keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kätköpaikka - Jumalan kulkuri - Viisi hiljaista vuotta

Lähes kaksi vuotta meni tämän kirjan lukemiseen ja kirjablogiin kirjoittamiseen.  Välillä aihe oli liian raskas luettavaksi, välillä muut kirjat kiinnostivat enemmän.  Corrie ten Boom on todennäköisesti tuttu nimi lähes kaikille.  Hänen ensimmäinen elämäkertansa Kätköpaikka on varmasti tuttu elokuvana, minä en ole ihan varma, olenko Kätköpaikka -elokuvan nähnyt.  Corrie ten Boomin kirjat eivät olleet ensimmäisiä teoksia, mitä olen lukenut keskitysleireistä ja juutalaisvainoista. Parikymppisenä luin useammankin, jonka jälkeen meni toiset kaksikymmentä vuotta ennen kuin pystyin aiheesta käsittelevän kirjan lukemaan. Tuo kirja oli Poika raidallisessa pyjamassa, katsoin myös tähän kirjaan perustuvan elokuvan.

Miksi Corrie ten Boomin kirjan sitten nyt luin?  Kätköpaikka oli myös Alfa-kurssin kirjalistalla. Lainasin kirjastosta painoksen, missä oli kolme Corrien elämäkertaa samassa niteessä.  655 sivua oli melkoinen urakka, en ole kovin nopea lukea ns. tiiliskivikirjoja.

Kätköpaikka

Corrie ten Boom oli hollantilaisen kellosepän tytär.  Kirjan alussa kuvataan heidän elämäänsä talossa missä sijaitsi isän kelloliike.  Boomin perheen koti oli avoin jo silloinkin ihmisille. Heidän kotonaan asui sukulaisia.  Corrie kuvaa nuoren tytön ja nuoren naisen elämää rakastumisin, äidin sairauden huolineen, sisarusten elämiä kautta ja koko yhteisön tapahtumien kautta.  Juutalaisvainoaika ja se miten, Corrien perhe piilotti kotiinsa juutalaisia on jännittävä tarina.  Pelko paljastumisesta oli joka päiväistä, ei voinut olla varma kehen voi luottaa tai kuka lähtee ja katoaa seuraavaksi.  Keskitysleirikuvaukset järkyttivät, vaikka niitä olenkin aikaisemmin lukenut, katsonut elokuvia ja dokumentteja.  Corrien ja erityisesti hänen Betsie-sisaren vahva usko Jumalaan teki minuun vaikutuksen. Olisinko minä uskaltanut piilottaa Raamatun, olisinko uskaltanut kertoa Jumalasta lukemalla Raamattua ihmisille keskitysleirillä? Corrie menetti lähes kaiken, usko Jumalaan silti pysyi vahvana.  Vuonna 1946 Corrie ten Boom avasi Darmstadtin leirin toipilaskodiksi.  Lähes kaksikymmentä vuotta pidettiin toipilaskotia. Miten olisikaan keskitysleiriltä elävinä päässeet selvinneet ilman Corrieta?

Jumalan kulkuri

”Vaikka elämäni langat ovat usein näyttäneet solmuisilta, tiedän uskon kautta, että kirjonnan toisella puolella on kruunu. Kulkiessani ympäri maailmaa Jumalan kulkurina olen oppinut muutaman läksyn Jumalan suuressa koulussa.”

Jumalan kulkuri kirjassa kerrotaan Corrie ten Boomin ihmeellisestä ja rikkaasta elämäntyöstä Jumalan sanansaattajana ympäri maailman. Kirjassa mainittiin, että hän olisi käynyt myös Suomessa ilmeisesti 1970-luvulla.

Viisi hiljaista vuotta

Viimeinen kirja kertoo Tante Corrien sairastumisesta, jolloin hän menetti puhekykynsä ja kommunikointi viimeisinä viitenä vuotena oli hyvin haasteellista.  Jumala piti huolen Tante Corriesta ja antoi näiden vuosien aikana useita ihmeellisiä kohtaamisia Corrien lähiympäristössä.  Hänen elämänuskonsa loi valoa jokaisen ihmisen elämään ja se välittyi myös minullekin näiden viimeisten sivujen äärellä. 

Löysin tiedon, että Leo Meller sai Corrie ten Boomilta materiaalia ennen hänen kuolemaansa, joka on tehty kirjaksi nimellä Huomispäivän kätköpaikka. Miksi aineisto annettiin suomalaiselle Leo Mellerille? Ja miksi kirja on kirjoitettu vain suomeksi? Tai näin ainakin kustantajan sivulla sanotaan. Jossain vaiheessa aion tämänkin kirjan lukea.

Corrie ten Boom: Kätköpaikka - Jumalan kulkuri - Viisi hiljaista vuotta, Päivä, 1999
(engl. alkuteokset: The Hiding Place, 1971 ; Tramp for the Lord, 1976; the Five Silent Years of Corrie ten Boom, 1986)
Suomentajat: Rauno Luoto, Katriina Kuokkanen, Ulla Tervo
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Corrie ten Boomin kirjoja ovat lukeneet myös:

Lukujonossa
Maailman ääreen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti