keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ankkuripaikka


Vuoden 1995 Tanssiva Karhu -palkinnon sai Pentti Holappa (1927-2017) runoteoksestaan Ankkuripaikka. Pentti Holapan runoteoksia en ole aikaisemmin lukenutkaan.  Hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Narri peilisalissa julkaistiin 1950. Hän on myös kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia sekä muita teoksia kuten esseitä ja näytelmiä.

Ankkuripaikka on Holapan 14. runokokoelma. Takakansitekstissä sanotaan:
Tässä tumma sävyisessä yön ja kuoleman runoteoksessa maailma näyttäytyy kylmänä, sattumanvaraisena paikkana, jossa lohtua on niukalti. Tähän maailmaan runoilija kirjoittaa rakkauden ja ystävyyden mahdollisuuksista.

Pilvi ja meri
Miksi sanat ovat pilviä? Vahvaa symboliikka meren ja taivaan symbioosista, mutta silti niiden välimatkasta. Vahvojen tunteiden runo, joka saa minut vakavoitumaan, ajattelemaan vaikeita elämän asioita.

Opettelen puhumaan vaikenemalla
Elämän rosoisuutta, rakkauden kipuja kuvattuna meren äärellä, rantakallioiden kovuudessa.

Hengittäisinpä
Luonto, kaupunki, ihmiset, elämä – syy elää, aika kuolla, lakata hengittämästä.

Missä ovat linnut
Tässäkin runossa ollaan meren ja rantakallioiden äärellä, kaupungin sykkeen läheisyydessä.

Ranskassa
Tunnelmia Ranskasta, tähän runoon voi päästä sisälle, vain jos on itse käynyt Pariisissa.

Keskeneräinen runo
Itsensä pohdiskelua, yhteiskunnan ajattelua.

Kiinan naapuri
Neuvostoliittoon/Venäjään liittyvä runo.

Maantiedettä
Tässä runossa ehkä ollaan vielä Neuvostoliitossa/Venäjällä tai ehkä jo Kiinassa.

Kaapelointialus
Tämä runo on hiukan vaikeaselkoinen ihmisen tunteista ja ympäristössä tapahtuneesta.

25. lokakuuta
On jokin tietty merkitys tällä päivällä, kuka olikaan Descartes…

Lumikide
Filosofinen runo ihmisen ajattelusta, ajatuksista.

Liputuspäivä
Erilainen runo Suomen itsenäisyydestä, nykyisyyden ja menneisyyden kivuista.

Taistelulaulu
Sodan arvista, sankaruutta vailla.

Kaksi poikaa
Erilaisuutta, tunteita – pelkoa, epävarmuutta.


Koskettava runo yön hiljaisuudesta rakkauden äärellä.

Kesäilta
Kauneuden ja kovuuden kohtaaminen. Rakkauden ja kivun vastakohdat.

Vallankumous
Erilaisuuden hyväksymistä, tahdon vapautta.

*********************
Arielin ilmestys
Tämä runo on monivivahteinen – surrealismia?

Enkelin käsi
Elämän hetkien kuvausta, jossa on luopumisen vivahde.

Eläintieteellisessä museossa
Tämäkin runo on hiukan vaikea avata ja tulkita.

Ravintola puutalossa
Kaupunkielämää, taiteilijaelämää puutalossa ja sen ympäristössä.

Sairas ja parantaja
Haavoittuvuutta ja paranemista.

Merimies ja vanki
Rakkautta, mielen vankeutta.

Vieras
Kaunis rakkausruno.

Kajastusta
Kuvailua mitä tapahtuu kirjoituspöydän ympärillä, luonnossa, meren äärellä.

Haaksirikkolaivoja
Merielämää, vahvoja tunteita.

Soitin lakanoilla
Vahva, eroottinen runo.

Koirani on vanha
Koskettava runo koirasta, vanhenevasta miehestä ja vanhenevasta koirasta.

Sinun maisemassasi
Tässäkin runossa näen rakkautta, joka on kuvattu kauniisti, mutta samalla hyvin hauraasti, ilman mitään turhia sanoja ja tunteita.

Veitsenterällä
Symboliikka, joka ei ihan avaudu mulle.

Ahne kansallisrunoilija
Runouden raadollisuutta.

Koira nukkuu
Vanhan koiran luopumista.

Maailmanloppu huomenna
Espanjan elämää.

Aamu kukkii
Ihmissuhdeasioita.

Ensilumi
Tämä runo ei aukea mulle.

Talvipromenadi
Hautojen muistot.

Ankkuripaikka
Osa runokokoelman runoista on mulle liian monimutkaisia, kuten tämä runo.

Nyt olen
Pelon tunteen väistymisestä.

Ullakkohuoneessa
Elämää toisen ihmisen lähellä.

***************
Oraakkelin puolella
Mitähän tästä runosta nyt sanoisin… ei vaan säväytä millään lailla.

Valokeila
Rakkauden vankina.

Uhkaus
Tämän osion runot eivät vaan on mun juttu.

Takaisin kotiin
Mitä on oleminen, eläminen?

Enemmän valoa
Valon kaipuuta.

Vain siru
Voi, apua, mä en vaan tajua ja jaksa näitä kaikkia runoja….

Päivällinen
Vanhenevan miehen ajatuksia.

Unilääkettä
Unen ja valveen rajamailla.

Hätävalhe
Uskontoa, universumia, utopiaa.

Ihminen
Niin, mikä on ihminen, mikä tekee meistä ihmisiä.

Kivisilta, itkupaju
Toisen ihmisen läheisyyttä.

Mustasta valkoiseen
Epätoivoa, ahdistusta, kaipuuta.

Pitkä juna

Elämän juna.

Runot on jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa oli runoja, jotka koskettivat minua. Toinen ja kolmas osio sisälsvät runoja, joita en oiken ymmärtäny, enkä niitä osannut mitenkään tulkitakaan. 


Pentti Holappa: Ankkuripaikka, WSOY, 1994
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

tiistai 14. toukokuuta 2019

Sielun veli


Tanssiva karhu -runopalkinto on Yleisradion vuodesta 1994 lähtien jakama tunnustus kirjallisesti korkeatasoisesta kotimaisesta runoteoksesta. Yle loi palkinnon kirjallisuustoimittaja Juha Virkkusen ideasta, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon piiristä oli rajattu runous pois.  Sirkka Turkan runoteos Sielun veli sai ensimmäisen Tanssiva karhu – palkinnon.

Sirkka Turkka on syntynyt 2.2.1939 Helsingissä, nykyinen kotipaikka on Lohja. HuK Helsingin yliopisto 1967, tallimestari Ypäjän hevoshoitokoulu 1970. Turkka oli mukana Iowan yliopiston kirjailijaohjelmassa 1991. Hän on työskennellyt Helsingin kaupungin kouluvirastossa 1960-luvulla ja 1971-1972, lomasijaisena Auroran sairaalan kirjastossa 1965, Nikkilän sairaalan kirjastossa 1974-1975, Espoon tallissa tallimestarina 1980-1981 ja hevosten hoitajana Honkolan kartanossa Urjalassa 1984, 1985 ja 1986. Sirkka Turkka on toiminut vapaana kirjailijana vuodesta 1974.  (lähde www.eliaskirjailijat.fi)

Sirkka Turkan esikoisteos oli runokokoelma Huone avaruudessa (Tammi, 1973).
Sieluni veli on ensimmäinen runoteos, jonka olen lukenut Sirkka Turkalta.  Hänen runoistaan on sanottu, että niissä kuvastuu luonto ja uskonnollisuuskin.

Sielun veli -teoksen runot ovat osittain pitkiä (proosa)runoja, joista en ole varma aina montako sivua yksi runo käsittää. Osa runoista on kirjoitettu myös englanniksi.
Kokoelmassa Sielun veli on aineksia eri tahoilta. Israelin matkalta kokoelmaan tuli Turkalle rakas ja kaunis osasto. Hän itse kertoo, ettei matkusta kirjoittaakseen runoja, mutta Israelin matkalta hän sai niitä. Kokoelmassa on myös Iowan vaikutusta. Tekstiin tulee englantia, kunnes runot muuttuvat kokonaan englanniksi. Kokoelma päättyy kuitenkin jälleen suomen kieleen. Sielun veli on, tottakai, koira: "Musta koira nukkuu vieressäni, sielun veli, sen sydän lämmittää pienen huoneen, rannan kivet ja järven jään". (lähde: www.eliaskirjailijat.fi)

Minua kiehtovat luonnonläheiset, uskonnolliset runot, jotka on verhottu mystiseenkin symboliikkaan.  Ensimmäisen runon (suku)historian osat vievät minut menneisyyteen, kuvittelen itseni runotarinan sivustakatsojaksi, kanssakulkijaksi.

Kolmannen osan runoista, minun runosydämeeni iskee tämä runo:

Suuri kivi on kasvanut keskelle metsää,
                  keskelle sydäntäni.
Horsmat ovat nyt lumen alla, siis nämä
   ketunpyllyt eli Jeesuksen käsivarret,
        kesän tuohukset.
     Minun on kylmä tässä maailmassa,
 josta sinä vedit kynäsi ja kamppeesi pois,
     menit itse edelläsi, yöhön,
        kuin palava soihtu.
Sinä toivoit mustaa yötä, ja kokonaan mustaa
   hevosta, kannusta sitä nyt päin pimeää.
Kun metsä on lumesta sekaisin,
     sinun pääsi ihan hyvin sekaisin
            ja niin täynnä kaunista pimeää.


Millaisia tunteita, makuja tai ajatuksia runous herättää? - Osallistu Tanssiva karhu -runopalkinnon lukuhaasteeseen! Katso tiedot linkistä


Sielun veli -runoteoksesta on kirjoittanut blogissaan:



Sirkka Turkka: Sielun veli, Tammi, 1993
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

torstai 9. toukokuuta 2019

Hyvä tyttö

Toukokuun lukupiirikirjana oli Ulla-Maija Paavilaisen Hyvä tyttö. En valitettavasti taaskaan ehtinyt kirjaklubin lukupiiriin keskustelemaan.

Tämä oli ensimmäinen Ulla-Maija Paavilaisen teos, jonka luin. Aihe oli kiinnostava, mutta tyyli ei puhutellut minua tällä kertaa. Päällimmäisenä jäi vain mieleen ihmissuhdeongelmat parisuhteissa. Ehkä vertasin liikaa toimittajan työn kertomista Maarit Tyrkön elämäkertoihin, jotka olen lukenut parisen vuotta sitten.  Jotenkin en vain päässyt sisälle lehtimaailmaan, että tämä tarina olisi vienyt minut mukanaan.

Aura, Erika ja Lisa eivät antaneet tarinoillaan minulle kuin tyhjän olo – minä vain en ole oikea ihminen tälle kirjalle…. 

Ehkä tämä tarinan maailma on minulle liian vieras, liian karu, pinnallinen… ehkä liian kovakin, pelottavakin.  Ehkä tämän tarinan lukemisen tarkoitus oli tällä kertaa tuoda nämä tunteet esiin.


Ulla-Maija Paavilainen: Hyvä tyttö, Otava, 2019
Mistä hankittu: Kauhajoen kaupunginkirjasto


Hyvä tyttö -romaanista on kirjoitettu seuraavissa kirjablogeissa:

Annelin lukuvinkit
Anun ihmeelliset matkat
Bittiparatiisi
Kirjanmerkkinä lentolippu