torstai 7. marraskuuta 2019

Ainoa autuuden tie

Fredrik Gabriel Hedbergin Ainoa autuuden tie: keskeiset kirjoitukset lehdestä Allmän Evangelisk Tidning 1845 - 1848 ilmestyi suomenkielisenä ensimmäisen kerran vuonna 1859.  Tämä lukemani kirja on seitsemäs suomenkielinen lisäpainos vuodelta 2011. Lauri Koskenniemi on suomentanut sekä kirjoittanut johdannon ja selitykset vuonna 1987, jolloin tämä painos ilmestyi ensimmäisen kerran.

Lauri Koskenniemi kirjoittaa johdannossa:

"Allmän Evangelisk Tidning -lehden varsinaisena runkona olivat jokaisess numerossa Hedbergin itsensä kirjoittamat uskonopilliset tutkiskelut. "

"Pian lehden lakkaamisen jälkeen Ruotsissa syntyi eräiden Hedbergin ystävien keskuudessa ajatus lehden keskeisten kirjoitusten julkaisemiseksi erillisenä kirjana. Asialla olivat opettaja Gustaf Palmqvist ja pastori Anders Wiberg. Vuonna 1851 ilmestyi Den enda salighetens väg, jossa oli 18 Hedbergin artikkelia Allmän Evangelisk Tidning -lehdestä sekä kokoelma Hedbergin lauluja. Vuonna 1859 kirja ilmestyi suomeksi Ainoa autuuden tie -nimisenä, silloisen Kiikalan kirkkoherran Johan Efrain Alhgrénin kääntämänä."
"Nyt ilmestyvään laitokseen on uutena otettu synneistäpäästöä ja pyhitystä koskevat luvut, joita ei ole yhdessäkään aiemmassa laitoksessa. Sen sijaan on jätetty pois seuraavat luvut: Todistus Kristuksesta, Kristuksen rakkaus syntisiin, Filippus Samariassa, Kristillisestä elämästä  sekä Ole uskollinen kuolemaan asti, koska niiden mukaan ottaminen olisi huomattavast lisännyt kirjan sivumäärää. Yleensä on seurattu niitä lyhentämisperiaatteita, joita kaikissa tähänastisissa laitoksissa on noudatettu. Eräitä muitakin lukuja on hieman lyhennetty, mistä kussakin tapauksessa viitteessä merkintä."
"Käännös alkuperäisestä ruotsinkielisestä Allmän Evangelisk Tidning -lehden tekstistä on pyritty suorittamaan niin, että suomen kieli yleensä vastaisi nykykieltä. Kuitenkin samalla haluttu säilyttää kielen tietty konservatiivinen luonne."

Ainoa autuuden tie -kirjassa on 16 kappaletta:

Uskontunnustus


Päivittäin kamppailemme ajatusten kanssa, ettemme ole kyllin hyviä Jumalalle. Kuitenkin Jumalan käsittämätön laupeus on yllämme, Jeesuksen kautta.

"Tahdon kuitenkin päivittäin Kristuksessa tässä uskossa ja sen puolesta taistella epäuskoa, omaa mielihalua, lihaa, maailmaa ja perkelettä vastaan. Tahdon vahvistua Herran lujassa sanassa huutaen hänen nimeään hädässä ja tuskassa."  (s. 13)

Laki


Mitä varten laki on?

"... lain tärkein tehtävä  ja vaikutus on, että se paljastaa perisynnin hedelmineen ja osoittaa ihmiselle, kuinka pohjattoman syvälle hänen luontonsa on langennut ja turmeltunut, tarvitseehan hän lakia sanomaan, että hänellä ei ole Jumalaa vaan hän palvoo vieraita jumalia; sitä häne ei ennen lain tuloa ja ilman lakia olisi ikinä uskonut. Näin kauhistuu, nöyrtyy, menettää rohkeutensa, joutuu epätoivoon, ottaisi mielellän avun vastaan, mutta on aivan neuvoton, alkaa vihastua Jumalalle ja nurista."  (s. 16)


Katumus ja parannus


"Parannus on siis sitä, että ihminen tietää ja sydämestänsä tunnustaa, että hän, niinkuin Raamattu sanoo, on siinnyt ja syntynyt synnissä sekä on sen tähden luonnostaan vihan lapsi, joka ansainnut kuoleman ja kadotuksen."  (s. 25)
"Luopukaa siis julkeasta luottamuksestanne omaan vanhurskauteenne. Ryömikää ristin juureen ja sydämestänne tunnustakaa hänelle, että olette köyhiä, kirottuja syntisiä, jotka ette voi itseänne auttaa. Uskokaa Kristukseen, Jumalan Karitsaan, joka kantaa teidän ja koko maailman synnit, joka on niiden tähden kuollut ja kaikki täyttänyt."  (s. 26)
"Kristitty ei tule tuossa tuokiossa puhtaaksi, vaan parannus ja muutos kestää koko elämän, kuolemaan asti."  (s. 30)
Vaikka Hedbergin tekstit ovat vanhoillisen-konservatiisia, on niissä kuitenkin sellainen lohduttava sanoma, että voimme katua tekojamme ja tehdä parannusta koko elämämme ajan.

Evankeliumi


"Evankeliumi on kreikankielinen sana, joka merkitsee hyvää sanomaa, hyvää tietoa, hyvää uutista, hyvää julistusta, josta lauletaan, puhutaan ja iloitaan."  (s. 33)

Evankeliumin yksi tarkoitus on oppia tuntemaan Jeesus, mutta myös että oppisimme kuinka tullaan kristityiksi.


Laki ja evankeliumi


"Emme myöskään hyväksy ja kiistämme kokonaan sellaisen opin, joka sekoittaa lain ja evankeliumin tai käyttää lakia sillä tavoin, että evankeliumi turhennetaan."  (s. 48)

"Laki on annettu ilmisaattamaan synti, kuolema ja kadotus ja siksi apostoli sanoo sitä kadotustuomion viraksi (2. Kor. 3:9)."  (s. 48)

"Evankeliumi on sen sijaan on saarna Kristuksesta, joka antaa vanhurskauden, elämän ja rauhan niille kaikille, jotka ottavat sen uskossa vastaan."  (s. 48)

"Lain halu on hiipiä Kristuksen ja evankeliumin piiriin määräämään, millaiseksi sinun on muututtava ja mitä itse tehtävä pelastuaksesi. Jos nyt annat lain näin tehdä, olet siinä samassa jo kadottanut Kristuksen, armon ja vanhurskauden."  (s. 53)

Lain ymmärtäminen on aika vaikeata, kun taas evankeliumin sanoma on helpompi käsittää.

Jumalan ilmestyminen lihassa


"Onpa Jumalan ilmestyminen lihassa uskovillekin yhä salaisuus, jonka he ovat oppineet käsittämään ja uskomaan vasta osittain."  (s. 61)

Jeesuksen syntymä, ihmeteot, ristiinnaulitseminen meidän syntiemme tähden, kuolleista herääminen ja ylösnouseminen ovat kristinuskon pohja ja perusta, johon turvata.

Kristus on noussut kuolleista


"Samoin kuin Kristuksen kärsimys ja kuolema on syntiemme sovitus, hänen kuolleista nousemisensa on vanhurskautemme, voittomme ja kerskauksemme. "  (s. 63)
Syntien sovituksen ymmärrän, mutta vanhurskaus käsitteenä on vieläkin melko vieras ja monimutkainen käsite.

Uusi liitto ja Pyhä Henki


Vanhan liiton Herra teki Israelin kansan kanssa.

"Uuden liiton perustana on siis armo ja syntien anteeksiantamus, toisin sanoen meistä tulee Herran omia ja hänen liittonsa kansa siten, että hän antaa kaikki pahat tekomme anteeksi eikä koskaan enää muistele syntejämme."  (s. 83)

Uudessa liitossa eletään uskon kautta Kristuksen armossa.

Pyhä Henki, joka tulee evankeliumin saarnan ja uskon mukaan.

"Pyhä Henki poistaa kivisydämen, siis sen vanhan luonnollisen ja myötäsyntyisen niskoittelun Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan, ja antaa sen tilalle lihasydämen, siis taipuisan, auliin ja kuuliaisen sydämen, joka mielihyvin haluaa täyttää Jumalan ksäkyt."   (s. 91)

Jumalan Henki vaikuttaa ja täyttää meissä työnsä, sitä mukaa, kun kasvamme Jumalan armoon.


Kaste


"Kaste ei siis ole paljasta vettä, vaan jumalallinen pyhä, taivaallinen ja pelastava uudestisyntymisen pesu."  (s. 101)
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä lapsikaste on se luonnollisin kastetapa, mutta ymmärrän aikuiskasteenkin merkityksen.

Herran ehtoollinen


"Herra antaa siis pyhässä ehtoollisessaan meille itsensä kaikkine rikkauksineen ja autuuden aarteineen, jotka hän on kärsimisellään ja kuolemallaan meille ansainnut, kaiken, minkä Isä hänelle lahjoitti hänen kuuliaisuutensa vuoksi."  (s. 113)

"Pyhän ehtoollisen harras ja ahkera käyttäminen ravitsee ja vahvistaa uskon yhteyttä ja ykseyttä Kristukseen, minkä sana synnyttää ja ylläpitää."  (s. 115)
Ehtoollisella käyminen on uskonelämäni peruskiviä, johon voi turvata.

Synneistäpäästö


"Ahdistuneen omantunnon auttamiseksi on ahkerasti tähdennettävä sitä, että synneistäpäästössä aivan varmasti saadaan synnit anteeksi. Yhdeltäkään ei saa riistää sitä lohdutusta, jonka Herra Jumala itse tässä tahtoo ilmoittaa ja lahjoittaa."  (s. 126)
Ripittäytyminen on minulle vierasta, mutta voisin jossakin tilanteessa ripittäytyä seurakuntani papille.

Kirkko


"Ei siis ole annettava ulkonaisten seikkojen ratkaista, vaan on opittava tuntemaan kristillinen kirkko sanan perusteella."  (s. 137)
Tarvitsemme kirkkorakennuksia, mutta kristillinen kirkkoyhteys voi löytyä myös kirkon seinien ulkopuolelta.

Uudestisyntyminen


"... uudestisyntymisen alku kuin sen jatkuminen ja täydelliseksi tuleminenkin on yksinomaan Jumalan Hengen työtä sanassa ja sakramenteissa."  (s. 147)

Olen aikaisemmin vierastanut uudestisyntynyt -sanaa, mutta pikku hiljaa alan ymmärtämään, ettei siinä ole mitä tekopyhyyttä, kun ei tee siitä liian suurta egoaa pönkittävää uskonnollista numeroa.

Pyhitys


"... Pyhän Hengen uusi, taivaallinen voima, joka painaa sydämeen Kristuksen ja hänen tekonsa tehden siitä oikean kirjasen, joka ei ole kirjaimia tai pelkkää kirjoitusta, vaan tosi elämää ja tekoa."  (s. 157)i

"Tosi pyhitys  ei siis ole lain tuomion ja pakon alaista orjuuden työtä, vaan vapaaehtoista, lapsenomaista kuuliaisuutta, joka on Jumalan lahjoittama Hengen hedelmä, uskon kautta Jeesukseen."  (s. 157)

Pyhä Henki on suuri mysteeri, jonka olemassaoloon uskon.

Rukous


"Rukoilemme Jeesuksen nimessä oikealla tavalla, kun luottaen häneen uskomme, että me hänen kauttaan olemme Jumalalle otollisia ja rakkaita, sekä luotamme siihen, että rukouksemme kuullaan hänen tähtensä eikä meidän arvollisuutemme vuoksi."  (s. 165)
"Rukoilla voi aina ja kaikkialla, niin salaa hengessä kuin ääneenkin tai eri rukousasennoissa."  (s. 166)
"Saadaksemme runsain määrin Pyhän Hengen lahjan ja täydellisen ilon rukoilkaamme hartaasti Isä Meidän -rukousta."  (s. 169
Isä Meidän -rukous on minulle tärkein jumalanpalveluksen rukouksista. Jokainen sana ja jokainen rukouksen rivi on minulle omaa rukousta.

Ainoa autuuden tie


"... yksin Kristus on tie, on selkeän vastaan sanomattomasti totta, että muuta autuuden tietä ei ole olemassa. On vain harhateitä, kadotuksen polkuja, loistakoot pyhyyttä kuinka ihanasti hyvänsä."  (s. 175)

"Jeesus Kristus on siis ainoa autuuden tiemme hänen ihmiseksi tulemisensa, hänen täydellinen kuuliaisutens, hänen kärsimisensä, kuolemansa ja kuolleista nousemisensa perusteella, sanalla sanoe siksi, että hän on mennyt Isän luo." (s. 179)


Hedbergin Ainoa autuuden tie -teos sisältää paljon tekstiä kristillisyydestä, joiden sisäistäminen ei yhdellä lukukerralla eikä vielä toisellakaan avaudu minulle täysin.  Kuitenkin minusta on mielenkiintoista lukea vaikeamminkin ymmärrettävää hengellistä kirjallisuutta, joka ei välttämättä käsityksiltään ole ihan omien uskon arvojenikaan mukaista. On hyvä tietää toisten uskon arvoista ja kunnioittaa niitäkin.


Fredrik Gabriel Hedberg: Ainoa autuuden tie: keskeiset kirjoitukset lehdestä Allmän Evangelisk Tidning 1845 - 1848 , Aurinnko Kustannus, 7. lisäpainos, 2011
suomennos: Lauri Koskenniemi
Päällys: Jouko Jäntti
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjastosta


1 kommentti:

  1. Minähän luin tätä kerran vähän väkisin keskellä kesän helteitä, jolloin pää ei toiminut sitäkään vähää kuin yleensä :) Taisin sitten lukeakin sen loppuun vasta joskus raikkaampana vuodenaikana! Tällaiseen vanhanaikaiseen ja tiukan asiapitoiseen tekstiin on vaikea keskittyä, mutta hyvää asiaahan siinä toki oli. Minulla on tästä myös sellainen ikivanha fraktuurapainos, jossa on vielä ne uudemmista painoksista poistetutkin luvut. Mutta kuten arvata saattaa, sen lukemista en ole jaksanut edes yrittää :) ...ja voipa olla, etten koskaan jaksakaan! Taidan jättää suosiolla nämä wanhojen patujen kirjat vähän vähemmälle.

    VastaaPoista