vanha akka

John White on kirjailija, psykiatri ja entinen Latinalaisen Amerikan lähetystyöntekijä. Tällä hetkellä hän on toisena pastorina Kristillisessä Viinitarha-yhteisössä Brittiläisessä Kolumbiassa. Hän on syntyisin englantilainen ja hän on opiskellut Manchesterissa. Hänellä ja hänen vaimollaan Lorriella on viisi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.”

Päätimme käydä Fullerissa ja kirjoittautua Wimberin kurssille.”  (s. 225)

Jackie Pullinger: Lohikäärmeen ajamana

Vuonna 1966 Jackie Pullinger lähti kotimaastaan Englannista kohti Kauko-Itää ja päätyi Hongkongiin. Hän on sen jälkeen ollut lähetystyössä Linnoituskaupungissa, joka on lähes 60 000 ihmisen valtava slummi kolme kilometrin suuruisella alueella. Kirjassaan Lohikäärmeen ajo Jackie kertoo, miten hän on ollut evankeliumin työssä heroiinin käyttäjien, gangstereiden, sairaiden kadun kasvattien ja prostituoitujen keskuudessa.”

Jackie Pullingerin ystävä Nicole kertoi Jackielle John Wimberin toiminnasta ja opetuksesta rukouksella parantamisesta.

Loppusanat ovat John Wimberin jossa hän kirjoittaa lisää siitä mitä tarkoitetaan kolmannella aallolla ja mikä ero on ensimmäisellä ja toisella aallolla.

Ensimmäisessä aallossa eli helluntailaisuudessa on selvästi määritellyt kokemukset, teologia ja tulokset.”  (s. 250)

Toisessa aallossa eli karismaattisessa uudistuksessa kiinnitetään päähuomio kristittyjen hengelliseen uudistukseen katolisessa kirkossa ja muissa valtakirkoissa. Toisen aallon tärkeimpiin piirteisiin ei kuulu uusien seurakuntien perustaminen ja evankeliointi seurakuntien ulkopuolella.”  (s. 252)

Kolmannessa aallossa puhutaan, että ihminen tulee täytetyksi Pyhällä Hengellä tai kuten Wimber itse sanoo saa voiman Pyhästä Hengestä.

Kolmannen aallon tunnusomainen piirre on myös se, että mukaan otetaan myös ne, jotka eivät puhu kielillä, mutta joissa toimii voimatoiminta – jumalallinen rukouksella parantaminen, henkien orjuudesta vapauttaminen, profetia jne.” (s. 252)

Suurin osa kolmannen aallon koskettamista on konservatiivisia evankelikaaleja, mistä johtuu, että monet heistä pitävät kokemustaan täysin yhteensopivana reformoidun teologian kanssa.”
”Kolmas aalto kouluttaa kaikkia kristittyjä voimapalveluun, erityisesti henkilökohtaiseen evankelointiin ja rukouksella parantamiseen.” (s. 255)

Tämän kirjan lukeminen on ollut ristiriitaista ja nytkin tästä kirjoittaminen on ollut vaikeata.  En silti voi enkä halua tuomita ihmisiä, jotka kulkevat uuskarismaattisuuden (Neo-charismatic movement) polkua.  Näiden eri aaltojen ja liikkeiden moninaisuutta netistä tutkiessani, olen yhä enemmän hämmentynyt ja yhä vahvemmin haluan turvautua omaan evankelisluterilaiseen kirkkooni sekä suomalaisiin herätysliikkeisiin.  Hämmästyin, kuinka paljon Suomessa onkaan tunnustuskuntiin sitoutumattomia uuskarismaattisia seurakuntia ja yhdistyksiä.

Kevin Sringer: Kolmas aalto, Päivä, 1990
Suomentanut Merja Pitkänen
(engl. alkuteos Riding the Third Wave, 1987)
Mistä hankittu: lainattu Lappajärven kunnankirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti