torstai 7. marraskuuta 2019

Ainoa autuuden tie

Fredrik Gabriel Hedbergin Ainoa autuuden tie: keskeiset kirjoitukset lehdestä Allmän Evangelisk Tidning 1845 - 1848 ilmestyi suomenkielisenä ensimmäisen kerran vuonna 1859.  Tämä lukemani kirja on seitsemäs suomenkielinen lisäpainos vuodelta 2011. Lauri Koskenniemi on suomentanut sekä kirjoittanut johdannon ja selitykset vuonna 1987, jolloin tämä painos ilmestyi ensimmäisen kerran.

Lauri Koskenniemi kirjoittaa johdannossa:

"Allmän Evangelisk Tidning -lehden varsinaisena runkona olivat jokaisess numerossa Hedbergin itsensä kirjoittamat uskonopilliset tutkiskelut. "

"Pian lehden lakkaamisen jälkeen Ruotsissa syntyi eräiden Hedbergin ystävien keskuudessa ajatus lehden keskeisten kirjoitusten julkaisemiseksi erillisenä kirjana. Asialla olivat opettaja Gustaf Palmqvist ja pastori Anders Wiberg. Vuonna 1851 ilmestyi Den enda salighetens väg, jossa oli 18 Hedbergin artikkelia Allmän Evangelisk Tidning -lehdestä sekä kokoelma Hedbergin lauluja. Vuonna 1859 kirja ilmestyi suomeksi Ainoa autuuden tie -nimisenä, silloisen Kiikalan kirkkoherran Johan Efrain Alhgrénin kääntämänä."
"Nyt ilmestyvään laitokseen on uutena otettu synneistäpäästöä ja pyhitystä koskevat luvut, joita ei ole yhdessäkään aiemmassa laitoksessa. Sen sijaan on jätetty pois seuraavat luvut: Todistus Kristuksesta, Kristuksen rakkaus syntisiin, Filippus Samariassa, Kristillisestä elämästä  sekä Ole uskollinen kuolemaan asti, koska niiden mukaan ottaminen olisi huomattavast lisännyt kirjan sivumäärää. Yleensä on seurattu niitä lyhentämisperiaatteita, joita kaikissa tähänastisissa laitoksissa on noudatettu. Eräitä muitakin lukuja on hieman lyhennetty, mistä kussakin tapauksessa viitteessä merkintä."
"Käännös alkuperäisestä ruotsinkielisestä Allmän Evangelisk Tidning -lehden tekstistä on pyritty suorittamaan niin, että suomen kieli yleensä vastaisi nykykieltä. Kuitenkin samalla haluttu säilyttää kielen tietty konservatiivinen luonne."

Ainoa autuuden tie -kirjassa on 16 kappaletta:

Uskontunnustus


Päivittäin kamppailemme ajatusten kanssa, ettemme ole kyllin hyviä Jumalalle. Kuitenkin Jumalan käsittämätön laupeus on yllämme, Jeesuksen kautta.

"Tahdon kuitenkin päivittäin Kristuksessa tässä uskossa ja sen puolesta taistella epäuskoa, omaa mielihalua, lihaa, maailmaa ja perkelettä vastaan. Tahdon vahvistua Herran lujassa sanassa huutaen hänen nimeään hädässä ja tuskassa."  (s. 13)

Laki


Mitä varten laki on?

"... lain tärkein tehtävä  ja vaikutus on, että se paljastaa perisynnin hedelmineen ja osoittaa ihmiselle, kuinka pohjattoman syvälle hänen luontonsa on langennut ja turmeltunut, tarvitseehan hän lakia sanomaan, että hänellä ei ole Jumalaa vaan hän palvoo vieraita jumalia; sitä häne ei ennen lain tuloa ja ilman lakia olisi ikinä uskonut. Näin kauhistuu, nöyrtyy, menettää rohkeutensa, joutuu epätoivoon, ottaisi mielellän avun vastaan, mutta on aivan neuvoton, alkaa vihastua Jumalalle ja nurista."  (s. 16)


Katumus ja parannus


"Parannus on siis sitä, että ihminen tietää ja sydämestänsä tunnustaa, että hän, niinkuin Raamattu sanoo, on siinnyt ja syntynyt synnissä sekä on sen tähden luonnostaan vihan lapsi, joka ansainnut kuoleman ja kadotuksen."  (s. 25)
"Luopukaa siis julkeasta luottamuksestanne omaan vanhurskauteenne. Ryömikää ristin juureen ja sydämestänne tunnustakaa hänelle, että olette köyhiä, kirottuja syntisiä, jotka ette voi itseänne auttaa. Uskokaa Kristukseen, Jumalan Karitsaan, joka kantaa teidän ja koko maailman synnit, joka on niiden tähden kuollut ja kaikki täyttänyt."  (s. 26)
"Kristitty ei tule tuossa tuokiossa puhtaaksi, vaan parannus ja muutos kestää koko elämän, kuolemaan asti."  (s. 30)
Vaikka Hedbergin tekstit ovat vanhoillisen-konservatiisia, on niissä kuitenkin sellainen lohduttava sanoma, että voimme katua tekojamme ja tehdä parannusta koko elämämme ajan.

Evankeliumi


"Evankeliumi on kreikankielinen sana, joka merkitsee hyvää sanomaa, hyvää tietoa, hyvää uutista, hyvää julistusta, josta lauletaan, puhutaan ja iloitaan."  (s. 33)

Evankeliumin yksi tarkoitus on oppia tuntemaan Jeesus, mutta myös että oppisimme kuinka tullaan kristityiksi.


Laki ja evankeliumi


"Emme myöskään hyväksy ja kiistämme kokonaan sellaisen opin, joka sekoittaa lain ja evankeliumin tai käyttää lakia sillä tavoin, että evankeliumi turhennetaan."  (s. 48)

"Laki on annettu ilmisaattamaan synti, kuolema ja kadotus ja siksi apostoli sanoo sitä kadotustuomion viraksi (2. Kor. 3:9)."  (s. 48)

"Evankeliumi on sen sijaan on saarna Kristuksesta, joka antaa vanhurskauden, elämän ja rauhan niille kaikille, jotka ottavat sen uskossa vastaan."  (s. 48)

"Lain halu on hiipiä Kristuksen ja evankeliumin piiriin määräämään, millaiseksi sinun on muututtava ja mitä itse tehtävä pelastuaksesi. Jos nyt annat lain näin tehdä, olet siinä samassa jo kadottanut Kristuksen, armon ja vanhurskauden."  (s. 53)

Lain ymmärtäminen on aika vaikeata, kun taas evankeliumin sanoma on helpompi käsittää.

Jumalan ilmestyminen lihassa


"Onpa Jumalan ilmestyminen lihassa uskovillekin yhä salaisuus, jonka he ovat oppineet käsittämään ja uskomaan vasta osittain."  (s. 61)

Jeesuksen syntymä, ihmeteot, ristiinnaulitseminen meidän syntiemme tähden, kuolleista herääminen ja ylösnouseminen ovat kristinuskon pohja ja perusta, johon turvata.

Kristus on noussut kuolleista


"Samoin kuin Kristuksen kärsimys ja kuolema on syntiemme sovitus, hänen kuolleista nousemisensa on vanhurskautemme, voittomme ja kerskauksemme. "  (s. 63)
Syntien sovituksen ymmärrän, mutta vanhurskaus käsitteenä on vieläkin melko vieras ja monimutkainen käsite.

Uusi liitto ja Pyhä Henki


Vanhan liiton Herra teki Israelin kansan kanssa.

"Uuden liiton perustana on siis armo ja syntien anteeksiantamus, toisin sanoen meistä tulee Herran omia ja hänen liittonsa kansa siten, että hän antaa kaikki pahat tekomme anteeksi eikä koskaan enää muistele syntejämme."  (s. 83)

Uudessa liitossa eletään uskon kautta Kristuksen armossa.

Pyhä Henki, joka tulee evankeliumin saarnan ja uskon mukaan.

"Pyhä Henki poistaa kivisydämen, siis sen vanhan luonnollisen ja myötäsyntyisen niskoittelun Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan, ja antaa sen tilalle lihasydämen, siis taipuisan, auliin ja kuuliaisen sydämen, joka mielihyvin haluaa täyttää Jumalan ksäkyt."   (s. 91)

Jumalan Henki vaikuttaa ja täyttää meissä työnsä, sitä mukaa, kun kasvamme Jumalan armoon.


Kaste


"Kaste ei siis ole paljasta vettä, vaan jumalallinen pyhä, taivaallinen ja pelastava uudestisyntymisen pesu."  (s. 101)
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä lapsikaste on se luonnollisin kastetapa, mutta ymmärrän aikuiskasteenkin merkityksen.

Herran ehtoollinen


"Herra antaa siis pyhässä ehtoollisessaan meille itsensä kaikkine rikkauksineen ja autuuden aarteineen, jotka hän on kärsimisellään ja kuolemallaan meille ansainnut, kaiken, minkä Isä hänelle lahjoitti hänen kuuliaisuutensa vuoksi."  (s. 113)

"Pyhän ehtoollisen harras ja ahkera käyttäminen ravitsee ja vahvistaa uskon yhteyttä ja ykseyttä Kristukseen, minkä sana synnyttää ja ylläpitää."  (s. 115)
Ehtoollisella käyminen on uskonelämäni peruskiviä, johon voi turvata.

Synneistäpäästö


"Ahdistuneen omantunnon auttamiseksi on ahkerasti tähdennettävä sitä, että synneistäpäästössä aivan varmasti saadaan synnit anteeksi. Yhdeltäkään ei saa riistää sitä lohdutusta, jonka Herra Jumala itse tässä tahtoo ilmoittaa ja lahjoittaa."  (s. 126)
Ripittäytyminen on minulle vierasta, mutta voisin jossakin tilanteessa ripittäytyä seurakuntani papille.

Kirkko


"Ei siis ole annettava ulkonaisten seikkojen ratkaista, vaan on opittava tuntemaan kristillinen kirkko sanan perusteella."  (s. 137)
Tarvitsemme kirkkorakennuksia, mutta kristillinen kirkkoyhteys voi löytyä myös kirkon seinien ulkopuolelta.

Uudestisyntyminen


"... uudestisyntymisen alku kuin sen jatkuminen ja täydelliseksi tuleminenkin on yksinomaan Jumalan Hengen työtä sanassa ja sakramenteissa."  (s. 147)

Olen aikaisemmin vierastanut uudestisyntynyt -sanaa, mutta pikku hiljaa alan ymmärtämään, ettei siinä ole mitä tekopyhyyttä, kun ei tee siitä liian suurta egoaa pönkittävää uskonnollista numeroa.

Pyhitys


"... Pyhän Hengen uusi, taivaallinen voima, joka painaa sydämeen Kristuksen ja hänen tekonsa tehden siitä oikean kirjasen, joka ei ole kirjaimia tai pelkkää kirjoitusta, vaan tosi elämää ja tekoa."  (s. 157)i

"Tosi pyhitys  ei siis ole lain tuomion ja pakon alaista orjuuden työtä, vaan vapaaehtoista, lapsenomaista kuuliaisuutta, joka on Jumalan lahjoittama Hengen hedelmä, uskon kautta Jeesukseen."  (s. 157)

Pyhä Henki on suuri mysteeri, jonka olemassaoloon uskon.

Rukous


"Rukoilemme Jeesuksen nimessä oikealla tavalla, kun luottaen häneen uskomme, että me hänen kauttaan olemme Jumalalle otollisia ja rakkaita, sekä luotamme siihen, että rukouksemme kuullaan hänen tähtensä eikä meidän arvollisuutemme vuoksi."  (s. 165)
"Rukoilla voi aina ja kaikkialla, niin salaa hengessä kuin ääneenkin tai eri rukousasennoissa."  (s. 166)
"Saadaksemme runsain määrin Pyhän Hengen lahjan ja täydellisen ilon rukoilkaamme hartaasti Isä Meidän -rukousta."  (s. 169
Isä Meidän -rukous on minulle tärkein jumalanpalveluksen rukouksista. Jokainen sana ja jokainen rukouksen rivi on minulle omaa rukousta.

Ainoa autuuden tie


"... yksin Kristus on tie, on selkeän vastaan sanomattomasti totta, että muuta autuuden tietä ei ole olemassa. On vain harhateitä, kadotuksen polkuja, loistakoot pyhyyttä kuinka ihanasti hyvänsä."  (s. 175)

"Jeesus Kristus on siis ainoa autuuden tiemme hänen ihmiseksi tulemisensa, hänen täydellinen kuuliaisutens, hänen kärsimisensä, kuolemansa ja kuolleista nousemisensa perusteella, sanalla sanoe siksi, että hän on mennyt Isän luo." (s. 179)


Hedbergin Ainoa autuuden tie -teos sisältää paljon tekstiä kristillisyydestä, joiden sisäistäminen ei yhdellä lukukerralla eikä vielä toisellakaan avaudu minulle täysin.  Kuitenkin minusta on mielenkiintoista lukea vaikeamminkin ymmärrettävää hengellistä kirjallisuutta, joka ei välttämättä käsityksiltään ole ihan omien uskon arvojenikaan mukaista. On hyvä tietää toisten uskon arvoista ja kunnioittaa niitäkin.


Fredrik Gabriel Hedberg: Ainoa autuuden tie: keskeiset kirjoitukset lehdestä Allmän Evangelisk Tidning 1845 - 1848 , Aurinnko Kustannus, 7. lisäpainos, 2011
suomennos: Lauri Koskenniemi
Päällys: Jouko Jäntti
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjastosta


keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen?

Etsin kirjastosta alkusyksystä Uusi Tien kustantamia kirjoja, kun valmistelin ensimmäistä puhettani Kansanlähetyksen Pienten puheiden seuroihin Lapualla. Käytin tämän kirjan teemaa osittain puheessani. Elisa Morganin Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen? kirjassa on kaksi osaa: "En osaa" -ajatusten ylittäminen ja  "Minä osaan" -ajatuksiin tarttuminen.

Tässä kirjassa käydään läpi niitä asioita, miten vaikeata on puhua uskosta Jeesukseen. Minulle tämä asia on vaikea, vaikka olen puhelias ja sosiaalinen, on sanoja Jumalasta vaikea löytää. Pelkään puhuvani jotenkin väärin tai pelkään sitä reaktiota, mitä minulle vastataan. Elisa Morgan kirjoittaa asioista mitä hänkään ei osaa aina kovin hyvin. Nämä sanat lohduttavat ja antavat uskoa, että vain uskaltamalla ja Jumalaan luottamalla voi loistaa uskon spottina elämän valomeressä.

Elisa Morgan sanoo kirjassaan:

On erilaisia valoja. Voit olla kynttilä, joka valaisee huoneen. Tai taskulamppu, joka syttyy hätätilanteissa. Valonheitin, joka loistaa pimeydessä. Tai kynttiläkruunu, joka heijastaa valoa monilla eri pinnoilla valaistakseen huoneen ympärilläsi.” 
Millainen uskon valon sinä olet? Millainen minun uskon valoni on?

Löydämme suuren vapauden kun ymmärrämme ja hyväksymme oman tapamme ”säilyttää valoa.”  Jokainen valo ilmentää Jeesusta ympäröivälle maailmalle ainutlaatuisella tavalla ja toimii parhaiten tietyissä tilanteissa.” 

Morgan muistuttaa:

Leikkaa kynttiläsi sydäntä. Mikä on sinun vastuualueesi uskostasi kertomisessa? Mikä minun? Ei meidän tarvitse ottaa Jumalan roolia.
Suojaa liekkiäsi. Vie liekkisi lähelle muita uskon liekkejä ja anna uskovien joukon suojella sitä vaikeina aikoina. Meidän ei tarvitse yksin yrittää pitää yllä uskon valoa.
Pitele liekkiäsi korkealla.  Älä menetä toivoa uskon liekin merkityksestä. Anna sen lepattaa korkealla. Jumala on vastuussa valosta. Me olemme vastuussa kynttilöistä.”


Tämän kirjan en osaa -tekstit rohkaisevat kulkemaan omannäköistä matkaa Jumalan lapsena ja minä osaan -tekstit näyttävät, että meistä kristityistä jokainen osaa jo olla toista ihmistä lähellä, Jumalan lähettiläänä.

Elisa Morganilta on ilmestynyt muutama muukin mielenkiintoinen kirja, joita ei kylläkään vielä ole suomenettu:
The Prayer Coin: Daring to Pray with Honest Abandon
Hello, Beauty Full: Seeing Yourself as God Sees You
In The Beauty of Broken: My Story and Likely Yours Too
She Did What She Could


Spotti valomeressä - kirjan ovat  myös lukeneet:

Majakka-seurakunnan kirjasuositukset
Metsäntyttö

Elisa Morgan: Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen? Uusi Tie, 2010
suomennos: Johanna Hartikainen
(engl. alkuteos: The Twinkle, 2006 I Can Evangelism, 2008)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




tiistai 5. marraskuuta 2019

Kohtaamisia Jeesuksen kanssa

Toinen Asko Matikan kirjoittama kirja on Kohtaamisia Jeesuksen kanssa. Tässä kirjassa Asko Matikka kertoo, mitä tapahtuu,  kun Jeesus saa koskettaa sisimpämme kipeitä kohtia.

Jokaisen kappaleen alussa on motto, joko Asko Matikan oma tai jonkun muun tekstistä poimittu. Kappaleissa on myös runoja, niin häneltä itseltä kuin muilta runoilijoilta.

Näetkö naamiosi takaa!


Miksi me käytämme naamioita ja mitä kielteisiä vaikutuksia naamioilla on elämässämme. Kuka näkee aina naamiomme taakse ja kuka meidät parantaa.

Kokonaan puhtaaksi


Perhesalaisuudet ovat raskaita taakkoja kantaa. Meillä on lupa etsiä paranemista.

Kutsu päivällisille


"Ryysyläisistä ruhtinaiksi sovitushuoneen kautta." Miten Raamatussa kuvataan päivällisiä, joihin Jeesus osallistui ja minkälaisia ihmisiä näillä päivällisillä hän tapasi.

Petturista paimeneksi


Millainen Pietari oli ja miten hän kohtasi Jeesuksen. Miten me kohtaamme pahuutemme Jeesuksen kautta.

Vapaaksi häpeän kahleista


Mikä oli ateriayhteys Jeesuksen ja syntisen naisen välillä, miten muut siihen suhtautuivat. Mikä oli Jeesuksen opetus - kaikki saavat tulla.

Syyllinen - teloittakaa!


Jeesuksen ristin juurella ja mitä tapahtui ryöväreille.

Pettynyt Jumalaan?


Mitä sitten, kun petyn Jumalaan, miten Jeesus tähän vastaa.

Veret seisauttava kohtaaminen


Jeesus ja nainen, jonka tytär oli vakavasti sairas. Miten Jeesus suhtautui naisen pyyntöön. Miten vahva meidän nykyihmisten usko on?

Uraputki selviytymiskeinona


Entäpä Jeesuksen ja Sakkeuksen kohtaaminen. Miten hänen matkansa kulki paranemiseen. Mitä se kertoo meille tähän päivään?

Kivittäkää hänet!


Kuka on oikeutettu heittämään se ensimmäinen kivi? Olemmeko me kristityt nykyäänkin heittämässä sitä ensimmäistä kiveä? Eikö meidän pitäisi antaa langennut Jeesuksen rakastavien käsien huomaan?

Aito israelilainen


Miten löydämme Jeesuksen luo tässä nykyajan maailmassa? Rohkenemmeko seurata Häntä?

Kokonaan terveeksi


Miten kävi miehen, jolle Jeesus sanoi, nouse ja ota vuoteesi. Millainen oli tämä paranemisen matka?

Minulla ei ole ketään


Entäpä halvaantunut mies, jolle Jeesus sanoi, nouse ja kävele.


Ilon yllättämänä


Raamatun kertomukset, joissa Jeesus herättää ihmisiä kuolleista, mutta hän ei voi silti muuttaa omaa kohtaloaan, jonka Jumala on säätänyt, meidän syntiemme tähden. Ihmeitä yhä tapahtuu rukouksen voimasta, uskosta Jeesukseen ja Jumalaan.

Kalliisti ostetut


Mikä merkitys on Raamatussa olevilla orjilla ja orjuudella?  Mikä on rakkausorja Raamatussa? Kenen orjia me olemme?  Jeesus on maksanut meidän orjuuden velkamme hengellään.

Loppusanoissa Asko Matikka kirjoittaa:

Osta itsellesi kunnollinen Raamattu ja Päivän Tunnussana  -niminen pikkukirjanen.
Osallistu säännöllisesti oman seurakuntasi jumalanpalvelukseen.
Käy ehtoollisella mahdollisimman usein.
Rukoukset tarkoittavat avautumista Jumalalle.


Kohtaamisia Jeesuksen kanssa -kirjan on myös lukenut:

Kirjarikas elämäni

Asko Matikka: Kohtaamisia Jeesuksen kanssa, Uusi Tie, 2004
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto










maanantai 4. marraskuuta 2019

Matkalla paranemiseen: ajatuksia armon evankeliumin parantavasta voimasta ja Jumalan rakkauden todeksi elämisestä

Asko Matikka on kirjoittanu kirjan Matkalla paranemiseen: ajatuksia armon evankeliumin parantavasta voimasta ja Jumalan rakkauden todeksi elämisestä. Tässä kirjassa pastori Asko Matikka käsittelee kokemuksensa pohjalta ihmisien sisäisiä haavoja ja niiden vaikutusta elämään, työhön ja ihmissuhteisiin. Tämä kirjan toinen painos, johon on lisätty häpeää käsittelevä luku.

Tämän toisen painoksen esipuheessa Asko Matikka kirjoittaa:

"Jätän kirjani toisen uudistetun painoksen lukijoille sillä rukouksella, että seurakuntiin syntyisi paljon uusia hoitavia pienryhmiä."  (s. 14)

Johdannossa hän kirjoittaa:

"Tahdon rohkaista Sinua, joka elät omien kriisiesi keskellä. Älä vaivu epätoivoon. Paras sittenkin on edessäpäin. Nyt näet vain sen, mikä sinulla on takanapäin. Menneisyytesi ei ole koko elämäsi. Eteenpäin tähyillessäsi näet vain seuraavan polun mutkaan. Et vielä tiedä, mikä on sen takana ja matkasi päässä. Tahdon auttaa sinua pääsemään tasapainoon menneisyytesi kanssa. Sinun silmäsi avautuvat näkemään lähelläsi olevat. Saat elää täysillä tätä päivää yhdessä heidän kanssaan."  (s. 20)

1. Ihmiseksi luotuna


Miten ihminen luotiin Raamatun mukaan. Mistä aineksista Jumala teki alkuihmisen. Miten syntyivät luusto, verisuonet, sydän, silmät, ja aivot. Miten paljon ihmeitä ihmisruumis sisältääkään. Millainen Jumala on, joka loi meidät omaksi kuvakseen. Miten ihminen on osana luomakuntaa. Mikä on jokapäivänen leipämme. Mitä tarkoittaa kun on maailmassa vaan ei maailmasta. Millainen on luonnollinen, inhimillinen elämä. Entäpä millaisia olemme ihmisenä ja Herran omana.  Näitä asioita Asko Matikka pohtii ensimmäisessä luvussa.

2. Kun ongelmat ovat fyysisiä 


Millainen on tasapainonen fyysinen elämä. Mistä fyysiset ongelmat johtuvat. Miten fyysistä kuntoa hoidetaan. 

"Usein huono fyysinen kunto kostautuu hengellisen elämän puolella kurinalaisuuden puutteena. Ei viitsitä hiljentyä, rukoilla ja lukea Raamattua säännöllisesti. Sen seurauksena jumalasuhteeseen voi tulla säröjä. Samoin mieliala voi vaihdella liian paljon, ja se voi häiritä normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Tulee ristiriitoja myös ihmissuhteisiin." (s. 45)

Kun on fyysisesti väsynyt, eikä muutamaan päivään ole käynyt esimerkiksi aamukävelyllä, huomaan mielialani laskevan ja ärsytyskynnykseni nousevan. Eikä todellakaan tule avattua Raamattua tai luettua muuta hengellistä kirjallisuutta, saati rukoiltua.

3. Kun yhteys katkesi


Asko Matikka kirjoittaa tämän luvun alussa omasta elämästään. Mikä on ihmisen aateluus ja vastuu. Mitä se synti on ja mitä synnistä seuraa: häpeää, pelkoa ja pakenemista, peittelemistä ja syyttelemistä. Millaista on kuitenkin terve syyllisyys ja suhtautuminen omaan syyllisyyteemme.Voiko ihminen päästä vapaaksi syyllisyydestä. Miten voi olla yhtäaikaa vanhurskas ja syntinen. Ja mitä tehdä, kun ei jaksa uskoa anteeksi.

4. Kun on tunteet


Millaisia ovat tunne-elämän ruhjeet ja tunnevaurioiden syntymekanismit. Mikä merkitys on kohdun aikaisella elämällä. Mikä on Maslowin tarvehierarkia.  Millaisia ovat turhautuneet tarpeet, rakkauden velka ja miten kohdata ne ja ihmiset. Miten asiat käsitellään, alistuen vai hyväksyen. Miten vaikuttavat traumaattiset kokemukset. Millaista on olla katkeruuden loukussa. Entäpä sukurasitteet, väärät arvot ja tavoitteet. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun tukahduttaa muistojansa. Kuinka vaikuttaa neuroottisuus ja sairas syyllisyys. Kuinka niistä pääsee eroon. Millaista on olla häpeän kahleissa ja miten häpeästä pääse vapaaksi. Minkälaisia ovat erilaiset tunnevammojen oireet ja miten voi suojautua kivulta. Tässä luvussa on paljon asioita, joiden käsitteleminen on vaikeata ja huomaan itsestänikin monia keskeneräisiä, käsittelemättömiä tunteita.

5. Lähdetäänkö matkalle?


"Sisäinen parantuminen on matka. Lähdetkö matkalle? Se ei ole pikapyrähdys terveyden lähteille, vaan pitkä prosessi."  (s. 137)

Asko Matikka pohtii tässä kappaleessa, mistä Jumala tahtoo meidät parantaa, mikä on parantumisen suunta Mitä tehdä, jos hengelliset harjoitukset eivät auta. Koskeeko parantumisen tarve kaikika vammoja. Millainen matka paranemiseen on. Mitkä ovat tärkeitä askeleita. Mikä on kiltin lapsen oireyhtymä.

6. Kaikki anteeksi!


Minä saan anteeksi.
Minä annan anteeksi.

Millainen on anteeksiantamisen voima. Mikä on anteeksiannon hinta Jumalalle ja mitä se maksaa meille. Millaista on hoitava Jumalan Sana ja seurakuntayhteys.


7. Sielunhoidollinen rukousryhmä


Miksi Jumala käyttää sielunhoidollista rukousryhmää. Minkälaisia vaaratekijöitä liittyy tälläiseen ryhmätyöhön.

8. Sielunhoidon vaiheet ryhmässä

Haavojen karttoittaminen
Apukysymyksiä
Vaitiolovelvoite
Ryhmärukous
Sitominen ja päästäminen
Auktoritatiivinen, arvovaltainen rukous
Henkilahjojen käyttö rukouksessa
Jälkihoito

Kirjan lopussa on kirjaluettelo, josta poimin tähän itselleni muistiin muutaman kirjan, jonka voisin lukea myöhemmin:

Seppo Jokisen kirjat
Daniel Nylundin kirjat
Neill Anderson: Vapauttava totuus, Päivä, 1992
Sinikka ja Mikko Aalto: Armo kadoksissa, Karas-Sana, 1990
Erik Ewaldsin kirjat
Peter Halldorf: Koskematon maa, Karas-Sana, 1995
Josh McDowell: Sinua ei luotu turhaan, Karas-Sana, 1990
Atle Ronessin kirjat
Pirkko Viherkoski: Sinun haavasi kasvavat umpeen, Perussanoma, 1993

Kirjassa kaksi liiteosaa: Ahdistuksen torjuntamekanismit ja Sopivia raamatunkohtia eri tunnetiloihin.

TV7:n sivuilta löytyy Café Raamattu -ohjelman tallenne Asko Matikasta ja tämän kirjankin aiheista.


Matkalla paranemiseen -kirjan on myös lukenut:

Kirjarikas elämäni


Asko Matikka: Matkalla paranemiseen, Uusi Tie. 2. p. 2004
Kansi: Terttu Hauhia
Mistä hankittu:  lainattu Lapuan kaupunginkirjasto











sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä

Jaakko Mäkeläinen on koonnut toisenkin teoksen, jossa on tunnettujen henkilöiden ajatelmia sekä lyhyitä tekstejä, mutta tässä kirjassa on myös raamatunlauseita. Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä -teoksessa on  kauniita, koskettavia ja ajatelmiin sopivia luontokuvia ja hengellisiä kuvia. Kirjan tekstien keräämiseen on osallistunut useampi henkilö, joista jokainen on haastatellut yhtä ihmistä, jonka tekstiä on tässä kirjassa referoituna.

Jaakko Mäkeläinen on eteläkarjalainen kynänkäyttäjä, joka on tehnyt elämäntyönsä kirkon ja järjestöjen palveluksessa, mm. nykyisessä Namibiassa 1970-luvulla. Etupäässä eläkkeelle jäätyään Mäkeläinen on työstänyt 20 kirjaa, joukossa mm. useita tietovisailukirjoja.
 (lähde: Herättäjä-Yhdistyksen nettisivut)

Valitsen tästäkin kirjasta muutaman suosikkitekstin:

Et voi itse synnyttää valoa, mutta anna Jumalan
armon valon langeta sydämeesi, niin tuo valo
taittuu säteiksi muita lohduttaen.

- F.L. Östrup -

Me itse voimme olla osa rukousta. Sanoitta, ilman
tietoista huokaustakaan, kyyneleeettömänä,
saattaa rukoilija seisoa Jumalan kasvojen edessä, ja
koko hänen olemuksensa voi silloin olla rukous.
Hänen hätänsä, hänen tarpeensa on Jumalan
silmissä yhtenä ainoana suurena rukouspyyntönä.
Rukous on: olla Jumalaan päin kääntynyt.

- Fredrik Wislöff -


Jeesus - oikein käsitettynä uskossa - antaa lepoa
rauhattomuudessa, valoa pimeydessä,
voimaa heikkoudessa, iloa hädässä.

- J. F. Starck -

Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä, koonnut Jaakko Mäkeläinen,  Uusi Tie, 2004
Kansi: Terttu Hauhia
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


lauantai 2. marraskuuta 2019

Välähdyksiä matkan varrelta

Jaakko Mäkeläinen on koonnut tunnettujen henkilöiden hengellisiä ajatelmia tähän Välähdyksiä matkan varrelta -teokseen. Luontovalokuvat kirjassa ovat pääosiltaan Tapani Romppaisen kuvaamia, mutta löytyy kirjasta myös pari Lasen Kylänpää ottamaa kuvaa sekä kolme kuvaa kuvapankista.

Jaakko Mäkeläinen on eteläkarjalainen kynänkäyttäjä, joka on tehnyt elämäntyönsä kirkon ja järjestöjen palveluksessa, mm. nykyisessä Namibiassa 1970-luvulla. Etupäässä eläkkeelle jäätyään Mäkeläinen on työstänyt 20 kirjaa, joukossa mm. useita tietovisailukirjoja. (lähde: Herättäjä-Yhdistyksen nettisivut)

Kirjan otsikoina on Elämän arvoitus, Hiljaisuus puhuu, Sydämen puutarha, Tie iloon, Kiitoksen juhlaa, Rakkauden salaisuus, Huolet painavat, Myrsky koettelee, Ystävyyden lahja, Kuninkaan kutsu, Lupaus kantaa, Rukouksen avain, Siunausten ketju, Toimettomuuden kiusaus, Antamisen rikkaus ja Vuodesta vuoteen.

Poimin tähän muutaman suosikkiajatelmistani, joista näkyy, keiden henkilöiden mietelmiä kirjassa muun muassa löytyy.

Parasta ja kauneinta tässä elämässä
on vaieta ja antaa Jumalan
toimia ja puhua.

- Dag Hammarskjöd -

Maailman suurimmat
taistelukentät ovat
pääasiassa sydämessä
.
- John Ruskin -

Herramme tarkoitus ei ole
lennättää meitä vaikeuksien
ylitse, vaan viedä niitten
lävitse, ja siinä lävitse
mennessä Hän on luvannut
olla kaiken aikaa mukana

- Erkki Leminen -

Ihmisen suurin onni on työssä,
ihmisen ylin ystävä on ihminen,
ihmisen kaunein tutkittava on luonto,
ihmisen ikuinen toivo on Jumalassa.

- A. Stifter -

Välähdyksiä matkan varrelta, koonnut Jaakko Mäkeläinen, Uusi Tie, 2003
Kansi: Mari Viljanmaa
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


perjantai 1. marraskuuta 2019

Arjen lämpöä

Rakastan Riikka Juvosen kirjoja, joissa on hänen oma kuvituksensa. Arjen lämpöä sisältää muistoja herättäviä lyhyitä tekstejä ihanista arjen asioista, Raamatunkin teksteihinkin sisällyttäen. Käyn näitä arjen lämpöisiä aiheita omien muistojeni kautta.

Lootin vaimo


"Hänen (Lootin vaimon) kivettyneestä ruumiistaan on tullut naisellisen heikkouden monumentti. Lootin vaimo oli monien mielestä utelias hömppä, joka sai maksaa typeryydessään hengellään."  (s. 9)

"Lootin vaimon kuolema oli tapaturma, ei rangaistus. Jumala ei varmasti vihastunut naiselle, joka rakasti omaa arkeaan."  (s. 9)

Koti


Ensimäinen lapsuudenkotini oli punainen puutalo, jossa ei ollut vesijohtoa eikä sisävessaa. Lämpökin talossa pysyi keittiön puuhellan kautta ja olohuoneessa oli iso sähköpatteri. Vettä kannettiin kaivosta ja hyyskässä käytiin pihan nurkalla vessassa. Olin 7-vuotias, kun samalle tontille rakennettiin meille uusi koti vuonna 1978. Keltainen tiilitalo, jossa vanhempani yhä asuvat. Sain oman huoneen, jossa oli kirkkaankeltaiset seinät - keltainen oli silloin lempivärini. Enää eivät huoneen seinät ole kirkkaankeltaiset - vanhemapani ovat usean otteeseen vuosien varrella huoneitten seiniä maalanneet ja tapetoineet. Kumpaankin taloon liittyy rakkaita muistoja. Punaisen talon ikkunoiden välissä äidin laittamat jäkälät puolukanvarpuineen. Oman huoneen ilo uudessa talossa. 
Oman perheeni koteja on ollut kuusi: viisi vuokra-asuntoa ja yksi omakotitalo. Näihin asuntoihin on liittynyt monenlaisia muistoja. Ensimmäisen yhteisen asunnnon onnea vastarakastuneena parina. Yksinäisiä hetkiä rakkaan armeija-aikana. Oman perheen ensimmäinen asunto uudessa rivitalokaksiossa. Lapsiperheen arkea.  Ja nyt viimeiset 15 vuotta omassa talossa - värikkäitä vuosia, lapsien kasviessa aikuisiksi ja koiraperheen elämää, kunnes  koirat ovat menneet sateenkaaren tuolle puolen. 

Arkiaamu


"Onnea on nousta vuoteesta terveille jaloilleen ja aloittaa uusi päivä. Sen saa kuin lahjana itselleen. Kokonainen päivä. Kuka voisi antaa meille sen enempää!"  (s. 13)

Minulle aamut ovat yleensä parhainta hetkeä. On ihana herätä uuteen päivään rauhallisesti. Saa aloittaa uuden päivän, puhtaalta pöydältä. Vielä ei tiedä kaikkea, mitä päivä tuo tullessaan.  Aamu on virkistävää aloittaa aamukävelyllä ja sen jälkeen maittavalla aamiaisella. Joinain aamuina luen kirjaa tai lehteä tai kirjoitan tätä blogiani, kuten tänä aamuna. Joinain aamuna jaksan hiljentyä Sanan äärelle  ja luen muutamia päivän mietelauseitakin. Toki somen selaaminenkin kuuluu hyvin usein aamurutiineihin, mutta toisinaan vältän sen selaamista.

Lapsuuteni elämää


Lapsuuteni on ollut enimmäkseen hyvää aikaa. On ollut rakastava kyläyhteisö, jossa olla ja elää. Olen myös viihtynyt yksin mielikuvituskavereiden kanssa, kun kaverit eivät ole päässeet leikkimään kanssani. Tykkäsin touhuta ulkona kaikenlaista ja olihan minulla seurana saksanpaimenkoiramme Söpö. Totuin siihen, että isä oli rekkakuskina paljon reissutöissä ja olimme äidin kanssa kahden. 

Toukotyöt


Maatilojen naapurissa lapsuuden ja nuoruuden eläneenä näki mitä siellä pellolla tehtiin. Kynnettiin, äestettiin, kylvettiin, tehtiin AIV-rehua, puitiin viljaa ja ajettiin lantaa.  Lehmät laidunsi laitumilla. Talomme oli ihan maatalon peltojen vieressä. Oli peruna- ja kasvimaat sekä marjapensaat ja omenapuut.  Oli mansikkamaita ja kukkapenkkejä.  
Täällä asuinseudullani Etelä-Pohjanmaalla vieläkin näkyy kylien ja teiden varsilla maatalojen toukotyöt ja sadonkorjuuaika. Minä ja perheeni yhä tiedämme mistä lihat, kasvikset ja maitotuotteet tulevat kauppohin ennen kuin ne on tehtailla valmistettu kuluttajapaketteihin. 

Ojanpientareella


Lapsuuden leikkipaikkoja olivat myös ojanpientareet. Ahomansikat ja kaikki ne kauniit kukkaset. Keväällä ojat olivait vettä tulvillaan - saattoi jopa nähdä piisamin uivan valtaojassa kohti jokea.

Heinäaikaan


Yhden lapsuudenkodin pelloilla laitettiin vielä 1980-luvulla heinät heinäseipäille. Isommilla maatiloilla tehtiin heinäpaaleja, kunnes tulivat nämä dinosauruksen valkoiset munat (nykyään niitä on muunkin värisiä muovikääröjä). Kuivuneet heinät ajettiin heinälatoon, jossa me lapset saatiin hyppiä heinäkasaan.  Heinäpaaleista oli kiva tehdä ladossa majoja.

Leipä


Ystäväni kodissa, maatalossa oli leivän leivontapäivä. Oli herkullista maistaa uunituoretta leipää ja toisinaan sain kotiinkin lämpimäisen viemisiksi. Nykyään leipää on monenlaista. Niitä tekevät leipomot ja yksityisetkin leipojat erilaisiin myyntitapahtumiin. Minulle leipä on nykyruokavaliossani ruoka, jota en juuri syö. Voin paljon paremmin ilman kaikkia viljatuotteita. Mutta silti uunituoreen leivän tuoksu on yhä ihana.


Koulutie


Ala-asteen koulumatkani oli kolme kilometriä. Syksyllä menimme kylän lapset matkan polkupyörällä, talvella potkukelkalla tai peltoja pitkin hiihtäen.  Ylä-asteelle mentiin sitten linja-autolla. 

Puhtaat lakanat


Ensimmäinen muisto on kun,  äidin pesemät lakanat kuivuvat pyykkinarulla. Naapurin tädin mankeloimat lakanat - minun kotona ei ollut mankelia. Äidin ensimmäinen pyykinpesukone oli pulsaattoripesukone, jossa oli sellainen kuivausrulla, jonka kautta märkä pyykki veivattiin, ennen kuin vietiin kuivumaan. 

Lumi


Rakastan talveakin, jolloin on sopivasti lunta. Lapsuudessa on yksi talvi, jolloin teiden varsilla oli lähes parin metrin korkuiset lumivallit. Niissä lumikasoissa me kylän lapset leikittiin. Kiva oli tehdä lumilinnoja, lumilyhtyjä ja lumiukkoja. Hiihtäminen, pulkkamäki ja leikkisä lumisota olivat hauskoja lapsuuden hetkiä. Kaunis pakkasaamun kuura tai illan tähtitaivas ja hankikanto.

Kanalan valtias


Naapurissamme oli kanala. Kun talon Ruotsissa asuvat lapsenlapset tulivat kesälomalle, tapasimme istua kanalan katolla katselemassa kanojen kuopsuttelua ja kukon tepastelua. 

Virve, Kilinä ja Mansikki


Lehmiä olikin enimmäkseen kotikyläni maataloissa, mutta en enää muista yhdenkään lehmän nimeä. Navetoissa pääsin käymään, Näin miten maito lypsettiin. Näin myös miten ne vasikat laitettiin aluilleen. Yksi naapurin tädeistä lypsi vielä 1980-luvun alussa käsin - heillä kun ei ollut kuin kaksi lehmää.

Vasikantanssia


Vasikkoja oli katsella niiden hyppelehtiessä laitumilla. Välillä ne tulivat meidän lasten luokse aidan vierelle ja nuolaisivat käsiämme karhealla kielellä. 


Navettakissa


Navettakissoja oli muutamassa maatalossa, niidenkin nimet olen unohtanut. En edes muista minkänäköisiä ne kissat olivat. 

Tinkimaitoa


"Tinkimaidoksi kutsuttiin maitoa, jonka lähtialojen asukkaat hakivat suoraan navetalta, iltalypsyn jälkeen." (s. 42)

Parhaan lapsuudenystäväni kodissa sain maistaa tätä maitoa. Heillä ei ollut maataloa, mutta he hakivat maitokannulla maitonsa lähimaatalosta.

Hevoset


Hevosiakin oli muutama lapsuudenkylän taloissa. Osa oli työhevosia, osa ravihevosia. Muutaman kerran pääsen hevosen selkää, kun joku sitä talutti. 

Pihavahti


Koira oli melkein joka talossa. Oli pystykorvia, dreevereitä, beaglejä, karhukoiria ja meillä oli saksanpaimenkoira. 

Syksyn satoa


Sadonkorjuuaikaan käytiin marjametsällä  - kouluunkin kerättiin talkoopuolukat. Oltiin perunapellolla ja viljaa puitiin. Perunakellarit täyttyivät perunoista ja peruskellarit hillopurkeista.

Sienimetsässä


Minä en ole oppinut sienimetsällä käymään, äitini ei myöskään osannut sieniä tunnistaa.

Räsymatto


Naapurin tädillä oli kangaspuut. joilla hän kutoi kauniita räsymattoja. Äidillänikin oli matonkuteita, joita hän kait vei naapurin tädille. Räsymatot ovat yhä kauneimpia mattoja, mutta laminaattilattiallea ne ovat aina mytyssä. 

Illan rauhaa


Kesäillat, syysillat, talvi-illat ja kevään illat. Jokaiseen vuodenaikaan liittyy jotain kaunista. Kukkien tuoksut, valoisuus. Syksyn värit ja hämäryys, Lumivalkoisuus ja kynttilät. Kevään lorisevat purot ja leskenlehdet. 


"Ennen toivotettiin rauhaa taloon, kun tultiin kyläilemään. Rauhaa me ihmiset olemmekin aina kaivanneet."  (s. 59)

Arjen lämpöä -kirja sisältää pieniä tarinoita, joita voisin lukea vaikka hoitokodin asukkaille. Näistä tarinoista saisi aikaan monenlaisia muistojen keskusteluita. 


Riikka Juvonen: Arjen lämpöä, Kirjapaja, 2007
Kuvat: Riikka Juvonen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto