torstai 12. syyskuuta 2019

Maantietä pitkin


Ehdin lukea ennen heinäkuun loppua klassikkohaasteeseen valitsemani Pentti Haanpään novellikokoelman Maantietä pitkin, mutta unohdin sitten kirjoittaa blogipostauksen! Nyt ollaan jo syyskuun puolessa välissä – kesä on hujahtanut ilman blogipostauksia. Kirjoja on luettu, mutta enemmän olen lukenut aikakauslehtiä. Kesääni olen viettänyt ulkoillen ja muutamassa kesätapahtumassakin olen päässyt käymään.
Luettujen kirjojen pino on pysynyt samanlaisena – välillä ahdistun, kun en pääse balanssiin blogipostausten kanssa.  Se myös jollakin tavoin vaikuttaa negatiivisesti motivaatiooni kirjoittaa. Vaan enpä minä tästä blogikirjoittelun tuskasta ja ahdingosta pääse kuin istumalla tähän läppärin ääreen.  Tekstin aloittaminen on loppujen lopuksi melko helppoa, kun vain annan mennä.

Mutta palataanpa blogipostaukseni aiheeseen eli klassikkohaastekirjaani. Pentti Mikael Haanpää (1905-1955) oli suomalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti laajasta novellituotannostaan. (lähde: wikipedia). Valitsin hänen esikoisnovellikokoelmansa Maantietä pitkin, joka on julkaistu vuonna 1925. Tämä onkin ensimmäinen Haanpään teos, jonka minä olen lukenut. Kirjan lopussa lukee: ”Kirjoitettu NVL:n hopeamerkkinäytteeksi

Wikpediasta löysin tiedon:
Nuoren Voiman Liitto perustettiin virallisesti 9.1.1921, mutta jo edellisenä vuonna liiton jäseneksi oli kirjattu yli sata jäsentä. Lehdessä oli ilmoitettu huhtikuussa 1920, että lehti on päättänyt perustaa Nuoren Voiman Liiton, jonka jäseneksi on mahdollista hakea lähettämällä liittoon harrastusnäyte. Liittoon hyväksytty jäsen saisi liiton rintaneulan kuparisena. Hopeinen merkki olisi mahdollista saada ansioituneemmalla harrastusnäytteellä ja kultaisen merkin saanut henkilö pysyisi liiton kunniajäsenenä kuolemaansa saakka.”

Novellikokoelmassa on  yhdeksän novellia: Elämän valtateiltä, Hengen lähtö, Viimeinen hauta, Vaalenneiden luiden tarina, Äiti ja poika, Tilanomistajan aamu, Mäki autiolla mustassa yössä, Heinähelteisen keskipäivän tapaukset sekä epilogi ja Huhtikuinen yö. Novelli käsittelevät kuolemaa melko synkästi, ei ollut mikään kevyt novellikokoelma luettavana.

Elämän valtateiltä

Novelli alkaa kauniilla kuvauksella maisemasta:
Hiilakan sininen oli taivaan kumu, aurinko hehkui, helteinen ilma ikäänkuin värisi, suhisi, kuten joku kesäinen valtias olisi pitkn, näkymättömin sormin yritellyt soittaa sillä sävelen.”

Novelli kertoo vanhasta naisesta – vanhasta eukosta, joka makaa kuumassa harmaassa huoneessa odtottaen kuolemaansa. Meinasin jättää koko novellikokoelman lukemisen tähän, niin ahdistava olo tuli tästä surullisesta, realistisen karusta tarinasta. Päätin kuitenkin lukea kirjan loppuu, vaikka aavistelin, että novellien tunnelma ei tästä muutu.

Hengen lähtö

Tämän novellin alussa ei enää yhtään kaunisteltu:
Murheellisesti ulvahteli nurkan takana tuuli ja pimeyden synkeä vaippa oli kääritty yli maiseman. Avaran, hämärän pirtin oviloukossa olkikasalla makasi Hämä-Jöri maha auki viillettynä, suoliläjä vieressä ja teki kuolemaa.”

Kuinka sitten kävi Hämä-Jörin ja mikä oli hänet tähän tilaan saattanut, se selvisi novellin lukemalla.  Toisena päähenkilönä novellissa on ukko, joka lukee Raamattua ja yrittää Hämä-Jöriä tekemään parannusta viimeisellä hetkellään.

Viimeinen hauta

Kolmas novelli on mielenkiintoinen tarina haudankaivajasta.  Haudankaivajan asuinmökin kuvaus on jotain kauhumaista hulluutta. Vaan kuinka käykään haudankaivajan, joka nauttii viinalekkuaan hautaa kaivaessaan.

Vaalenneiden luiden tarina

Surullinen tarina kaltoin kohdellusta hevosesta.  Raaka loppu hevoselle, joka antoi kaikkensa pahuudesta huolimatta.

Äiti ja poika

Pojan raaka valinta sairaan äidin kohdalla.

Tilanomistajan aamu

Tämän novellin aiheena ei olekaan kuolema, vaan vainoharhaisuus. Tilan ukko kuvittelee naapuritilan olevan aamuvarhaisella jo jalkeilla ennen heitä. Ukko ei usko kelloansa vaan siirtää sitä eteenpäin ja herättää rengit ja piiat töihin, vaikka oikeasti on vielä yö. Naapuritilan isännän valvomiseen ja tulen kajoon hänen talostaan on oma syynsä.

Mäki autiolla mustassa yössä

Vauraan kartanon köyhtyminen isännän valintojen vuoksi.

Heinähelteisen keskipäivän tapaukse ja epilogi

Tässäkin novellissa on aiheena sukupolvien nousu ja tuho.

Huhtikuinen yö

Talon tyttären ja tukkimiehen tarina, jolla ei ole onnellinen loppu.


Pentti Haanpää: Maantietiä pitkin, WSOY, 1925
Mistä hankittu: lainattu Jurvan kirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti