torstai 20. kesäkuuta 2019

Valon paletti: Retkiä värien maailmaan


Luin Riikka Juvosen Valon paletti: Retkiä värien maailmaan jo vuosi sitten. Tänään palaan kirjan äärelle uudelleen.

Kirjan takakansitekstissä sanotaan:

Mitä olisi maailma ilman värejä? Ainakin monin verroin yksitoikkoisempi, vailla vivahteita ja sävyjä.
Kirjailija ja kuvataiteilija Riikka Juvonen jäljittä teoksessaan värien kulttuurihistoriaa, tarinoita ja moniulotteisia merkityksiä. Astu värien matkassa mausteentuoksuisille basaarikujille, kirsikankukkapuistoihin ja bysanttilaisten kirkkojen hämärään, kurkista taiteilijoiden työhuoneisiin ja kulje kotoisissa metsissä, joissa ilmakin on vihreää.

Värit ovat mukana elämämme jokaisessa hetkessä. Ne kuuluvat meille kaikille.”

Mustat ääriviivat – MUSTA

Musta ei taita yhtään valoa. Päinvastoin, se imee sitä itseensä kuin pesusieni. Oikeastaan musta ei ole edes väri vaan niin kutsuttu akromaattinen sävy, joka ei kuulu spektriin.” (s. 10)

Elämässäni on ollut neljä mustaa labradorinnoutajaa - rakkauteni tähän koirarotuun ei sammu koskaan.  Eniten rakastankin mustia labbiksia. 💕



 Harmaa viisaus – HARMAA


Harmaa itsenään ei ole spektrin väri vaan niin kuin musta ja valkoinen, akromaattinen sävy. Mutta siinä missä musta ja valkoinen ovat kovia kontrasteja, harmaa myötäilee.” (s. 13)


Suru, haikeus, kaipaus - harmaansävyiset tunteeni. Arjen harmaus, kun tuntuu, ettei elämässä ole mitään, mikä sykähdyttää.

Riikka Juvonen kertoon kirjassaan Paynen harmaasta. Värisävyn loi englantilainen taiteilija William Payne (1760-1830).  Toinen harmaan värisävy, mistä hän kirjoittaa, on neutral tint. Se on violettiin taipuva mustanharmaa vesiväripigmentti, jonka tummuus muistuttaa syyskesän iltana metsän takaa esiin vyöryvän ukkospilven reunaa.


Valkoinen, niin valkoinen – VALKOINEN

Valkoinen, vitivalkoinen, puhdas, neitseellinen, viaton. Sellaisina me sen näemme. Valkoinen on kuin vilvoittava käsi kuumeisella otsalla”  (s. 21)

Ennen inhosin valkoisia ruusuja, ja olin pettynyt mieheeni, kun toi niitä mulle. Nyt rakastan myös valkoisia ruusuja, niiden puhdasta kauneutta, Neitsyt Marian salaisuutta.


 Se on keltainen – KELTAINEN


Keltainen on ilon väri. Joskus se yhdistetään myös hulluuteen. Käsite ”hullunkeltainen” kiertyy ennen kaikkea traagisen taiteilijahahmon Vicent van Goghin ympärille.” (s. 24)

Auringonkukkapellot ovat ilon ja onnen peltoja. Keltainen on ollut yksi lempiväreistäni jo lapsuudesta saakka. Uudessa talossamme huoneeni seinät maalaattiin toivomukseni mukaisesti kirkkaankeltaisiksi.

Riikka Juvonen kirjoittaa kolmesta keltaisesta sävystä: kadmiuminkeltaisesta, napolinkeltaisesta ja sahramista.

Kulta d’oro – KULTA

Ihan kimmeltävä kulta, tuonpuoleisen jumalallinen pilkahdus ja auringonvalon symboli.”  (s. 36)

Kultainen sormus sormessani - lupaus ikuisesta rakkaudesta......


Paul Cézannen appelsiinit – ORANSSI

Keskiajan ja renesanssin taiteessa pomeranssi yhtä kuin appelsiinikin liittyivät paratiisisymboliikkaan.”  (s. 42)

Rakastan kasvisten värikkyyttä, ne ovat välttämätön osa ruuan nautinnosta.


Punainen ei kysy lupaa – PUNAINEN

Punainen ei ole pelkkä väri. Se on myös tunne. Sellainen, joka saa mielen kuohumaan. Punainen ilmentää niin rakkautta kuin vihaakin. Se on veren väri, uudelleen syntymän ja kuoleman.” (s. 44)

Palava, intohimoinen rakkaus - hehkua ja huumaa.

Riikka Juvonen käsittelle neljä punaista sävyä: punamulta, purppuranpunainen, vaaleanpunainen ja sinooperi. Punamulta tuo mieleeni isovanhempieni rintamiestalon ja kaikki komiat pohjalaistalot. Purppuranpunainen tuo mieleen loistokkuudeen, kun taas vaalenapunainen tuo mieleen hempeyden, ehkä hiukan hattaramaisen makeudenkin. Sinooperi tuo mielleyhtymän askartelemiseen.

Sinipunainen lootus

Värien psykologisessa tulkinnassa sinipunaisen sanotaan rohkaisevan muutokseen. Se lisää luovuutta ja kannustaa kohti korkeampia henkisiä tavoitteita.” (s. 62)

Keski-ikäisen, kypsän naisen lempiväri - toiset sanovat tätä mummoväriksi, mitä sitten :)


Sinitaivas – SININEN

Sinisen voima huikaisee, se luo tilan tuntua ja avaruutta.” (s. 64)

Kohti unelmia 

Riikka Juvonen käsittelee viisi sinisen sävyä: ultramariini, koboltinsininen, kuninkaallinen sininen, indigo ja turkoosi. 

Turkoosi merkitsee minulle mosaiikkia, Välimerta ja toivoa, siksi sekin on lempivärejäni. 

Paratiisin väri – VIHREÄ

Vihreä, vehreä, viheriä. Se oli ihmiskunnan alkukodin katto, lehtiverho, jonka suojassa me tunsimme olevamme turvassa.”  (s. 81)

Kesän vehreys ja valoisuus - elämän energisyys


Kädenlämpöinen ruskea – RUSKEA

Vaikka ruskealla ei värisymboliikassa olekaan monia merkityksiä eikä siihen liity suurta glamouria, se ei ole silti yhdentekevä väri. Päinvastoin. Ruskean lukuisat sävyt muistuttavat meitä äitimaan sylistä.” (s. 87)

Puiset rakennukset, puusauna, terassi, lauturit


Veli hopea – HOPEA

Meille suomalaisille hopea hohtaa talviöisin hangen pinnalla ja aamuisin kuuranapuiden oksilla. Hopeanharmaa on sielun väri ja hyvä ystävämme veli hopea.”  (s. 101)

Sieluni helmet - rukousnauha



Riikka Juvonen: Valon paletti: retkiä värien maailmaan, Kirjapaja, 2014
Kansi: Petri Kovács
Kuvitus: Riikka Juvonen
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto


Tämän kirjan on myös lukenut:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti