tiistai 25. kesäkuuta 2019

Mitta ja määrä

Luin ääneen Anni Sumarin runoteoksen Mitta ja määrä eilen illalla terassillamme.  Rakastan ääneen lukemista, runojen lausuntaa.  Näiden proosallisten runojen tarinat, sanat saivat minut heittäytymään runonlausunnan sykkeeseen koko sydämestäni. Ehkä joku ohikulkijakin tai kenties joku naapureistamme sai tuntea runon sanojen palon.  Tai sitten he vain totesivat, että siellä on yksi niistä muutamista kaupunkimme runotädeistä lausumassa jotain.

Anni Sumari (s. 1965) on minulle uusi runoilija.  YouTubesta löysin yhden videon Annikin runofestivaaleilta, jossa hän lausuu oman runonsa.  Pidin hänen tavastaan lukea runonsa. Runoilijan itsensä lukemana runo, saa aikaan vivahteita, joita ei runojen lukijana havaitse.



Mitta ja määrä -runoteos on palkittu Tanssiva karhu -palkinnolla vuonna 1998.  Tanssiva karhu -runopalkinto täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Tämän juhlavuoden kunniaksi, on osa  meistä kirjabloggareista valinnut Tanssiva karhu -voittajateoksen, josta on kirjoittanut blogipostauksen.  Minä siis valitsin Anni Sumarin, koska halusin tutustua uuteen runoilijaan ja uuteen runoteokseen.

Runojen tulkinta on täysin minun tajunnanvirtaa, ensimmäisiä ajatuksia, tunteita, mitä runojen lausunta eilen illalla toi, mitä alitajunta käsitteli yön aikana ja mitä nyt aamulla uudestaan runoteosta selatessa koen.  Tämä on minun tapani kirjoittaa yhdestä elämäni intohimosta, rakkaudesta runouteen.

Runot on jaettu kuuteen osaan: Väsymätön malja keräilee, säilöö; Ihmiset ovat kovia ja hauraita; Mieli ei milloinkaan kosketa kaltaistaan; Sisältö valuu ulos, jos kuori rikkoutuu; Ihmisille, jotka saattavat joutua kidutetuiksi; Jäätynyt puutarha odottaa uutta kukkaa

Jokaisen runokokoelman  alkusivulla on aforisminen alkuruno, jos sitä siksi voisi sanoa.

Väsymätön malja keräilee

Jos kirjoittaisin kirjeen -runon minuus, ihmisyys, maailma ja hengellisyys saavat mieleni kuohumaan. Jotain sisälläni ollutta tahtoo lausua tämän runon hidastellen, voimakkaasti kysellen….

Turvaa meille meidän -runossa jatkuu sisäinen myllerrys, jonka valtaan vaivun runoa lausuessa, sanoja kuunnellessa.  Ehkä oma vakaumukseni löytää tästäkin runosta tietynlaisen hengellisyyden, joka sattuu syvälle sieluuni.

...” Opetat itsesi itsellesi joka aamu.
Annat sille mielipiteet pideltäviksi
ihmetellen, mistä ne sait -
mielipiteet, jotka vaihtuvat kuin olosuhteet,
yhtä ymmärrettävästi.”

Runo Göranista ja Marisasta on suhteiden solmukohtia, elämän makuisia kohtaamisia,  intohimojen virtaa, totuuden ja tarun rajamailla.

Ihmiset on kovia ja hauraita

Ei leikkaa lehti -runon syvät tunteet luovat jotain voimakasta, hohtavaa sisäistä tunnetta.  Näiden sanojen kohdalla olen minäkin alaston.

Mieli ei milloinkaan kosketa kaltaistaan

Noudatan ankaria sääntöjä -runossa on Jolana Jolas. Mikä tai kuka hän on? Mitä ovat ankarat säännöt? Kuka on vanginvartija? Missä vankeudessa olen?

Kristoforos oli nainen -runossa on naiseutta, syntymää ja sen kyseenalaistamista. Onko lisääntyminen se ainut ja oikea? Missä on ihmisten toisista välittäminen? Pienissä lapsissako?

Et ilmeisesti ollut sisar Laupeus -runo on täynnä voimakkaita rakkauden, petetyksi tulemisen kuvauksia, tunteita joista saan oman menneisyyteni kivut pintaan.
Mieli ei koskaan kosketa kaltaistaan

Gottburgerin Alexandra

Runo purjelaivasta, menneisyyden suuruudesta, tuhosta.  Mielikuvia naisesta monimutkaisten tunnevyyhtien sekoittajana, menneitten kipujen, kaipuun tulkintaa.

Tähtitaivas lähellä kuin jonkun toisen vatsa -runossa on myös voimakkaita raamatullisia vertauksia. Ne eivät kuitenkaa tee tästä runosta uskonnollista runoa, eikä sen puute tee tästä runosta outoa.  Miksi tietyt asiat olisivat niin pyhiä, ettei niitä sallita käyttää runoudessa kuvaamaan erilaisia näkemyksiä, tunteita?

Kiteytyminen on vaikeimmista tämän runoteoksen runoista. En saa tästä otetta, jota tarvitsen runoa lukiessa.

Sisältö valuu ulos, jos kuori rikkoutuu

Jokaisella sukupolvella on mestarinsa -runo kuvaa sukupolvien välistä kuilua tai vuorta, kuten tässä runossa- näin minä tämän runon koen.  Häpeän tunteita, pelkoa, ihmisten oikeuksien polkemista.

Ruumis on este -runon Sahriar kuvaa ihmisten erilaisia oikeuksia elää omassa maassaan, vieraassa maassa. Kuka murhaa kenetkin, kuka on teloittaja, kuka armahtaja?

Ihmisille, jotka saattava joutua kidutetuiksi

Kaksi proosarunoa, joiden sanoma, sanat saavat minut ahdistuneeksi, surulliseksi, voimattomamaksi, vihaiseksi, turhautuneeksi.

Jääytynyt puutarha odottaa uutta kukkaa

Viimeiset runot sisältävät joitakin mielleyhtymiä tottuihin sanontoihin, kuten ”Maan korvessa hiljainen / hirnahtamatta hevonen uppoaa jäätien läpi

Anni Sumari: Mitta ja määrä, Like, 1998
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Muiden kirjabloggareiden Tanssiva karhu -voittajarunoteosten blogipostaukset koosteena. 

1 kommentti:

  1. Minulle Anni Sumari on tuttu kirjailija, koska hänen äitinsä oli aikoinaan ihana ranskan opettajani koulussa. Luin Annin kirjoja 90-luvulla ja tykkäsin tosi paljon! Nyt blogiaikana olen lukenut vain yhden hänen kirjansa, mutta pitäisi palata niihin muihinkin taas.

    Minuunkin kolahti tuo: "Ihmetellen, mistä ne sait - / mielipiteet, jotka vaihtuvat kuin olosuhteet, / yhtä ymmärrettävästi."

    VastaaPoista