Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Pyhän kanssa piilosilla

Kuva
Neljä vuotta sitten Kirjan ja Ruusun päivänä ostin Herättäjän Kirjakaupasta Irja Askolan Pyhän kanssa piilosilla kirjan.  Luin sen samana päivänä ja olen palannut myöhemminkin kirjan pariin, mikä on aika harvinaista minulle. Olen lukenut muitakin Irja Askolan kirjoja parikymppisenä, saatanpa niitä vanhempi lukea joskus uudestaankin. Pyhän kanssa piilosilla on hartauskirja, johon on poimittu otteita puheista, saarnoista ja kirjoituksista vuosilta 2010-2013 sekä Irja Askolan runoja.  Christer Åbergin maalaukset – kirjan sisällä ja kirjan kannessa luovat kirjaan harmoniaan ja värikkyyttä. Mitä on olla armon auringon alla, ehdoitta ja rajoituksitta. ” Kaipuu armoon ja armollisen Jumalan luo on käsin kosketeltavasti aistittavissa .”  (s. 9) Mitä luottaa, muuttua ja avautua, Jumalan edessä, lähimmäisen edessä. Usko ei ole oikeassa olemista, ei määräysten mielivaltaa. Usko on luottamusta, avautumista. Kulkemista tiellä, jolla Pyhä hipaisee Millaista on lepo ja läsnäolo, J

Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat

Kuva
Kuutisen vuotta sitten osallistuin Lapuan kansalaisopiston elämänkaarikirjoittamisen kurssille. Ostin silloin myös Pepi Reinikaisen kirjan Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat .  Elämänkaarikirjoittamisen kurssi oli vuoden kestävä intensiivinen matka keväästä talveen seitsemän vuoden sykleissä.  Olin 42-vuotias, kun aloin käymään läpi elämääni kirjoittamalla.  Ilman luotettavaa ja kannustavaa pienryhmäämme ja ohjaavaa opettajaamme, en olisi jaksanut käydä läpi kipeitäkin elämänvaiheitani. Kurssikavereiden koskettavat elämäntarinat jäivät ikuisesti sydämeni muistoihin.  Tänä vuonna olen ajattelut käyväni kirjoittamiani tekstejä uudelleen läpi, pala kerrallaan – kirjoittaen tekstit luettavampaan elämäkertamuotoon.  Apuna aion käyttää tätä kirjaa. Pepi Reinikainen on elämänkaarikirjoittamisen kouluttaja, kirjailija ja psykoterapeutti. Miksi kirjoittaisin elämästäni, tallentaisin tarinani? ” Elämän arvoituksen ratkominen kirjoittamalla on jännittävä ja haasteellinen, jopa m

Kevätjää

Kuva
Luetut kirjastolainat ovat lähes kaikki vihdoinkin kirjoitettu tänne blogiini – kesään mennessä tavoite olisi, että ei olisi kahta kirjaa enempää odottamassa blogipostausta kirjastolainoissa. Talvilomalla on hyvää aikaa purkaa omien luettujen kirjojenkin blogipostauspinoa – josko ensi vuonna pääsisi näidenkin kirjojen kanssa parin kirjan pinoon… Pauliina Kuokan Kevätjää elämäkerrallisen romaanin/elämäkerran (kirjan takakannessa on kuitenkin kirjastoluokat 99.1 ja 17.3.)  taisin ostaa viime vuonna kirja-alesta. Luin sen viime kevätkesällä, mikäli oikein muistan, viime vuonna kumminkin. Pauliina Kuokka käy omaa elämäntarinaansa lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja nykyisyyden vuorovaikutuksena, tyttären äitinä. ” Hän on lakannut syömästä lihaa ja luottamasta ihmisiin, elämään ja Jumalaan. Viimeksi mainittu tuottaa eniten vaikeuksia, sillä nainen on pappi .”  (s. 10) ” Minä ajattelen, että lapset eivät sairastu syömishäiriöön, masennukseen, häpeään, arvottomuudentunteeseen, tuh