torstai 12. syyskuuta 2019

Saima Harmaja: Sydänten runoilija 1913-1937

Syyskuun kirjaklubin lukupiirikirjana on Ritva Ylösen kirjoittama Saima Harmaja: Sydämen runoilija 1913-1937. Saiman runot ovat osittain tuttuja, mutta vasta tämän elämäkerran jälkeen lainasin kolme Saiman runoteosta kirjastosta.

Saima Harmajasta on kirjoittettu monia kirjoja, mutta tämän kirjan takakannessa sanotaan:
"Ensimmäinen kattava elämäkerta Saima Harmajasta, nuorena tuberkuloosiin kuolleesta rakastetusta lyyrikosta."

Tässä teoksessa on kuvattu Saiman elämää ja runojen kirjoittamista myös  ennen julkaisemattomilla tiedoilla.

Ritva Ylöselle Saima Harmaja on kuin sielunsisko. Ylösen oman elämän traagisissa menetyksissä Saima Harmajan runot ovat olleet merkityksellisiä.

Rakastuin teoksen tyyliin kirjoittaa Saiman elämästä ja hänen koskettavista runoistaan. Mitä enemmän luin kirjaa eteenpäin, sitä enemmän halusin lukea Saiman runoja. Ja yhä enemmän aloin miettiä mahdollisuutta lausua joitakin Harmajan runoista. Aikaisemmin ajattelin, että Saiman runot ovat liian surumielisiä ja kuvaavat sairaan nuoren naisen elämää. Jotain on juuri nyt minun elämässäni toisin, kun samaistuin joihinkin Saiman runoihin - löydän niistä oman elämäni kipuihin lohdutusta.

Silti kirjaa lukiessa on surumieli, kun tietää ettei Saima voi parantua tuberkuloosista. Toisaalta hämmästyin, miten hän osallistui kulttuurisiin tapahtumiin ja kävi ulkomailla äitinsä kanssa. Saiman rakkauden kaipuu ja voisiko sanoa epätoivoinen rakkaus riipaisi sydämestäni - tiedän mitä on rakkaus, jota ei voi saada...

Ihaillen luin hänen taitoaan suunnitella vaatteita ja jokainen kirjassa oleva kuva Saimasta kauniine pukuineen ja kenkineen oli kurkistus sellaiseen maailmaan, joka on kiehtova.

Ritva Ylönen: Saima Harmaja: Sydänten runoilija 1913-1937, SKS, 2019
Mistä hankittu: lainattu Alavun kaupunginkirjasto



2 kommenttia:

  1. Minä luin nuorena Saima Harmajan runoja ja tykkäsin niistä silloin. Myöhemmin olen lukenut modernimpaa runoutta, mutta kyllä Harmajan runoihinkin olisi kiva joskus palata. Tämä elämäkerta on myös kiinnostanut minua.

    VastaaPoista
  2. Minusta tämä oli hieno elämäkerta, ja erityisesti pidin siitä, että se asetti Harmajan runot ja elämäntapahtumat rinnakkain. Sain murrosikäisenä Harmajan Kootut runot ja samassa niteessä päiväkirjan, ja siitä tuli vuosiksi todella tärkeä teos nuorelle minulle.

    VastaaPoista