sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Armo jää: Kalevi Lehtisen sanoja vuosien varrelta

Päivi Häkkinen on toimittanut kirjan Armo jää: Kalevi Lehtisen sanoja vuosien varrelta. Esipuheen kirjaan on kirjoittanut Olli Valtonen.
Teokseen on koottu neljältä vuosikymmeneltä Kalevi Lehtisen hengellistä viisautta ja henkilökohtaisia tuntoja, joita hän jakoi tukirenkaalleen lähettämissään kirjeissä.

Pikkukirjanen on jaettu kolmeen osaan: Matkapäiväkirjasta, Armon valtameri ja Herra, armahda maailmaa. Kirjan lopussa on Leena Lehtisen, Kalevin toisen vaimon loppusanat.

Tekstit ovat lyhyitä sivun tai parin ajatuksia Kalevi Lehtisen matkoilta ympäri maailman. Armon valtameri-osiossa Kalevi kirjoittaa ihmisyydestä, Jumalan kohtaamisesta. Viimeisessä osiossa Herra, armahda maailmaa hän pohtii Euroopan tilannetta. Mukana on myös pohdiskelevia runoja Aleksanteri Suuresta ja Jeesuksesta sekä George Orwellista.

Nämä lyhyet tekstit ovat sopivia pieniin hartaushetkiin vaikkapa ystävien kesken. Tekstit avaavat myös hengellisiä keskusteluhetkiä.

Päivi Häkkinen (toim,): Armo jää: Kalevi Lehtisen sanoja vuosien varrelta, Uusi Tie,  2. tark. p. 2014
Kansi: Kari Turunen
Kannen kuva: Jani Laukkanen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



Naiseus vedenjakalla : kristillinen näkökulma feminismiin

Olen lukenut kristillisiä kirjoja naiseudesta Kaija Maria Junkkaalan, Ylva Eggehornin, Riikka Juvosen ja Maja Nymanin kirjoittamina.  Löysin keväällä kirjastosta myös tämän Pirjo Alajoen kirjoittaman kirjan Naiseus vedenjakajalla: kristillinen näkökulma feminismiin.

Sivistyssanakirja määrittelee sanan feminismi:

"1800-luvulla alkuaan englantilainen katsomus, joka tavoitteli miesten ja naisten samanarvoisuutta yhteiskunnallisessa elämässä, naisasialiike.
1960-luvulta alkaen liike, joka voimakkaasti korostaa naisten itsenäistä kulttuuria ja arvomaailmaa sekä tuomitsee miesten perinteisen valta-aseman
"

Feministiteologia on teologian suuntaus, joka tarkastelee kristillistä oppia, kristinuskon historiaa ja Raamattua naisnäkökulmasta. Käsite alkoi levitä yleiseen käyttöön vuonna 1985. Suuntaus pyrkii tuomaan esiin sen, että Jumalaa koskevat käsitteet ovat hyvin patriarkaalisia. Äärimmilleen menevässä tulkinnassa Raamatun Jumala isänä pyritään korvaamaan Äiti-jumalalla. (lähde: wikipedia)

"Feministinen uskontutkimus ja feministinen tutkimus ylipäänsä on ollut ja on yhä vahvasti sitoutunut naisliikkeen päämääriin. Naisliikkeen lähtökohtana on ollut havainto, jonka mukaan länsimaisissa yhteiskunnissa sukupuolten väliset suhteet rakentuvat epätasa-arvoiselle pohjalle. Aluksi naisliike pyrkikin vaatimaan naisille samoja oikeuksia kuin miehille. 1800-luvun lopulla syntyi suffragettiliike, joka ajoi erityisesti naisen äänioikeutta ja kyseenalaisti käsitykset naisten perinteisten roolien luonnollisuudesta. Varhaisessa naisliikkeessä alettiin myös pohtia naisten mahdollisuutta osallistua tieteentekemiseen. Tällöin julkaistiin mm. esityksiä, joissa pohdittiin naisen kyvykkyyttä tieteelliseen ajatteluun ja toimintaan. (Assmuth & Tapaninen 1994, 137; Schiebinger 1987, 11-12.) Yksi hyvä esimerkki naisliikkeen toiminnasta on ollut vaatimus naispappeuden toteuttamisesta." (lähde: Naiset maailmanuskonnoissa:Feministisen uskonnontutkimuksen näkökulmia

Pirjo Alajoen näkemys feminismistä kristillisen näkökulman kautta on minun kristillisten arvojeni mukaan liian patriarkaalinen. Minun oli hyvin vaikea lukea tämä kirja loppuun asti, koska ajattelen asioista niin eri tavalla. Halusin silti jotenkin ymmärtää erilaisen kristillisen naiseuden näkökulmaa ja kunnioitan Alajoen näkemyksiä yhtä lailla kuin kunnioitan uskonnollisia erilaisia näkemyksiä muutenkin kristittyjen kesken. Aina se ei ole  helppoa ja välillä on hyvin surullinen siitä, mitä paljon erimielisyyttä ja ristiriitoja on kristittyjen keskuudessa.

Mutta Alajoen näkemykset enimmäkseen saavat minut olemaan eri mieltä. Blogini lukijalle jäänee sitten päätettäväksi, ottaako Naiseus vedenjakajalla: kristillinen näkökulma feminismiin -teoksen luettavaksi.  Minulla ei ole tapana sanoa mistään lukemastani kirjasta, ettei kannata lukea. Sen saa jokainen itse päättää.

"Kun molemmat osallistuvat perheen toimeentulon hankkimiseen ja jakavat kotityöt tasan ja ainakin pyrkivät siihen, miehen ja naisen erityisosaaminen ja erityisominaisuudet häviävät ja androgyynisyys lisääntyy."  (s. 10-11)

En ymmärrä, miksi ei voida perheissä näin toimia, mikäli se kummastakin osapuolesta on  hyvältä tuntuva asia.  Onko mies jotenkin huonompi, jos hän rakastaa ruuanlaittoa, siivousta eikä hallitse remonttihommia tai autohuoltojuttuja, mutta nainen taas nauttii niistä käytännön asioista?

Eikö tärkeintä ole parisuhteessa ja perhe-elämässä, että jokainen tuntee olevansa rakastettu ja hyväkstytty omana itsenään, omien taitojensa mukaan? Eikö onni ole myös  kotityöt yhdessäkin tehtynä, olivat ne sitten ruuanlaittoa, siivousta tai remonttihommia?

Jos nainen haluaa tehdä "perinteiset naistentyöt" ja mies "perinteiset miestentyöt" sekin on heidän parisuhteessa ja perhe-elämässä oikea tapa elää. En ymmärrä, mitä tällä on feminismin kanssa tekemistä?

Naiseus uudelleen määriteltynä


"Perinteisen naisen rooliin kuului vaikuttaminen lähinnä yksityisellä alueella perheen ja suvun piirissä. Naiseuden määritteli äitiys ja kasvatustehtävä sekä aviopuolison rooli ja työn tekeminen perheen hyväksi. Naisen asema ja arvo määräytyi miehen mukaan, joka toimi suvereenisti julkisella puolella pitäen käsissään valtaa yhteiskunnassa."  (s. 13)

"Nainen oli miehestä riippuvainen sekä taloudellisesti että asemansa puolesta, mutta hoiti vastavuoroisesti kodin ja perheen asiat ja kasvatti lapset. Hän oli taustalla vaikuttava, joka tosin käänsi miehen pään siihen suuntaan, mihin halusi. Hänen vaikutusvaltansa oli huomattava yksityisellä alueella." (s. 13)

"Nykynainen on itsenäinen, taloudellisesti riippumaton, ansiotyössä käyvä ja lapsensa yhteiskunnan hoitoon jättävä. Hänellä on monia harrastuksia ja osallistumismahdollisuuksia kodin ulkopuolella. Kotona hän jakaa tai ainakin pyrkii jakamaan kotityöt tasapuolisesti miehen kanssa, jos sellainen on olemassa. Hän on valmis uhrautumaan ansiotyön ja työnantajan hyväksi."  (s. 14)

Miksi nämä naiseudet pitää ajatella vastakkaisina, toistensa vihollisina? Edelleen kyseenalaistan sen, miksi pitäisi kaikkien naisten (äitien) olla kotiäitejä tai kotirouvia, jos se ei ole heidän kutsumustaan, persoonaansa?  Kotiäidit ja kotirouvat (mikä vanhakantainen nimi!) tekevät yhtä arvokasta työtä itsensä ja perheensä eteen kuin ns. uraäiti tai urarouva.  Eikö voida kristillisestikin arvostaa jokaista naista ja erilaista naiseutta?

Mitä tulee mahdollisuuteen olla kotiäiti tai uraäiti nykyaikana, niin mielestäni kummassakin omat haasteensa eikä kumpikaan naisen asema ole helppo pitää, vaikka haluaisi. Entäpä työttömät naiset? Mitä he ovat? Tai lapsettomat naiset?


Naiseus Jumalan suunnitelmana


Tämän raamatullisen ja kristillisen naiseuden määritelmän ymmärrän vaikka itselläni on liberaalimpi käsitys naiseudesta. Kunnioitan ihmisiä joiden mielestä on vain miehiä ja naisia yhtä lailla kun kunnioitan ihmisiä jotka ajattelevat sukupuolikysymyksen vielä laajemmin. Minä en mene tässä asiassa täysin kummankaan puolelle, en halua olla fanaattinen toisen näkemyksen kannattaja. Toivon silti, että me kaikki ihmiset voisimme elää toisia arvostaen vaikka arvomaailma olisikin niin erilainen. Eihän jokaisen ihmisen kanssa tarvitse olla tiiviisti tekemisissä, mutta esimerkiksi minä asiakaspalvelijan ammatissa kohtaan jokaisen asiakkaan samanarvoisena. Ei ole minun tehtäväni arvostella heidän arvojaan tai elämäntapaansa.

Sukupuolten rikkaus 


"Sen tähden todellinen maskuliinisuus ja feminiinisyys kehittyvät ja tulevat esiin vain silloin, kun me keskitymme ajattelemaan toisten tarpeita. Kahden sukupuolen luomisen rikkaus on siinä, että kumpikin kykenee antamaan toiselle sitä, mitä tältä puuttuu ja siten täydentämään häntä, niin että mies ja nainen yhdessä muodostavat kokonaisuuden."  (s. 49)


Ymmärrän, että on tärkeätä ottaa huomioon toisen tarpeen, mutta keskityttäisin pelkästään toisen tarpeiden ajattelemiseen on minusta väärin.  On tärkeätä tiedostaa omat tarpeensa ja sitä kautta myös arvostaa omaa itseäänkin.

Naiseus eri kulttuureissa


Joidenkin maiden kulttuureissa on yleistä että naiset pukeutuvat hameisiin ja mekkoihin. Ja todennäköisesti ennemmistö naisista tykkää olla niissä vaatteissa. Mutta luulenpa, että näissä maissa on myös vähemmistöryhmiä, joilla ei ole lupa pukeutua oman identiteettinsä mukaisesti.

Minusta naisellinen nainen voi olla monella tavoin pukeutuva ja miksi on tuomittavaa, jos joku nainen rakastaa pukeutua maskuliinisemmin? 

Feminismi haastaa perinteisen naiseuden


"Naisliikkeen kärkijoukko on kyseenalaistanut perinteisen naiseuden arvon: avioliiton, lasten synnyttämisen ja kasvattamisen, aviomiehen ja perheen palvelemisen. Tämän joukon pätevyyttä puhua kaikkien naisten puolesta ei ole aina asetettu kyseenalaiseksi, vaikka useimmat heistä eivät ole edes kokeilleet avioliittoa ja kotiäitiyttä."  (s. 93)

En ole lukenut feministien kirjoituksia naiseudesta, joten en osaa sanoa ovatko kaikki feministit juuri tuota mieltä. Jos ovat, olen heidän kanssaan eri mieltä, sillä uskon, että osa naisista haluaa olla kotiäiti tai kotirouva. Ja heidän työnsä kotona on  yhtä arvokasta kuin uraäitien tai -rouvien. Myös yksinäisten naisten elämänvalinnat ovat yhtä arvokkaita. Jokainen nainen todennäköisesti toivoo elämältään arvostusta, rakkautta ja hyväksymistä - täydellistä ei kenenkään elämästä tule tietenkään.

Feminismin humanistiset juuret


"Humanistinen ajattelu johtaa viime kädessä autoritaariseen hallintoon, jossa ihminen hallitsee oman ymmärryksenä mukaan vailla Jumalan antamia ohjeita ja rajoja."  (s. 118)

Humanismi tarkoittaa sivityssanakirjan mukaan:

"Italian renesanssin henkinen kulttuuri ja sen muissa maissa 1500-luvulta alkaen synnyttämät henkiset liikkeet, osittain aina 1700-luvulle saakka (nimitys vakiintui 1800-luvun puolivälissä).
Ihmisen ainutkertaista arvoa korostanut katsomus, mihin alkuaan liittyi vapaamielisyys, suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys.
Myöhemmin ensi sijassa kirjallis-esteettinen ja radikaali suuntaus, joka on pyrkinyt vapautumaan perinteisistä muodoista sekä vastustamaan tieteellis-teknistä kehityst
ä."

"Kristillinen humanismi lähti liikkeelle reformaation kanssa samoihin aikoihin. Ensimmäisenä kristillisenä humanistina pidetään renesanssiajattelija Erasmus Rotterdamilaista . Kristillinen humanismi pohjautuu ensisijaisesti evankeliumeihin." (lähde: Aamenesta öylättiin - kirkon sanasto)

En ole perehtynyt humamismiin enkä myöskään kristilliseen humanismiin, mutta arvelen ettei kaikki humanisten ajattelu ole väärää.

Feminismin tavoitteet


"Naisliikkeen pitkän tähtäimen tavoite on se, että naiset saavat itselleen puolet taloudellisesta ja poliittisesta vallasta yhteiskunnassa."  (s. 122)

Saatan olla naiivi ajattelultani, mutta onko sillä merkitystä mikä ihmisen sukupuoli on yhteiskunnan tehtävissä. Eikö tehtävässä pitäisi olla siihen sopiva? Onko sellainen työyhteisö ihanteellinen, jossa on puolet miehiä ja puolet naisia? Entä muut sukupuolet?

"...useimmat sukupuolten väliset erot johtuvat vain kulttuurista tekijöistä."  (s. 122)

Mistä sitten sukupuolten väliset erot johtuvat? Siinäpä on vielä pohdittavaa. Tässä kirjassa on tiettyjä argumenttaja, jotka pohjautuvat konservatiiviseen raamatuntulkintaan, feministit ilmaisevat oman näkökulmansa ja joku muu käsittelee eroavaisuuksia jostain muusta näkökulmasta.

Aiheesta voisin lukea vaikkapa näistä kirjoista:

Mies - nainen - ihminen : tieteen näkemyksiä sukupuolten eroista ja tasa-arvosta (Valtion painatuskeskus,  1984)
Tapio Puolimatka: Sukupuoli muutoksessa (Päivä, 2019)
Kirsi Virtanen: Lupa olla nainen (Atena, 2008)

Tasa-arvo miehen kanssa

"Subjektiivisesti kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse tulla määrittelemään naisen arvoa hänen suoritustensa perusteella kotiäitinä tai uraäitinä, sillä kuka voi perustellusti päätellä ulkopuolelta, miten tasa-arvoiseksi tai alistetuksi hän itsensä kokeen. Sen sijaan objektiivisesti tarvitaan yleispätevä normi, joka määrittelee tasa-arvon perustan, Raamattu puhuu Jumalan auktoriteetilla asiasta ja sen mukaan me kaikki olemme hänen edessään tasa-arvoisia erilaisuudessamme. "  (s. 131)

Tässä olen Pirjo Alajoen kanssa samaa mieltä, mutta se miten sitten kuvataa naiseuden ja miehisyyden piirteitä ja miten ne pitäisi jokaisessa miehessä ja naisessa olla tietynlaiset olen eri mieltä.  Hyväksyn maskuliiniset naiset siinä kuin feminiiniset miehet ja kaikki muut sukupuoliset erilaisuudet.

Kotiäitiyden marginalisointi elämänurana

Kotiäitiys on nykyaikana taloudellisesti haastavaa. Itse oli kotiäitinä esikoisen kaksi ensimmäistä vuotta, mutta niin oli myös isä enimmäkseen läsnä ollessaan työttömänä. Minä sain töitä ja mies oli tyttären kanssa koti-isänä siihen asti, kunnes tytär täytti 3 vuotta. Toisen lapsen kohdalla asiat menivät hyvin samalla tapaa, sillä kumpikin olemme tehneet pätkätöitä ja olleet työttömänä. Jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista olisi meistä jompikumpi ollut koko ajan kotona lasten kanssa, kunnes he olisivat olleet yläkouluikäisiä.

Minusta kotiäiti voi lasten tullessa teini-ikäisiksi yhtä hyvin lähteä opiskelemaan ja/tai työelämään, jos hän sitä haluaa. Ei kai työuran luomiselle ikärajaa ole?

Raamatun seksuaaliopetus

Seksuaalisuus kuuluu konservatiivisemmasta näkökannasta vain avioliittoon. Ja se on vain miehen ja naisen välistä. Minä katson seksuaalisuutta liberaalimmin. Kunnioitan jokaisen seksuaalisia arvoja, mikäli ne eivät vahingoita henkisesti tai fyysisesti toista osapuolta, eikä ketää pakoteta  sellaiseeen seksuaalisuuteen mikä ei ole oikein. Mikä on sitten oikeanlaista seksuaalisuutta, siinä kristitytkin ovat eri mieltä.

Vapaa abortti

Hyväksyn abortin slloin, kun kyseessä on seksuaalinen väärinkäyttö. Mutta minulla ei silti ole oikeutta tuomita ketään, kuka mistäkin syystä päätyy abortttiin. Sitä tuskin kukaan tekee helpoin päätöksin ja se jättää naiseen ikuisen arven.

Juridisesti helppo ja syyllisyyden poistava avioero

Onko todellakin "helppoja avioeroja", helppoja parisuhde-eroja ylipäätänsä?

Naiseus vedenjakajalla


"Traditionaalinen naiseus korostaa naisen oikeutta olla femiininen ja toteuttaa itseään tavalla, joka täyttää niin hänen kuin läheistensä tarpeita."  (s. 193)

"Feminismi puolestaa haastaa naisia kantamaan vastuunsa kuten miehet ja tämä tapahtuu silloin, kun muutumme androgyynisiksi." (s. 193)

"Feminismi ei tarkoita samaa kuin femiininen, naisellinen. Naisliikkeen tavoite ja ihanne on androgyyninen yhteiskunta, jossa naisen ja miehen roolit ovat mahdollisimman samankaltaiset."  (s. 198)

"Olen pohtinut tässä kirjassa traditionaalista naiseutta, joka nousee Raamatun pohjalta, ja feminismin idealisoivaa androgyynistä naiseutta."  (s. 215)


Missä kohtaa naiseuden vedenjakajalla minä seison?  Taidan olla traditionaalisen ja feministisen naiseuden välissä. Minkälainen naiseus se sitten onkaan? Minä rakastan olla nainen ja olen kiitollinen naiseudestani Jumalalle.

Etsin Eepos-kirjastoista vielä naiseudesta luettavaa:

Maiju Kuhanen: Minä nainen, Uusi Tie, 1996
Anna-Stina Nykänen: Parhaat puoleni, Nemo, 2005
Elina Renkola: Lumoavan pelottava nainen, Minerva, 2017
Mirja Sinkkonen: Naisen aika, Kirjapaja, 2013
Barry Long: Rakkaudesta naiselle, Esoterica, 1996
Mirja Sinkkonen: Naisen itsetunto, Kirjapaja, 2005
Lisa Bevere: Oikea naisen mitta, KKJMK, 2009
Tuula Vainikainen: Nainen keskellä elämää, Otava, 2008
Ilona Pietiläinen: Kokonainen : naisen elämää iloineen, kiloineen, ruttuineen & rakkauksineen : kuinka minusta tuli kokonainen, kuinka minusta tuli taas Minä, Docendo, 2014
Ilona Rauhala: Kokonaiseksi, Otava, 2009
Kirsi Ranto: Sydämen matkaopas: naisen vaiettu voima, Tammi, 2018
Liisa Marjatta Järvinen: Naisen myyttinen säikähdys, Yliopistopaino, 1996
Serafim Seppälä: Naiseus: varhaiskristillisiä ja juutalaisia näkökulmia, Kirjapaja, 2013
Michael Debus: Maria-Sophia: naiseuden elementti ihmiskunnan kehityksessä, Kirjokanta,2005
Deborah M. Gill: Jumalan naiset, Aikamedia, 2014
Sari Näre: Kokonainen nainen, Kirjapaja, 2004


Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla: kristillinen näkökulma feminismiin, Uusi Tie, 2005
Kansi: Mari Viljanmaa
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto
















Mitä ajatella Saatanasta

Jatkanpa blogikirjoittelua Saatanan parissa. Tämäkin kirja on Alfa-kurssin kirjalistalta poimittu.  Eero Junkkaalaan kirja Mitä ajatella Saatanasta kuuluu SLEYn kustantamaan TUULI-kirjasarjaan. Kirjasarjassa käsitellään kristillisen uskon ja elämän keskeisiä kysymyksiä.

Eero Junkkaala kirjoittaa kirjan saatteessa:

"Tässä kirjassa pohditaan Saatanan olemassaoloa ja sen uusimpia puuhia. Kysellään, onko joku ihminen riivattu ja pitäisikö riivaajia ajaa ulos. Kerrotaan ihmisten näihin asioihin liittyvistä kokemuksista ja arvioidaan niiden merkitystä. Pääpaino pannaan kuitenkin siihen, mitä Raamattu näistä asioista opettaa."

Saatana Raamatussa


Paratiisi, hyvän ja pahan tiedon puu, käärme. Tämän Raamatun kertomuksen varmasti jokainen tietää.
Vanhan testamentin puolella Saatana esiintyy myös Sakarjan ja Jobin kirjoissa syyttämässä Jumalan valittua. Jumala on sallinut tämä koettelemuksen. Miksi?  Sitä ei voi täysin ymmärtää. Onko näillä Raamatun kertomuksilla lohduttava vaikutus nykyajan elämässä kärsiville, onko Joosua ja Job vertaistukea? 
Kaikesta pahuudesta huolimatta voimme luottaa, että

"...sydän puhdistetaan Jeesuksen lahjoittamalla anteeksiannolla. Siihen Perkeleellä ei ole mitään sanottavaa. Evankeliumi on kaikkein voimakkain lääke kaikkea pahuutta vastaan."  (s. 13)

Epäjumalat. Ennusteleminen. Taikuus. Henkien maanaaminen. Kuolleisiin yhteydenottaminen.

Voinko kristittynä olla kiinnostunut kulttuurillisesti buddhalaisuudesta tai vaikkapa hindulaisuudesta? Voinko käydä leikkimielisesti ennustajalla markkinoilla? Voinko osallistua taikashowesityksiin tai voinko lukea Harry Pottereita? Henkien manaaminen ja kuolleisiin yhteydenottaminen ovat minulle asioita, joita vieroksun ja pelkään.

Jeesus ajoi riivatusta miehestä pahat henget sikalaumaan. Tuo lauma syöksyi jyrkänteeltä alas ja hukkui järveen. Tämäkin kertomus on yksi Raamatun tunnetuimmista.

"Yksi vuorilla asustellut ihmisraunio saa Jumalan valtakunnassa arvokkaan tehtävän. Myöskään riivattuna oleminen ei merkitse, etteikö elämä voisi eheytyä ja alkaa uudelleen." (s. 22)

Ehtoollinen ja kristittyjen yhteys sekä evankeliumin sana ovat ne välineet joiden avulla usko pysyy elävänä eikä pahuus saa valtaansa kokonaan vaikka heikkoina hetkinä onkin vaarana sortua entiseen.

Paavalin eli Saulin kääntyminen kristittyjen vainoajasta kristityksi. Paavalin pistin - piikki lihassa, jota Raamattu ei tarkasti meille kerro. Todennäköisesti jotain fyysistä kipua.  Toisten mielestä henkistä.

"...pistävän piikin tehtävä on viedä sen vaivaamaa yhä uudelleen Jeesuksen luo."  (s. 28)

Tuota asiaa on hyvin vaikea ymmärtää, mutta silti se on hyvin lohduttavaa ja armahtavaa. Kaiken kivun ja tuskan keskellä on edes Jumala, joka ei hylkää.

Ilmestyskirja ja sen lopun ajan sanoma.

"Raamatun viimeisen kirjan sanoma on selvä. Se ei kehota ihmistä pohtimaan, milloin maailmanloppu tulee, eikä se maalaa sellaisia piruja seinälle, joita pitäisi pelätä." (s. 30)

Saatana nykyajassa


Lähetyskentän kertomukset Japanissa ja Etiopiossa - kummituksia ja henkien karkottamista.

Kristillinen kaste

"Se on Jeesuksen asettama sakramentti, joka kuuluu välttämättömänä pelastuksen saamiseen. Siinä saadaan koko pelastus, myös vapautus Paholaisen vallasta. Se joka uskoo tämän, pelastuu." (s. 45)

Pahat henget maailmalla ja Suomessa. Suomi ei ole lintukoto. Kristiyt eivät ole turvassa täälläkään pelkän kasteen voimalla. Tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Perisynti

"Pelko, kateus ja ylpeys eivät lähde ulosajamalla, koska näiden vaivojen oikea nimi on perisynti."  (s. 52)

"Jeesukseen uskovassa ihmisessä ei voi olla riivaajaa, mutta synnillisestä luonnosta johtuvia pahoja taipumuksia, kiusauksia ja lankeemuksia kyllä hänellä on."  (s. 53)

Telepatia. Akupunktio. Luonnonmukainen lääketiede. Jooga.

Kristillinen jooga on mielestäni yhtä turvallista kuin kristillinen meditaatio.

Henkimaailma ja armolahjat.

Toiset selvännäkijät pitävät lahjaansa Jumalan armolahjana.

"Oikea hengellinen toiminta ei korosta lahjoja vaan lahjojen Antajaa." (s. 59)

Mistä tiedän mikä on kristillistä, Jumalan ohjaamaa toimintaa?

"Jumalanpalveluksen rukoukset, tekstit ja laulut synnyttävät ja ylläpitävät edelleen oikeaa uskoa."  (s. 63)

Tähän voin ja saan luottaa ja uskoa.

Tämä pikku kirjanen on hyvä keskustelujen herättelijä. Jokainen luku on vain parin sivun mittainen.

Eero Junkkaala: Mitä ajatella Saatanasta, SLEY-kirjat, 1999
Ulkoasu:  Minna Valtonen
Kannen valokuva: Petri Takala
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto







Paholaisen kirjeopisto

Tämä kirja on myös Alfa-kurssin kirjalistalta. C.S. Lewisin Paholaisen kirjeopisto oli hyvin erikoinen kirja. Kirja on muunmuassa luokiteltu spekulatiiviseksi fiktioksi.

Kirjan takakannessa sanotaan:

"Paholaisen kirjeopisto ilmestyi ensimmäisen kerran 1942 ja vakiinnutti asemansa oman aikamme kristillisen kirjallisuuden klassikkona."

"Paholaisen kirjeopisto on sekä hauska että äärimmäisen vakava kirja. Se on epäsovinnainen maailmankatsomusromaani; se on nurinkäännetty hartauskirja. Se muodostuu sarjasta kirjeitä, joita kokenut paholainen lähettää nuorelle veljenpojalleen. Tämä on saanut työmaakseen eli potilaaksee opiskelijanuorukaisen, josta on tullut kristitty. Kaikki keinot on otettava käyttöön, jotta hänet saataisiin riistetyksi Vihollisen so. Jumalan käsistä Alhaisen Isän omaksi."

"C.S. Lewis käyttää aseinaan huumoria ja satiiria auttaakseen meitä torjumaan paholaisen juonia."

Lewis on omistanut kirjansa J.R.R. Tolkienille.

Esipuheessa Lewis kertoo:

"On kaksi samanlaista ja vastakkaista erehdystä, joiden valtaan sukukuntamme voi joutua paholaisiin nähden. Toinen on se, ettei usko niiden olemassaoloon. Toinen on se, että uskoo ja tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa niitä kohtaan."

"Tässä kirjassa käytetyn kirjoitustavan voi helposti omaksua kuka tahansa, joka vain oppii tempun. Mutta ilkeämieliset tai liikaherkät älkööt oppiko sitä minulta."

"Lukijoita kehotetaan muistamaan, että paholainen on valehtelija."

Kirjeitä siis kirjoittaa setä Pora veljenpojalleen Malille. Kirjeet ovat hyvin lyhyitä, parin kolmen sivun pituisia.  Setä neuvoo veljenpoikaansa miten toimia ihmisten kanssa, että he saataisiin Paholaisen puolelle. Kovin hyvin ei setä saa veljenpoikaansa neuvojaan toteuttamaan.

Näinhän me ihmisetkin toimimme Jumalan edessä, ei Hän aina saa meitä toteuttamaan tahtoaan niinkuin toivoisi. Toisaalta kirjan tarkoitus on näyttää miten salakavala Paholainen saattaa olla.

Luin kirjeet, mutta en oikein ymmärtänyt tätä satiiria - en huvittunut kirjeistä, mutta en kauhistellutkaan.  Kirja ei vain nyt saanut minua pohtimaan sen syvällisempiä tästä ihmiskunnasta tai Paholaisesta.  Enkä jaksanut pohtia kirjan kirjoittamisen ajankohdankaan kautta, vaikka kirjassa sodastakin puhutaan.

Kirjasta on tehty myös uusi suomennos 2000-luvulla.

Paholaisen kirjeopiston on lukenut myös

Jokken kirjanurkka
Lukujonossa

Kirjasta on myös hyvä arvostelu Kiiltomato -sivustolla

C.S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto, Kirjaneliö, 1980
(engl. alkuteos The Screwtape Letters, 1942)
Suomentanut Tyyni Tuulio (ensimmäinen painos ilmestyi 1950)
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto


Lohikäärmeen ajo

Parisen vuotta on kestänyt Alfa-kurssin kirjasuositusten lukeminen ja vieläkin on muutama kirja lukematta. Tämä Jackie Pullingerin Lohikäärmeen ajo on yksi kirjoista.

Jackie Pullinger on brittiläinen protestantti kristitty, karismaattinen lähetystyöntekijä. Hän toimii lähetystyöntekijänä Hong Kongissa. Hän on perustanut Hong Kongiin St Stephen's Society -organisaation, joka auttaa huumeongelmaisia hongkonglaisia. Organisaatiolla on nykyisin myös toimintaa Filippiineillä.

Lohikäärmeen ajo kirjan on kirjoittanu Jackien kanssa yhdessä Andrew Quicke. Hän kirjoitti ensin käsikirjoituksen, jota Jackie ei sitten hyväksynytkään, vaan hän kirjoitti kirjan itse asuessaan Kaliforniassa Quicken perheen luona. Näin Andrew Quicke on siis kirjoittanut kirjan ensimmäiseen painokseen vuonna 1980. Kirjasta on otettu useita painoksia ja viimeisin uusi painos on vuodelta 2009. Ensimmäisessä painoksessa käsiteltiin kymmenen vuoden jakso ajalla 1966-1976.  Tämän uuden painoksen kaksi viimeistä lukua kattavat runsaat kaksikymmentä vuotta eteenpäin.

Jackie Pullinger halusi lähteä lähetystyöntekijäksi. Hän haki ensin Afrikkaan - sinnehän kaikki lähetystyöntekijät menivät, mutta Jackie ei saanut sieltä paikkaa. Jackie näki unta, miten koko perhe tutki Afrikan karttaa. Jackien silmiin osuin kuitenkin Hong Kong. Jackie kirjoitti Hong Kongin hallitukselle olevansa musiikinopettaja ja haluaa opettajanpaikan.  Mutta heillä ei ollut tarjota töitä. Seuraavaksi Jackie otti yhteyttä lähetysseuraan, mutta he eivät hyväksy lähetystyöntekijöiksi alle 25-vuotiaita.  Jackie sai rukousvastauksen, että hänen kuuluisi lähteä Hong Kongiin, kaikki järjestyisi Juamalan tahdosta. Melkoista rohkeutta 60-luvun lopussa parikymppisenä nuorena naisena. Hänellä ei ollut mitään suunniteltua paikkaa, minne hän oli menossa, ei kontaktihenkilöitä, joita tavata.

Jackie meni Walled Cityyn, joka oli Kowloonin kaupunginosassa sijaitseva  erittäin tiheästi asuttu, pääosin viranomaisten hallinnan ulkopuolella ollut alue, joka purettiin vuonna 1994. Walled Cityssä asui noin 33 000 ihmistä 2,6 hehtaarin alueella.Walled Cityssä toimi lukemattomia bordelleita sekä peli- ja oopiumluolia. Hongkongin poliisi ei uskaltautunut alueelle kuin suurissa ryhmissä.Vuonna 1987 Kiinan ja Iso-Britannian viranomaiset tekivät yhteisen päätöksen Walled Cityn purkamisesta ja vuonna 1993 aloitettu työ saatiin lopulta päätökseen vuoden kuluttua. Nykyään paikalla on 3,1 hehtaarin laajuinen puisto tekojärvineen.

Lohikäärmeen ajo on vaikuttava tosikertomus nuoren englantilaisen naisen missiosta auttaa päihdeaddiktoituneita hongkonglaisia pahamaineisen Walled Cityn epämääräisillä kaduilla, Jackie perusti sinne nuorisokerhoja, joiden kautta hän tapasi huumeongelmaisia nuoria ja heistä tuli nuorisokerhojen työntekijöitä.  Huumeista irtipääseminen ei ollut todellakaan helppoa Walled Cityssä. Jackien auttamat nuoret palasivat useasti takaisin huumeiden ja muun rikollisuuden pariin. He eivät jaksaneet välittää totuudesta joutuessaan poliisien kiinniottamiksi. Jackie auttoi heistä osaa tunnustamaan oikeat rikoksena ja sovittamaan ne.

Tuntuu uskomattomalta, miten Jumalan suojelus kulki Jackien ympärillä hänen kulkiessaan pimeillä Walled Cityn kujilla tai hänen tavatessaan pahamaineisia rikollispomoja. 

Ennen 2000-lukua huumebisnes oli Walled Cityn kurjilla kujilla, nykyään Hong Kongin huumebisnes on kuin Amerikasta - hienot asunnot, autot ja  vaatteet. Kaikki tapahtuu pääasiassa asunnoissa, poissa kaduilta. Silti huumeongelma on olemassa ja Jackien kaltaista hyväntekeväisyyttä, Jumalan armahtavaa läsnäoloa tarvitaan yhä.

Kirjan on myös lukenut Pappilan elämää Hänen lukemansa painos on vuodelta 2001.

Jackie Pullinger: Lohikäärmeen ajo, Päivä, 5. tark. p. 2009
(engl. alkuteos Chasing the Dragon, 2001)
suomentanut Maija Roinila
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




lauantai 21. syyskuuta 2019

Tuomas-kristityt: opinto-osa

Edin Løvås (1920-2014)  oli norjalainen saarnaaja ja kirjailija sekä retriittiliikkeen perustaja Norjassa.  Hänen kirjoittamansa Tuomas-kristityt -teos kertoo siitä, millaista kristityn arkielämä voi olla. Hän opastaa ja kehottaa lempeästi ja kypsästi. Se, joka itse tahtoo elää lähellä ylösnoussutta Mestaria ja johtaa oman aikamme Tuomaksia sisälle elävään kohtaamiseen Hänen kanssaan, tekee viisaasti noudattaessan Løvåsin neuvoja. Nämä neuvot perustuvat sekä Sanaan että kokemukseen, kerrotaan kirjan alkusanoissa.

Apostoli Tuomas


Tuomas-kristityt -sana on peräisin Intiasta. Legenda kertoo, että apostoli Tuomas meni Intiaan ja menestyi julistaessaan evankeliumia. Apokryfinen Tuomaksen evankeliumi kuvaa myös Tuomasta henkilönä.

Rehellinen ja harkitseva


Tuomas oli opetuslapsista syvällinen värisävy. Hän oli hitaampi kuin toiset ja suhtaui asioihin epäilevästi. Tuomas viihtyi itsekseen.  Voi kuvitella, että hän oli kuitenkin kasvoiltaan lempeä ja hyvyyden virta huokui hänestä. Tuomas oli rehellinen ja vilpitön.

Me nykykristityt saatamme piiloutua kaikki-on-hyvin naamion taakse, mutta me saamme olla Tuomas-kristittyjäkin. Saamme olla epäilijöitä ja raskasmielisiäkin.

Kun se sitten vihdoin tulee näkyviin


"Merkillistä apostoli ja opetuslapsi Tuomaksessa oli se, että ensimmäisenä juuri hän päätyi uskoon, joka valtasi koko hänen olemuksensa ja persoonansa." (s. 20-21)

"...Jeesus hymyili sille opetuslapselle, joka oli kulkenut pitkän tien epäilyksestä elävään uskoon."  (s. 21)

Miten lohduttavaa ja armollista on kuulla apostoli Tuomaksen uskon matkasta.

Pidättyväinen ja tuntematon


Tuomaksesta ei ole paljon kirjoitettua tietoa. Häntä ei mainita Apostolien teoissa. Tuomashan todennäköisesti lähti Intiaan ja suoritti elämäntyönsä siellä. Ja todennäköisesti koki Intiassa myös marttyyrikuoleman.

Tämä lohduttaa kristittyjä, jotka eivät ole "uskon valokeilassa".

"On kuitenkin yksi, joka näkee kaikki nämä itseään korostamattomat kristillisen työn tekijät, nimittäin Herra Jeesus Kristus." (s. 23)

Kohtaaminen "hänen itsensä" kanssa


"Jeesus Kristus itse, "Hän Itse" on ja hänen täytyy olla keskeisin. Tuomashan kohtasi silloin seistessään hänen edessään hänet, joka on Elävä, hän näki Sovittajan ja Vapahtajan, ja hän kohtasi hänet, joka kerran syntyi lapseksi ja pantiin makaamaan seimeen." (s. 28)

Silloin usko murtautui esiin


"Tuomas  tuli uskoon, kun hän pääsi oikein lähelle Herraa. Ja niin tapahtuu tänäkin pävänä, kun Tuomas-kristityt tulevat uskoon." (s. 31)

Jeesus rakastaa meitä epäilijöitäkin ja tahtoo johdattaa meidät uskon ratkaisevaan läpimurtoon.

Kristuksen avoin ja rohkea tunnustaminen


Edin Løvås  kirjoittaa suomenruotsalaisesta Frank Mangsista (1897-1994), joka pääsi saarnaamaan ensin Ruotsiin ja sen jälkeen Norjaan sekä myöhemmin Yhdysvaltoihin.  Löysin netistä Frank Mangs Center -nettisivut.  Frank Mangs Center sijaitsee Närpiössä Mangsin kotitilalla, jonka ostivat joukko närpiöläisiä. He perustivat  myös Ab Mangsgården Oy. Osakeyhtiö siis omistaa kiinteistön sekä harjoittaa vuokraustoimintaa että kustannus- ja painotoimintaa.

"Tuomaksen oli välttämätöntä pukea uskon tunnustuksensa sanoiksi. Mutta vaikka selvästi kehotetaan "suullaan tunnustamaan", voi olla ihmisiä, joiden tulee kertoa uskostaan muilla tavoin. Hiljaisten ja ujojen käytös voi todistaa, että he ovat kristittyjä ihmisiä." (s. 33)

Minulle hiljainen tunnustaminen uskostani on luontevampaa, mutta toisinaan ylistysmusiikki tempaa minut mukaansa. Silloin nousen ylös, nostan käteni kohti taivasta, liikun musiikin tahtiin ja kiitän Herraa sydämestäni.

Rohkea ihminen


"Millaista rohkeutta Tuomas-kristityt tarvitsevat omassa maassamme ja meidän tilanteessamme?" (s. 38)

Millä tavoin ihmiset suhtautuvat kristittyihin ihmisiin?

"Ihmisillä on sellainen omituinen ja ahdistava tunne, että sillä joka on kristitty, täytyy olla perusteellisesti vialla." (s. 38)

Toisten ihmisten kanssa on helpompi kertoa olevansa kristitty sanoin tai symbolein. Joidenkin ihmisten kohdalla kokee helpommaksi olla hiljaa - minulla ei ole voimavaroja eikä halua väitellä kristillisyydestä.

Ennen kaikkea ihmisten kalastaja


"Tuomas oli siis puuseppä, mikäli legenda pitää paikkansa. Ja hän saattoi lähteä Intiaan puusepäksi. Mutta hänen tärkein tehtävänsä oli olla ihmisten kalastaja." (s. 43)

"Tuomas-kristitty on ennen kaikkea ihmisten kalastaja. Sen jälkeen ja toissijaisesti hän osallistuu kaikkeen välttämättömään seurakunnan, kristillisen lähipiirinsä ja ympäröivän maailman välttämättömiin toimintoihin." (s. 44)

En koe itseäni sillä tavalla Tuomas-kristityksi, että pääasia olisi ihmisten kalastaminen. Haluni olla osana seurakunnan toimintaa tuo minusta parhaiten esille millaista on olla kristitty kuin myös lähimmäisestä välitttäminen, vaikka se tuntuu olevan hyvinkin vaikeata.

Tuomaksen kaksonen


"Tuomas-kristitty ei ole hermostuneen hyökkäävä käännytystyössään. Hän on ennemmin hitaanpuoleinen, kun on kyse toisiin vaikuttamisesta ja heidän voittamisesta uskoon." (s. 46)

"Kun ihmiset esittävät Tuomakselle kysymyksiä, hänellä on hyvä tilaisuus kertoa. Sillä hän on kokenut sellaisen syvällisen kokemuksen Kristuksesta, joka on muokannut koko hänen persoonallisuutensa. Sellainen on Tuomas-kristitty. " (s. 49)

Tuomas-ryhmä


- evankelioiva ryhmä
- muodostetaan ennen kaikkea johtamaan etsiviä ihmisiä kohtaamiseen Kristuksen kanssa, niin että he voivat tulla uskoon
- ryhmä on yhteydesssä johonkin varsinaiseen seurakuntaan

Yksinkertainen kolmen kohdan sääntö

"Tuomas-kristitty on ihminen joka on kokenut perustavaa laatua olevan Kristus-kokemuksen." (s. 57)

Retriitti, Jeesus-mietiskely ja rakkaudenateriat.

Retriitti - luova tauko 


"Sen, jonka haluaa olla mukana Tuomas-ryhmässä, täytyy ensin olla osallistunut tällaiseen Kristus-keskeiseen retriittiin. " (s. 64)

Mietiskely Hengen voimassa


"Jeesus-mietiskely ei ole vain rentoutusharjoitus, vaan portti Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan parempaan tuntemiseen, mikä on merkillisintä mitä ihminen voi kokea."  (s. 67)

"Ilman Raamattua ja ilman Pyhää Henkeä Jeesus-mietiskely ei ole mahdollista." (s. 68)

"Jeesus-mietiskely on seurustelua kolmiyhteisen Jumalan kanssa." (s. 70)

Ateriayhteyden merkitys


"Tuomas-ryhmä voi siis kokoontua rakkaudenaterialle johonkin kotiin, niin kuin ensimmäiset kristityt tekivät."  (s. 73)

Rakkaudenateria tarkoittaa, että ensin on henkilökohtainen Jeesus-mietiskely. Sen jälkeen yksinkertainen ateria ja sen aikana raamattukeskustelu mietiskelytekstin pohjalta. Ehtoollisen jälkeen seuraa vielä vapaamuotoista ja/tai liturgiamuotoista ylistystä.  (s. 73)

Ensimmäinen ja tärkein kohderyhmä


"Etsivät ihmiset ovat Tuomas-ryhmän ensimmäinen ja tärkein ryhmä."  (s. 76)

"Ihmiset, jotka ovat valmiit keskustelemaan uskonnollisista kysymyksistä." (s. 76)

"Tärkein kohderyhmä on nuoret aikuiset." (s. 77)

"Kaikki ihmiset, joihin me voimme solmia yhteyden ja joiden kanssa on luontevaa keskustella omista lähtökohdistamme käsin, ovat meidän kohderyhmämme."  (s. 78)

"Ihmiset eivät ole meille käännytyskohteita. Jos he etsivät meidän ystävyyttämme ja tunnemme, että heidät on annettu meille ystäviksi, meidän on vaalittava ystävyyttä heidän itsensä tähden."  (s. 79)

Ota heidät mukaan ryhmän keskusteluun


"Keskusteluryhmänä olo on Tuomas-ryhmän tärkein työmuoto." (s. 80)

Keskusteluryhmät on suunnattu Jumalaa etsiviä varten. Rakkaudenateriat on Tuomas-ryhmän uskovia jäseniä varten. Se antaa myös uskoontulleille mahdollisuuden tunnustautua Kristuksen seuraajiksi helpolla ja luonnollisella tavalla.

Ystävyys ja huolenpito


"Kun ihminen tulee uskoon ja kääntyy ryhmässä, tulee Tuomas-kristittyjen osoittaa vastakääntyneelle samanlaista Mestarin huolenpitoa."  (s. 85)

"Toisistamme huolehtiminen ei koske pelkästään niitä, joiden kanssa elämme ryhmässä tai jotka tulevat keskuudessamme uskoon."  (s. 86)

Hyvät johtajat pienryhmille


"Tuomas-ryhmään osallistujien tulee olla herkkiä ja valveilla, niin että johtamisen armolahja pääsee oikeuksiinsa. Jos kenelläkään ei ole tätä lahjaa, ryhmän tulee rukoilla Jumalalta, että Herra antaisi tämän lahjan sille tai niille, jotka luonnollisella tavalla voivat olla sen haltijoita."  (s. 90)

Kristus-keskeinen piiri


"Rukous ei ole Tuomas-ryhmässä tärkeintä. Siksi se ei ole rukousryhmä. Tietokaan ei ole tärkeintä. Siksi se ei ole raamattupiiri."  (s. 92)

Tuomas-ryhmän tärkein tehtävä on evankeliointi.

Tuomas-sanoma


Kaikkien tulee oppia kertomukset Jeesuksesta


"Raamattu sanoo, että usko on lahja. Mutta tämä lahja on paljon helpompi ottaa vastaan sellaisen, joka on tutustunut siihen, mitä Jeesuksesta kerrotaan ja tavallaan oppinut tuntemaan hänet."  (s. 100)

Jeeusus on lähellä jokaista ihmistä


"Kun Herran opetuslapsi ja Tuomas-kristitty käy retriitissä, se tapahtuu siksi, että hän tahtoo panna syrjään kaiken, mikä estää hengellisen keskittymisen."  (s. 103)

"Se, joka käyttää Jeesus-mietiskelyä päivittäisessä hartauselämässään, saa avun, niin että hän voi keskittyä häneen, joka on arjenkin Herra."  (s. 104)

"Kun Tuomas-kristityt kokoontuvat rakkaudenaterioille, niin kuin ensimmäiset kristityt tekivät, ja sillä tavalla kuin heidän kirkossaan on hyväksyttävää, silloin he myös huomaavat, että Kristuksen kokeminenkin on jotain, mikä yhdistää meitä."  (s. 104)

Meidän ja kaiken elämän Herra


"Jotta opetuslapsi voisi löytää suunnan tähän pyhään elämään, hänen täytyy ensin kysyä kuinka hänen tulee menetellä voidakseen elää tätä Kristuksen mielen mukaista elämää." (s. 108)

Usko "minun Jumalaani"


"Lue Jeesuksesta, mietiskele hänen olemustaan ja elämäänsä! Opettele hänestä kertovat kertomukset!" (s. 112)

Miksi Jeesus näytti haavojen jäljet?


"Ne olivat vakuuttavimmat merkit siitä, että se todella oli Jeesus, joka seisoi opetuslasten edessä."  (s. 115)

"Jeesus tahtoi kiinnittää huomiota sovitukseen."  (s. 116)

Jumala vaatii kaikkia ihmisiä kääntymään


"Kääntymys tarkoittaa sitä, että ihminen kääntyy itsekeskeisyydestä, asenteesta, jossa "minä ja minun"  on elämän keskipisteenä, Herraan Jeesukseen, niin että hän saa olla Herra." (s. 120)

Normaali kristitty elää seurakunnassa


"Kaikkienhan täytyy ymmärtää, mikä merkitys on ryhmillä, joiden toiminnan tavoitteena on voittaa ihmisiä Kristukselle ja seurakuntaan."  (s. 127)

Jeesuksen takaisintulon rohkea julistus


"Meidän tulee julistaa, että Jeesus tulee takaisin ja asettaa kaiken kohdalleen. Meidän tulee pitäytyä suurissa linjoissa ja siinä mikä on Raamatun mukaan aivan selvää."  (s. 129)

Uskolla täytyy olla puhekieli


"Tuomas-kristityn tulee pysyä aivan lähellä Jeesusta Kristusta ja kertoa hyvin suoraan, että juuri häneen me uskomme."  (s. 135)

Syntisten kanssa rukoileminen


"Elämän ehdottomia kohokohtia on se, kun Herran opetuslapsi saa rukoilla yhdessä Jumalaa etsivien ihmisten kanssa."  (s 140)

Kirjan lopussa on vielä opinto- ja keskusteluopas Tuomas-ryhmille.

Tuomaskristityt on sanana minulle jotenkin ennestäänkin tuttu, kun tutkiskelin kristinuskon alkua ja eri ryhmiä. Wikipediasta löytyy melko kattava lista eri tuomaskristityistä.

Ortodoksinen kirkko pitää tuomaskristittyjä harhaoppineina.

Yritin etsiä tietoa suomalaisista mahdollisista tuomaskristityistä, mutta en löytänyt mitään. Tämä lukemani kirja on suomennettu 1995.  Wikipedia mainitsee evankelikaalisen ryhmän ja Pyhän Tuomaan evankelisen kirkon.  Tämä kirkko on ilmeisesti St. Thomas Evangelical Church of India joka  sijaitsee siis Intiassa. 

Mitä enemmän tutkin tuomaskristittyjä netistä, sitä enemmän olen hämilläni, kun toisaalta puhutaan gnostilaisuudesta ja Apostoli Tuomaan koulukunnasta. Ehkä minun maallikona on syytä jättää nämä  pohdinnat viisaammille.

Tuomas-kristityt kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen luettava ja omalla tavallaan omaan uskooni varmuutta antava. Mutta myös hiukan ahdistava kaikkine käännyttämisineen. Jotenkin tuolla sanalla on vielä melko negatiivinen tunne omalla kohdallani. Retriitit ovat aina kiehtoneet minua, mutta Jeesus-mietiskely tuntuu hiukan oudolta, vaikka toisaalta minua kiinnostaa kristillinen jooga. Rakkaudenateriat kuulostavat kauniilta hengelliseltä kohtaamiselta rakkaiden uskovien ystävien kesken. Netissä törmään kristilliseen meditaatioon, joka kiinnostaa minua yhtä lailla kuin hiljaisuuden retriitit.  Rakkaudenaterioista etsiessäni tietoa, törmään Jehovan todistajien teksteihin sekä Sleyn kriittisiin teksteihin rakkaudenaterioista.  Voisin silti osallistua luotettavien, läheisten uskovien ystävien kanssa rakkaudenaterialle.


Edin Løvås:Tuomas-kristityt: opinto-opas, Päivä, 1995
(alkueos norj. Tomaskristne, 1994)
suomentanut: Sakari Lintinen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto























Paavalin jalanjäljissä

"Apostoli Paavalia voi hyvällä syyllä nimittää kristinuskon suunnannäyttäjäksi. Siksi olemme hyvillämme siitä, että mellä on tässä kirjassa tilaisuus esitellä perusjuonteita hänen ajattelustaan. Tarkoituksemme ei kuitenkaan ole liikkua vain antiikin maailmassa, vaan pysyä samalla tiukasti nykyajassa. Etsimme nimittäin vastauksia tämän päivän elämänkysymyksiin Paavalin kirjeiden pohjalta. Apostoli itse kehottaa nimenomaan soveltamaan uskon sanomaa arkielämään."  (s. 7)

Näin kirjoittavat Wille Riekkinen ja Kari Kuula lukijalle kirjassaan, Paavalin jalanjäljissä, jonka luin keväällä. Kirja taisi lähteä kirjastosta matkaani, kun luimme Apostolien tekoja raamattupiirissämme.

Paavali - uskon ja rakkauden apostoli


Paavali oli nimeltään Saul ennen kääntymystään. Hän oli fariseus, joka vainosi kristittyjä. Apostolien teot luku 9 kertoo Saulin kääntymisestä kristityksi kohdatessaan Jeesuksen Damaskoksen tiellä.  Paavalin tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä ja hänen kuolemansa on laskettu tapahtuneen n. 62–65 jKr.

"Paavalista tuli kristillisen teologian suunnannäyttäjä, Uuden testamentin kuningasteologi." (s. 9)

"Paavalin työn tuloksena syntyivät kristilliset seurakunnat, joita hän perusti kaikkialla, missä hänen sanomansa otettiin vastaan."  (s. 11)

Paavali julisti ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta. Tämä julistus on jotain, mitä maailmassa yhä julistetaan ja mihin moni ihmisistä turvaa elämänsä. Ilman Jeesusta ei ole elämälläni merkitystä, ilman Häntä en jaksa elää ja uskoa pelastukseen. Ilman Jeesuksen armoa ei elämän kivuista selviä. Jeesusta saan kiittää, että elämässäni on myös ilon ja onnen hetkiä - voin sanoa, että kaikki on hyvin juuri nyt. Saan luottaa Jumalan Sanaan.

Raamatussa on  kahdeksan kirjettä, joita pidetään varmasti Paavalin kirjoittamina (tai hän oikeastaan saneli kirjeet kirjurille).  Ensimmäinen kirje tessalonikalaislle , Ensimmäinen kirje korinttilaisille, Toinen kirje korinttilaisille, Kirje galatalaisille, Kirje roomalaisille, Kirje filippiläisille ja Kirje Filemonille.

"Paavalia voi hyvällä syyllä sanoa kristinuskon suunnannäyttäjäksi. Hänen kirjeistään löydämme ehjän kokonaisvaltaisen kuvauksen varhaiskristillisestä uskosta ja julistuksesta. Uusi Testamentti toki sisältää monia erilaisia teologioita, mutta silti selkeä punainen lanka on osoitettavissa." (s. 15)

Raamattua on tutkittu vuosisatoja ja tutkitaan yhä. On syntynyt erilaisia tulkintoja, monia kirkkokuntia, osa on osoittaunut harhaopeiksikin.

"Kristilliseksi tunnustukseksi riittää se, että ihminen tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja haluaa elää Jumalan tahdon mukaan." (s. 16)

Ihmeellinen suunnanmuutos


"Kristuksen kohtaaminen antoi Paavalille apostolin arvonimen. Kreikan kielen sana apostolos tarkoittaa lähettiä, sanansaattajaa. Tämän kunnianimen kantajat olivat saaneet ylösnousseelta Kristukselta erityistehtävän." (s. 21)

Mikä sai minutkin muutama vuosi sitten kääntymään yhä enemmän Jumalan puoleen? Miten joku iso ilmoitus lehdessä, jossa vain sanat  Jeesus: Minä rakastan sinua voivat saada minut liikkeelle. Tuo paikallinen kristillinen tapahtuma sai minut kuuntelemaan gospelmusiikkia yhtenä perjantai-iltana. Siitä illasta lähti matkani kohti Jumalaa. Matkalla olen yhä, eikä tie ole ollut suora, vaan hyvinkin mutkainen. Välillä olen eksynyt reitiltä, mutta Jeesuksen kirkkaudessa olen löytänyt takaisin löytämälleni tielle.

Yhteys löytyy


"Kristuksen lähettiläänä eli apostolina Paavalin tehtävä oli neuvoa ihmisiä ymmärtämään, miten Kristus kohdataan." (s. 28)

Miten minä kohtaan Kristuksen arjessani? Kohtaanko Kristuksen lähimmäisen äärellä? Sanan äärellä? Rukouksen äärellä? Onko Kristus vierelläni silloinkin, kun Hänet yritän työntää kauemmaksi?

Kristuksen kohtaaminen merkitsee uudenlaisen elämän aloittamista:

Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat ilmaisevat sen julkisesti.

Kristuksen seuraajat kokoontuvat yhteen - seurakuntayhteys.

Kristuksen seuraajat ottavat arkielämän eettiset haasteet vakavasti.

Kristuksen seuraajat haluavat oppia tuntemaan, mitä seurakunta opettaa Jumalasta ja jumalallisista asioista.

Nämä Kristuksen kohtaamisen tunnusmerkit siis löytyvät jo Paavalin ajan seurakuntaelämästä. (s. 34)

Ei ole helppoa tunnustautua julkisesti kristityksi, jotkut ovet voivat jopa sulkeutua sen takia, että tunnustaa uskonsa julkisesti. Ehkä niiden ovien ei ole ollut tarkoituskaan aueta kohdallani. Hyvin monet ovet kuitenkin ovat avoinna monille mahdollisuuksille elää krisittynä tässäkin ajassa, tässä hetkessä.

Ilman seurakuntaa/seurakuntia olisi raskasta elää Kristuksen seuraajana. Muiden kristittyjen läsnäolo, vertaistuki ja rohkaisut elää Jumalan lapsena tuovat voimaa ja turvaa selvitä maailmassa, jossa kristittyjä ei hyväksytä, jopa vihataan. Seurakunta antaa myös voimavaroja ja valmiuksia kertoa Jumalasta heillekin, jotka eivät ole vielä Kristuksen seuraajia. Voimme ole erilaisia uskon valoja toisillemme, kukin omalla persoonallaan.

Arkielämän eettiset haasteet eivät ole helppoja kohdata, eikä meistä koskaan tarvitsekaan tulla täydellisiä kristittyjä. Tämän asian kanssa välillä ahdistun, kun en voi elää täysin omien eettisten arvojeni mukaisesti joko taloudellisista syistä tai näiden arvojen varmistaminen arjessa on liian monimutkaista. Tunnustan olevani toisinaan liian materialistinen ja huomaan hakevani mielihyvää tavaroista.  Kuitenkin tärkeämpää on se mitä minä sanon ja millainen minä sielultani olen kuin se millainen on kehoni, millaitset ulkonaiset puitteet ympärilläni on.

Kiitos kotiseurakunnalleni ja kaikille kristillisille yhteisöille raamatunlukuhetkistä, jumalanpalveluksista, kesäjuhlista, seuroista ja jokaisesta kristillisestä tapahtumapäivästä, johon saan osallistua seurakuntalaisena tai vapaaehtoistyöntekijänä.

"Sairaan hyvä" jumalakuva


Millainen on minun jumalakuvani?  Tässä kirjassa sanotaan, että lapsen varhainen kokemus hoitajasta, joka on olemassa vain häntä varten, saa hänet helposti ajattelemaan, että Jumalan täytyy olla samanlainen taivaallinen hoitaja kuin äiti on lapselle,. Jumalalla ei voi olla muuta tekemistä lastensa hyvinvoinnin varmistamiseksi.

Mutta kun lapsi pettyy äitiinsä tai äiti lapseensa, tulee tunne, ettei äiti enää rakasta lastaan. Jos ikävät tunteet yhä vain jatkuvat ja jatkuvat - miten Jumala voi sallia sen? Onko Jumala edes olemassa? Miksi minä uskoisin Jumalaan?  Miksi Jumala sallii kärsimystä, pahoja tunteita?

"Kristus ristiinnaulittiin ja hän kärsi häpeällisen kuoleman. Oppilas ei voi olla opettajaansa suurempi. Kristitynkin elämään kuuluvat ahdistukset ja vastoinkäymiset."  (s. 40)

Tänä vuonna pääsiäisen aikaan seurakunnan työntekijät esittivät koskettavan näytelmän pääsiäisajan tapahtumista.  En ole aikaisemmin osallistunut mihinkään näytelmään, missä esitetään Jeesuksen matka ristille. Istuin kirkon penkissä ja tunsin olevani Jerusalemissa seuraamassa Jeesuksen ristinkantoa. En ole ennen tätä kokemusta itkenyt niin vuolaasti Jeesuksen ristinkuolemaa, en ole tälläistä tunnetta aikaisemmin tuntenut. Tuona iltana kirkossa jokin kosketti syvälle sieluuni ja ymmärsin jotain enemmän, mitä tarkoittaa, että Jeesus kuoli ristillä syntiemme puolesta. Tunsin kipua, syyllisyyttä syntiemme tähden ja tunsin tuskaa Jeesuksen tähden. Ymmärsin, miksi Jumala salli tapahtua näin, mutta toisaalta minäkin kysyin mielessäni: "Jumalani, miksi hylkäsit?"

Onko Saatana olemassa?


"...perinteinen näkemys, jonka mukaan Saatana on todella olemassa oleva persoonallinen olento, joka johtaa omia joukkojaan taistelussa oikeaa kristillistä uskoa ja hyveellistä elämää vastaan." (s. 44)

"...antiikin ajalta periytynyt mytologinen hahmo, johon nykyään viitataan vain mielikuvana."  (s. 44)

"Kirkollinen julistus liikkuu yleensä viisaan varovaisesti näiden käsitysten välimaastossa."  (s. 44)

Pahuutta ja pimeyden voimia ympärillämme on ja niiden vastustaminen on välillä hyvinkin vaikeata. Luja luottamus Jumalaan ja Jeesuksen voimaan tuo turvallisen tunteen silloinkin, kun tunnen, että jonkilainen pahuuden energia yrittää vallata mieleni. 

"Sairaana, vaivaisena ja ahdistuneenakin ihminen voi kokea Jumalan läsnäoloa, Jumalan kosketus ei aina ole sitä, että hän on niissä meidän kanssamme ja kärsii rinnallamme."  (s. 46)

Missä olit Jumala, kun yön pimeinä tunteina itkin ja huusin kivusta? Missä olit Jumala, kun arkielämä iski kovalla kädellä vasten kasvojani? Missä olit Jumala, kun lähimmäiseni kärsimykset olivat liikaa? Missä olit Jumala, kun kuolema vei sairaan? Missä olit Jumala, kun elämä katkesi arvaamatta? Missä olit? 

Jumalan käsivarsille nukahdin ja heräsin uuteen aamuun, uuteen alkuun. Jumalan armahtavan  katseen alla arki näytti pieniä valonpilkkuja tunti kerrallaan, päivä kerrallaan. Jeesuksen parantavan läsnäolon myötä kipu hellitti hetkeksi, elämään tuli pieni uskonpilkahdus.  Jumala, Sinä loit toivon jälleennäkemisen armosta.  Jeesus kuljet aina vierelläni, vaikka en sitä huomaa.

Hyvän elämän eväät


"...tie vapauteen voi löytyä yhteydestä Jumalaan, elämän lähteeseen."  (s. 50)

"Paavalin mielestä ihmisen kannattaa antaa itsensä Jumalan käyttöön ja hoitoon. Jumala-yhteys näet vapauttaa ihmisen elämään turvallisella mielellä Luojansa edessä." (s. 51)

"Hengen hedelmillä apostoli viittaa siihen, että sinun ei tarvitse pusertaa hyveitä itsestäsi, vaan Jumalan Henki sytyttää ne sinussa, kun annat itsesi hänen johtoonsa ja liityt siihen joukkoon, joka etsii Jumalan läheisyyttä Raamatusta, rukouksesta ja seurakunnan elämästä."  (s. 55)

Ilman seurakuntayhteyttä, ilman Raamattua, ilman rukousta ja ilman hengellistä musiikkia en pysy Jumalaa lähellä. 

Seksiä, naisia ja orjia


"Seksi edellyttää vastuuta, avoimmuutta ja välittämistä. Nämä periaatteet koskevat kaikkia ihmissuhteita, myös sinkkuseksiä. Turvallinen sinkkuseksi edellyttää aikuisuutta, joka kykenee ottamaan vastuun omista teoistaan ja tekemättä jättämisistä myös tällä äärettömän herkällä elämänalueella."  (s. 70)

"Useinmiten kristillisen etiikan piirissä kuitenkin katsotaan, että homoseksuaalisuuden eettistä arviointia ei voi tehdä pelkästään siteeraamalla mekaanisesti raamatunlauseita, vaan on tutkittava niitä perusteita, joista käsin homoseksuaalisuuteen otetaan kantaa."  (s. 74)

Sekalaisessa seurakunnassa


"Nykyään tälläisia pienyhteisöitä ovat esimerkiksi kodeissa kokoontuvat raamattupiirit ja kotiseurat." (s. 83)

"Usein saa sellaista sielunhoitoa, että jaksaa taas sinnitellä ihmisenä Jumalan maailmassa." (s. 83)

Itse tässä elämäntilanteessa en  voi järjestää kotona mitään hengellistä, vaikka haluaisin.... Toisaalta omakin kynnys lähteä jonkun kotiin on melko korkea. Siksi tunnen seurakuntatalojen tilat tärkeiksi kohtaamispaikoiksi. Myös kristillisten seurojen ja muiden lauluhetkien vieminen ihmisten pariin on sellaista missä minäkin viihtyisin - oli se sitten kahvila, laavu metsässä tai kaupungin puutarha-alueet.

Armolahjoista puhuminen on jotain, mikä yhä enemmän kiehtoo kristillisessä elämässä. Paavalin kirjeissä on kahdenlaisia armolahjoja: ihmeenomaiset ja ihmisen luonnollisiin taipumuksiin liittyvät.

Parantaminen

"Kristillisen armolahjan tuntee siitä, että se ei ole ihmiskeskeinen, vaan riippuvainen kolmiyhteisestä Jumalasta."  (s. 87)

Kielilläpuhuminen ja sen selitystaito


"Pohjimmiltaan kielilläpuhumisessa on nimittäin kyse samasta ihmeestä kuin kaikessa rukoilemisessa: Jumala hoitaa ja rakentaa rukoilijaa salatulla tavalla."  (s. 88)

Profetoiminen


"Pohjimmiltaan kaikesta hengellisestä puheesta voi tulla profetiaa silloin, kun Jumala puhuu sen kautta erityisen kohti käyvästi. Itse asiassa "profetian lausunut" ei välttämättä aina edes tiedä sitä tehneensä."  (s. 91)

Opettaminen


"Opettaminen on hyvä esimerkki armolahjasta, jota voi kehittää opiskelemalla ja keskustelemalla toisten kanssa uskonasioista."  (s. 91)

Mitä Paavali antaisi hyvnä neuvoina jumalanpalvelukseen tulevalle?

"Kirkkoon kannattaa tulla sillä mielellä, että sinne on tultu kohtaamaan itse Jumala, Jumala puhuu inhimillisten sanojen, rukousten, virsien, musiikin, kuvien ja jopa liturgian eleiden kautta, puhumattakaan siitä, että toisten ihmisten kohtaaminen voi avata vilauksen taivaasta."  (s. 100)

"Oikea kirkkovieras on se, joka tarvitsee elämäänsä Kristusta, eli keskeneräinen kulkija, joka vasta tähyilee päämääräänsä."  (s. 101)

Millaista on arvoton ehtoollisen vietto?

"Paavalin mukaan arvoton ehtoollisen vietto on sellaista, jossa ei tule ilmi kristittyjen samanvertaisuus Jumalan ja ihmisten edessä." (s. 104)

Pääsevätkö kaikki taivaaseen?


"Kristinuskon ydin liittyy Jeesuksen ylösnousemukseen. Kyseessä ei ole vain kerran menneisyydessä tapahtuneen asian ihmettely, vaan elävän Kristuksen läsnäolo tässä ja nyt."  (s. 112)

Kirjan lopussa on ekskurssit. Piti katsoa Tieteen termipankista, mitä moinen sana tarkoittaakaan:

"poikkeama käsiteltävänä olevasta aiheesta tai juonesta; kirjoitukseen tai teokseen liitetty seikkaperäinen tietyn yksityiskohdan selvittely"

Ekskursseja on kirjassa 19 kappaletta. Ne käsittelevät mm.  orjuuttaa, Paavalin ja naisten asemaa, Paavalia roomalaisessa yhteiskunnassa sekä tuonajan alueita ja kaupunkeja kuten Antiokia tai Tessalonika.

Liitteistä löytyy tietoa Paavalin elämästä ja toiminnasta ajanlaskun mukaan. Siinä on arvioitu, että Paavali syntyi n. 10 eKr. - 10 jKr. Liitteistä löytyy myös karttoja Paavalin lähetysmatkoista.

Kirja oli maallikolle ymmärrettävästi kirjoitettu matka Paavalin jalanjäljissä alkuseurakunnan ajoista nykypäivään.  Mielenkiinto Paavalin kirjeitä ja hänestä kirjoitettuja muita kirjoa kohtaan heräsi.
Tässkin kirjassa annettiin kaksi lukuvinkkiä:

Kari Kuula: Paavali, kristinuskon ensimmäinen teologi (Edita, 2001)
Lars Aejemelaeus: Kristinuskon synty (Kirjapaja, 2000)

Nuokin kaksi kirjaa pääsevät lukulistalleni, jolle ei tunnu näkyvän loppua. Monia mielenkiintoisia kirjoja on maailma täynnä ja lisää on tulossa tänäkin syksynä, Luojan kiitos.


Wille Riekkinen ja Kari Kuula: Paavalin jalanjäljissä, Kirjapaja, 2002
Kannen suunnittelu: Petri  Kovács
Kannen kuvat: Pekka Heikkilä
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto









torstai 12. syyskuuta 2019

Saima Harmaja: Sydänten runoilija 1913-1937

Syyskuun kirjaklubin lukupiirikirjana on Ritva Ylösen kirjoittama Saima Harmaja: Sydämen runoilija 1913-1937. Saiman runot ovat osittain tuttuja, mutta vasta tämän elämäkerran jälkeen lainasin kolme Saiman runoteosta kirjastosta.

Saima Harmajasta on kirjoittettu monia kirjoja, mutta tämän kirjan takakannessa sanotaan:
"Ensimmäinen kattava elämäkerta Saima Harmajasta, nuorena tuberkuloosiin kuolleesta rakastetusta lyyrikosta."

Tässä teoksessa on kuvattu Saiman elämää ja runojen kirjoittamista myös  ennen julkaisemattomilla tiedoilla.

Ritva Ylöselle Saima Harmaja on kuin sielunsisko. Ylösen oman elämän traagisissa menetyksissä Saima Harmajan runot ovat olleet merkityksellisiä.

Rakastuin teoksen tyyliin kirjoittaa Saiman elämästä ja hänen koskettavista runoistaan. Mitä enemmän luin kirjaa eteenpäin, sitä enemmän halusin lukea Saiman runoja. Ja yhä enemmän aloin miettiä mahdollisuutta lausua joitakin Harmajan runoista. Aikaisemmin ajattelin, että Saiman runot ovat liian surumielisiä ja kuvaavat sairaan nuoren naisen elämää. Jotain on juuri nyt minun elämässäni toisin, kun samaistuin joihinkin Saiman runoihin - löydän niistä oman elämäni kipuihin lohdutusta.

Silti kirjaa lukiessa on surumieli, kun tietää ettei Saima voi parantua tuberkuloosista. Toisaalta hämmästyin, miten hän osallistui kulttuurisiin tapahtumiin ja kävi ulkomailla äitinsä kanssa. Saiman rakkauden kaipuu ja voisiko sanoa epätoivoinen rakkaus riipaisi sydämestäni - tiedän mitä on rakkaus, jota ei voi saada...

Ihaillen luin hänen taitoaan suunnitella vaatteita ja jokainen kirjassa oleva kuva Saimasta kauniine pukuineen ja kenkineen oli kurkistus sellaiseen maailmaan, joka on kiehtova.

Ritva Ylönen: Saima Harmaja: Sydänten runoilija 1913-1937, SKS, 2019
Mistä hankittu: lainattu Alavun kaupunginkirjasto



Maantietä pitkin


Ehdin lukea ennen heinäkuun loppua klassikkohaasteeseen valitsemani Pentti Haanpään novellikokoelman Maantietä pitkin, mutta unohdin sitten kirjoittaa blogipostauksen! Nyt ollaan jo syyskuun puolessa välissä – kesä on hujahtanut ilman blogipostauksia. Kirjoja on luettu, mutta enemmän olen lukenut aikakauslehtiä. Kesääni olen viettänyt ulkoillen ja muutamassa kesätapahtumassakin olen päässyt käymään.
Luettujen kirjojen pino on pysynyt samanlaisena – välillä ahdistun, kun en pääse balanssiin blogipostausten kanssa.  Se myös jollakin tavoin vaikuttaa negatiivisesti motivaatiooni kirjoittaa. Vaan enpä minä tästä blogikirjoittelun tuskasta ja ahdingosta pääse kuin istumalla tähän läppärin ääreen.  Tekstin aloittaminen on loppujen lopuksi melko helppoa, kun vain annan mennä.

Mutta palataanpa blogipostaukseni aiheeseen eli klassikkohaastekirjaani. Pentti Mikael Haanpää (1905-1955) oli suomalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti laajasta novellituotannostaan. (lähde: wikipedia). Valitsin hänen esikoisnovellikokoelmansa Maantietä pitkin, joka on julkaistu vuonna 1925. Tämä onkin ensimmäinen Haanpään teos, jonka minä olen lukenut. Kirjan lopussa lukee: ”Kirjoitettu NVL:n hopeamerkkinäytteeksi

Wikpediasta löysin tiedon:
Nuoren Voiman Liitto perustettiin virallisesti 9.1.1921, mutta jo edellisenä vuonna liiton jäseneksi oli kirjattu yli sata jäsentä. Lehdessä oli ilmoitettu huhtikuussa 1920, että lehti on päättänyt perustaa Nuoren Voiman Liiton, jonka jäseneksi on mahdollista hakea lähettämällä liittoon harrastusnäyte. Liittoon hyväksytty jäsen saisi liiton rintaneulan kuparisena. Hopeinen merkki olisi mahdollista saada ansioituneemmalla harrastusnäytteellä ja kultaisen merkin saanut henkilö pysyisi liiton kunniajäsenenä kuolemaansa saakka.”

Novellikokoelmassa on  yhdeksän novellia: Elämän valtateiltä, Hengen lähtö, Viimeinen hauta, Vaalenneiden luiden tarina, Äiti ja poika, Tilanomistajan aamu, Mäki autiolla mustassa yössä, Heinähelteisen keskipäivän tapaukset sekä epilogi ja Huhtikuinen yö. Novelli käsittelevät kuolemaa melko synkästi, ei ollut mikään kevyt novellikokoelma luettavana.

Elämän valtateiltä

Novelli alkaa kauniilla kuvauksella maisemasta:
Hiilakan sininen oli taivaan kumu, aurinko hehkui, helteinen ilma ikäänkuin värisi, suhisi, kuten joku kesäinen valtias olisi pitkn, näkymättömin sormin yritellyt soittaa sillä sävelen.”

Novelli kertoo vanhasta naisesta – vanhasta eukosta, joka makaa kuumassa harmaassa huoneessa odtottaen kuolemaansa. Meinasin jättää koko novellikokoelman lukemisen tähän, niin ahdistava olo tuli tästä surullisesta, realistisen karusta tarinasta. Päätin kuitenkin lukea kirjan loppuu, vaikka aavistelin, että novellien tunnelma ei tästä muutu.

Hengen lähtö

Tämän novellin alussa ei enää yhtään kaunisteltu:
Murheellisesti ulvahteli nurkan takana tuuli ja pimeyden synkeä vaippa oli kääritty yli maiseman. Avaran, hämärän pirtin oviloukossa olkikasalla makasi Hämä-Jöri maha auki viillettynä, suoliläjä vieressä ja teki kuolemaa.”

Kuinka sitten kävi Hämä-Jörin ja mikä oli hänet tähän tilaan saattanut, se selvisi novellin lukemalla.  Toisena päähenkilönä novellissa on ukko, joka lukee Raamattua ja yrittää Hämä-Jöriä tekemään parannusta viimeisellä hetkellään.

Viimeinen hauta

Kolmas novelli on mielenkiintoinen tarina haudankaivajasta.  Haudankaivajan asuinmökin kuvaus on jotain kauhumaista hulluutta. Vaan kuinka käykään haudankaivajan, joka nauttii viinalekkuaan hautaa kaivaessaan.

Vaalenneiden luiden tarina

Surullinen tarina kaltoin kohdellusta hevosesta.  Raaka loppu hevoselle, joka antoi kaikkensa pahuudesta huolimatta.

Äiti ja poika

Pojan raaka valinta sairaan äidin kohdalla.

Tilanomistajan aamu

Tämän novellin aiheena ei olekaan kuolema, vaan vainoharhaisuus. Tilan ukko kuvittelee naapuritilan olevan aamuvarhaisella jo jalkeilla ennen heitä. Ukko ei usko kelloansa vaan siirtää sitä eteenpäin ja herättää rengit ja piiat töihin, vaikka oikeasti on vielä yö. Naapuritilan isännän valvomiseen ja tulen kajoon hänen talostaan on oma syynsä.

Mäki autiolla mustassa yössä

Vauraan kartanon köyhtyminen isännän valintojen vuoksi.

Heinähelteisen keskipäivän tapaukse ja epilogi

Tässäkin novellissa on aiheena sukupolvien nousu ja tuho.

Huhtikuinen yö

Talon tyttären ja tukkimiehen tarina, jolla ei ole onnellinen loppu.


Pentti Haanpää: Maantietiä pitkin, WSOY, 1925
Mistä hankittu: lainattu Jurvan kirjasto