keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Pyhän kanssa piilosilla

Neljä vuotta sitten Kirjan ja Ruusun päivänä ostin Herättäjän Kirjakaupasta Irja Askolan Pyhän kanssa piilosilla kirjan.  Luin sen samana päivänä ja olen palannut myöhemminkin kirjan pariin, mikä on aika harvinaista minulle.

Olen lukenut muitakin Irja Askolan kirjoja parikymppisenä, saatanpa niitä vanhempi lukea joskus uudestaankin.

Pyhän kanssa piilosilla on hartauskirja, johon on poimittu otteita puheista, saarnoista ja kirjoituksista vuosilta 2010-2013 sekä Irja Askolan runoja.  Christer Åbergin maalaukset – kirjan sisällä ja kirjan kannessa luovat kirjaan harmoniaan ja värikkyyttä.

Mitä on olla armon auringon alla, ehdoitta ja rajoituksitta.

Kaipuu armoon ja armollisen Jumalan luo on käsin kosketeltavasti aistittavissa.”  (s. 9)

Mitä luottaa, muuttua ja avautua, Jumalan edessä, lähimmäisen edessä.

Usko ei ole oikeassa olemista,
ei määräysten mielivaltaa.
Usko on luottamusta,
avautumista.
Kulkemista tiellä,
jolla Pyhä hipaisee

Millaista on lepo ja läsnäolo, Jeesuksen sylissä.

Usko on olemisen tapa, usko on lepoa, usko on luottamista, usko on että tämä riittää.

Onko kirkon ovi auki?

Kirkkorakennus on lahja
kansalaisille
yhteinen tila
jonka ovella ei kysellä maksukyvystä
uskon laadusta eikä elämäntavoista

Kirkko tuo arkeen Pyhää

Kirkon voimaannuttava viesti on jokaiselle siinä, ette mikään häpeä, moka eikä edes rikos vie ihmisen oikeutta täyteen ihmisarvoon ja anteeksisaamiseen.”  (s. 29)

Kevyettä ja yksinkertaisuutta elämään

…yhdessä liikkeellä oloon, seikkailuihinkin ja uusiin maisemiin meitä kristittyjä kutsutaan; Jumala on liikkeessä mukana, kutsuu ja houkuttaa kulkemaan ja näkemään ja pysymään liikkeellä.”  (s. 34)

Siunausta ja vapautta elämään

On yksi Jumala, yksi yhteinen pöytä ja kaikkien ihmisten samanarvoiset istumapaikat.”  (s. 38)

Pyhän kanssa piilosilla

Pyhän kosketus kannattelee sitäkin, mitä ei itse jaksa kannatella. Hiljaa ja kunnioittaen Pyhä koskettaa pettymystämme, uupumustamme, neuvottomuuttamme.” (s. 44)

Katsoa toisin, myötätunnon kautta
Jumala tuli jäädäkseen,
ei vain piipahtamaan.
Hän silmukoituu arkeemme
ja kutoutuu juhlaamme.

Siksi kestämme toistemme keskeneräisyyttä.
Siksi katamme vieraanvaraisen pöydän.
Siksi varjojenkin vallatessa
muistamme valon.

Unelmoida ja muistaa, sitähän elämä on

Unelmia
kannattaa kuunnella
niissä saattaa kuiskia Jumala.
Kyyneliä hyvä kunnioittaa
vuotavissa vesissä viesti ja voima.
Vihaakin kuultava
aavistus jostakin, mikä jäi puolitiehen



Irja Askola: Pyhän kanssa piilosilla, Kirjapaja, 2014
Kansi: Iiris Kallunki
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakaupasta

Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat

Kuutisen vuotta sitten osallistuin Lapuan kansalaisopiston elämänkaarikirjoittamisen kurssille. Ostin silloin myös Pepi Reinikaisen kirjan Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat

Elämänkaarikirjoittamisen kurssi oli vuoden kestävä intensiivinen matka keväästä talveen seitsemän vuoden sykleissä.  Olin 42-vuotias, kun aloin käymään läpi elämääni kirjoittamalla.  Ilman luotettavaa ja kannustavaa pienryhmäämme ja ohjaavaa opettajaamme, en olisi jaksanut käydä läpi kipeitäkin elämänvaiheitani. Kurssikavereiden koskettavat elämäntarinat jäivät ikuisesti sydämeni muistoihin.  Tänä vuonna olen ajattelut käyväni kirjoittamiani tekstejä uudelleen läpi, pala kerrallaan – kirjoittaen tekstit luettavampaan elämäkertamuotoon.  Apuna aion käyttää tätä kirjaa.

Pepi Reinikainen on elämänkaarikirjoittamisen kouluttaja, kirjailija ja psykoterapeutti.

Miksi kirjoittaisin elämästäni, tallentaisin tarinani?

Elämän arvoituksen ratkominen kirjoittamalla on jännittävä ja haasteellinen, jopa mullistava kokemus.” (s. 18)

Elämänkaarikirjoitus perustuu nimensä mukaisesti hyvin pitkälle elämänkaaripsykologiaan ja käsitykseen ihmisen eri elämänvaiheista ja niiden erityisteemoista ja tehtävistä.”  (s. 19)

Kirjoittaminen auttaa löytämään elämään uusia näkökulmia. Ihminen palaa menneeseen, mutta tulee takaisin muuttuneena, koska käsitys menneestä on muuttunut.” (s. 20)

Lähdin elämänkaarikirjoittamisen kurssille ensi sijaisesti itseni takia, halusin kirjoittaa elämäntarinaani itselleni, niin avoimesti kuin mahdollista, sillä en silloin ajatellut, että tarinani lukisi joku muu. Kun minua ei enää ole, joku saattaa tarinani lukea tai lapset haluavat jossain vaiheessa lukea, ehkä miehenikin.  Muutanko tarinaa ja jätänkö jotain pois käydessäni tekstejä uudelleen läpi? Kestääkö tekstini läheisten tunteet?

Mitä on elämänkaarikirjoitus?

- Kirjoitus aloitetaan tekemällä sukupuu ja kirjoitetaan isovanhempien ja vanhempien tarinat
- Oma tarina käydään läpi seitsemän vuoden jaksoissa
- Kronologisen elämänkulun taltioinnin lisäksi pyritään miettimään kulloisessakin ikäjaksossa koettuja asioita peilaten niitä ikävaiheen yleisiin teemoihin – ihmisen vuodenajat

….neljäkymmentä täyttäneet ja sitä nuoremmat kirjoittajat ovat viehättyneet mahdollisuudesta käydä läpi elämän käännekohtia, syitä ja seurauksia sekä käsittelemättömiä möykkyjä, ehkä selvittääkseen sitä, miten suunnata tulevaisuuteen.”  (s. 27)

Elämänkaarikirjoitus on matka omaan historiaan, usein myös henkisesti. Tärkeää on ”oman äänen” löytyminen, ei omien verbaalisten kykyjen vertaaminen toisten kykyihin tai kilpaileminen heidän kanssaan.”  (s. 28)

Mikä on totta?

Elämänkaarikirjoitus on kokemuksellista totuutta.”  (s. 33)

…uusien näkökulmien mukaantulo saattaa aiheuttaa sen, että vaikeakin kokemus muuttuu tunnemöykystä muistoksi ja tulee hyväksytyksi osaksi elämänpolun moninaista maisemaa.” (s. 34)

Elämänkaarikirjoitusryhmässä

Kokoontumiskertojen myötä luottamuksellisuus yleensä vahvistuu sitä mukaa, kun jokainen on tuonut itsestään esiin henkilökohtaisia asioita jaettavaksi ja selvinnyt ”hengissä” seuraavaan kertaan.” (s. 56)

Ryhmässä niin nuorten kuin vanhempien ihmisten kertomukset koetaan mielenkiintoisiksi  ”aikamatkoiksi”, joilla on suuri tiedollinen ja henkinen antinsa.” (s. 61)

Omassa elämänkaarikirjoittamisen ryhmässä oli sekä miehiä että naisia ja ikäjakauma oli 45-75 vuoden välillä. 

Kirjassa käydään läpi kirjoittamista ja tehtäviä, joita ryhmässä annetaan. Mitä apuvälineitä (valokuvat, lehtiartikkelit yms.) on hyvä käyttää kirjoittamisessa. Miten ohjaaja toimii ryhmätapaamisissa ja millaista kirjallista palautetta hän antaa jokaiselle. Ohjaajalle siis annetaan seuraavalla kerralla kirjoitettu teksti, jonka hän lukee ja kirjoittaa siihen oman palautteensa.

Ryhmätapaamisissa luimme pienen, valitseman tekstin osan toisillemme. Keskustelimme toisten tekstien aiheista, historiasta, sai kysyä toiselta asioita ja toinen sai vapaasti päättää, mitä kertoo lisää. Minulle jäi ryhmässä turvallinen olo, en kokenut, että minun elämääni olisi arvosteltu.

Ilman ryhmää kirjoittaville

Kirjassa on osio ja ohjeita, miten elämänkaarikirjoittaminen onnistuu ilman ryhmää. Minulle ryhmään osallistuminen oli hyvä, rohkaiseva alku.  Olen kiitollinen, että ryhmässä kaikki tunsivat olonsa turvalliseksi. Vieläkin tapaan osaan ryhmäläisistä muissa luovan kirjoittamisen piireissä tai muissa paikkakunnan tapahtumissa. Voi sanoa, että heistä on tullut ystäviäni.

Kirjan kolmannessa osassa on ohjeet, miten kirjoittaa ensimmäinen tarina ja jatkaa siitä eteenpäin. Ensin kirjoitetaan isovanhempien tarinat, sitten vanhempien. Sen jälkeen lähdetään omaan elämäntarinaan vuodenaikojen ja ikäjaksojen kautta. Vuodenajat jaetaan varhais-, alku-, keski-, täysi- ja loppujaksoihin.

Aika jännä sattuma, että minä pääsin Keskikesän jakson loppuun (35-42 vuotta, aikuisuus). Nyt lähestyn seuraavan jakson loppua eli Täysi kesä (42-49 vuotta, varhainen keski-ikä). Voisin siis kirjoittaa nyt näistä viimeisestä kuudesta vuodesta ensin, ennen kuin palaan alkuun. Kirjassa sanotaan, että tähän jaksoon kuuluu tärkeitä tapahtumia ja ihmisiä – elämässäni on tapahtunut viime vuosinakin isoja asioita ja olen tavannut monia uusiakin ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti elämääni. Varmuutta tuoda konkreettisesti esiin kaikki edellisillä elämänjaksoilla opittu – olen siis valmis käymään jälleen elämääni läpi.  Tarve miettiä sekä toteuttaa laajempia kokonaisuuksia elämässä. Kyllä, sellainen vaihe on juuri nyt elämässäni. Rennompi sekä herkistyneempi asenne toisiin ihmisiin, työtehtäviin ja muihin haasteisiin sekä omaan itseen. Tämäkin pitää paikkansa kohdallani, olen nyt rauhallisempi ja seesteisempi kuin kuusi vuotta sitten. Entistä kypsempi ja vahvempi asenne omaan ruumiiseen ja seksuaalisuuteen. Tämänkin allekirjoitan. Kiinnostus hengellisiin ja henkisiin asioihin vahvistuu. Minulle on juuri käynyt näin.

Pepi Reinikainen on kirjoittanut myös kirjan Elämässä eteenpäin: irti uhriutumisesta, Kirjapaja 2014
Kirjan lopussa on kirjallisuusluettelo elämäänsä pohdiskelevalle.

Pepi Reinikainen: Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat, Kirjapaja, 2009
Kansi: Pirjo Toroskainen
Mistä hankittu: ostettu Booky.fi-verkkokaupasta

Elämänkaarikirjoittamisesta on myös lukenut:


Kevätjää

Luetut kirjastolainat ovat lähes kaikki vihdoinkin kirjoitettu tänne blogiini – kesään mennessä tavoite olisi, että ei olisi kahta kirjaa enempää odottamassa blogipostausta kirjastolainoissa.
Talvilomalla on hyvää aikaa purkaa omien luettujen kirjojenkin blogipostauspinoa – josko ensi vuonna pääsisi näidenkin kirjojen kanssa parin kirjan pinoon…

Pauliina Kuokan Kevätjää elämäkerrallisen romaanin/elämäkerran (kirjan takakannessa on kuitenkin kirjastoluokat 99.1 ja 17.3.)  taisin ostaa viime vuonna kirja-alesta. Luin sen viime kevätkesällä, mikäli oikein muistan, viime vuonna kumminkin.

Pauliina Kuokka käy omaa elämäntarinaansa lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja nykyisyyden vuorovaikutuksena, tyttären äitinä.

Hän on lakannut syömästä lihaa ja luottamasta ihmisiin, elämään ja Jumalaan. Viimeksi mainittu tuottaa eniten vaikeuksia, sillä nainen on pappi.”  (s. 10)

Minä ajattelen, että lapset eivät sairastu syömishäiriöön, masennukseen, häpeään, arvottomuudentunteeseen, tuhoisiin ihmissuhteisiin, tule hyväksikäytetyiksi, eroa kolmea kertaa avioliitosta ennen kuin täyttävät kolmekymmentäkolme saatikka tappaisivat itsensä seitsemäntoistavuotiaana.”  (s. 14)

Vasta monien vuosien ja kilometrien jälkeen olen ollut lopulta kyllin kaukana huomatakseni, mitä on puuttunut perheeltä, jolta ei ole puuttunut mitään. Jossa kaikki ovat pohjimmiltaan tahtoneet pelkkää hyvää toisilleen.”  (s. 14)

…lapsuuteni kiinnipaiskatuista ovista, isän viinanhajusta ja viipymisistä kotiin tullessa, äidin turvonneista silmistä ja omille teilleen rauhoittumaan lähtemisistä: kaikki olisi paljon paremmin ilman minua.”  (s. 19)

Opetellessani olemaan äiti omalle tyttärelleni minulle aukeaa kokonainen maa, jota sielunmaisemani kartassa ei aiemmin ollut. Siellä asuvat omat äitiyteen kietoutuneet toiveeni, pettymykseni, pelkoni, huoleni, väsymykseni, ärtymykseni, toivottomuuteni.”  (s. 21)

Minä olen tehtävä mummolle, koska äidin ja minun symbioottinen rauha – mitä se ikinä sitten onkaan ollut – särkyy arkisiin vaatimuksiin ollessani vajaan vuoden vanha. Äidin on palattava ajan tavan mukaan palattava päiviksi lentokentän pyöreään taloon ja minut on sijoitettava siksi aikaa jonnekin, siis mummolle.”  (s.25)

Pikkuveljen syntymä, sisarusten väliset suhteet, vanhempien parisuhde – varaventtiilinä ja tiedustelijana heidän välissä. Ensirakkaus, syömishäiriö, rippikoulu. Pikkuveljen kuolema.

On ollut vähällä, etten ole vuodattanut suruani, masennustani ja itsevihaani sille läheiselle, jonka siitä olisi pitänyt ehdottomasti tietää ja jolle se olisi ehkä loppujen lopuksi eniten merkinnyt, äidille.”  (s. 115)

Ja sitten olemme me, jossa taivaan kaipuu on yhtä suuri kuin lentävissä miehissä, ja jotka ymmärrämme. Meitä on kaikkein vähiten. Me olemme niitä, jotka eivät koskaan pakota miestä tekemään valintaa: se on sitten lentäminen tai minä!” (s. 123)

Purjelento, ensimmäinen poikaystävä, kihlattu, aviomies – avioero.

Vähitellen tästä alkaa muotoutua ajatus, että minusta voisi sittenkin tulla pappi. Minusta ehkä pitäisi tulla pappi, sillä minulla voisi olla pappina jotakin annettavaa ihmisille. Ajatuksen muotoutuminen valmiiksi kestää kuitenkin monta vuotta.”  (s. 186)

Papiksi, lapsettomuus, avioero.

Koska olen paha pyhä pappi, tällainen tapahtuma aiheuttaa paitsi kaikkea edellä mainittua, myös helposti mädälle haisevia otsikoita halvalla ostettavilla tunteilla itseään myyvien iltapäivälehtien kansiin.”  (s. 213)

Mies, avioton lapsi, avioliitto – elämää taiteilijan kanssa, kolmas avioero.

Alan epäillä, että minun on ennemmin tai myöhemmin jätettävä kirkko, sen palvelijana toimiminen.” (s. 262)

Syvällistä, viiltävää, tukahdutettuakin elämänkuvausta. Kipukohtia, joita tunnistan osittain omastakin elämästäni…

Pauliina Kuokka: Kevätjää, Kirjapaja, 2014
Kansi: Marjaana Virta
Mistä hankittu: ostettu alekirja Herättäjän Kirjakaupasta

Kevätjää on luettu:

Anun ihmeelliset matkat
Kirjavinkit
Liinan blogi
Paarlahden leveydeltä
Tuhansia sivuja