keskiviikko 22. tammikuuta 2020

En ole sinun: valitut runot

Löysin Sara Teasdalen runoteoksen  En ole sinun kirjastosta runojen uutuushyllystä. Jo kirjan kansi houkutteli ottamaan runokirjasen käteeni.

Runokirjan takakannessa kerrotaan:

"Sara Teasdale (1884-1933) on 1900-luvun alun tärkeimpiä runoilijoita. Hänen tuotantonsa kantavia teemoja ovat identiteetti, itsenäisyys, ikääntyminen sekä naisen asema ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa.
Teasdalen ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1907. Vain yksitoista vuotta myöhemmin hän sai ensimmäisen runoilijoille myönnetyn Pulitzer -palkinnon
."

Tuomas Kilpi on suomentanut Teasdalen runot ja hän kirjoittaa esipuheessa:

"Suomessa Teasdale on kuitenkin valitettavan huonosti tunnettu, mikä johtunee ennen kaikkea siitä, että häntä ei ole aiemmin lainkaan suomennettu."

"Teasdale liikkuu usein kuoleman ja rakkauden kentällä, mutta hän käsittelee runoissaan myös itsenäisyyden, identiteetin ja ikääntymisen kaltaisia kysymyksiä."

"Olen pyrkinyt valitsemaan tähän kokoelmaan mahdollisimman edustavan valikoiman Teasdalen runoja, joiden toivon puhuttelevan tämän päivän lukijaa."

"Teasdalen edustama runokäsitys ei ole moderni, mutta sitä voi pitää ajattomana."

Runoteoksen nimikkoruno sattui syvälle sydämeeni. Minulle runon sanoma on henkilökohtaisesti monisäikeinen. Tämä runo kuvaa järisyttävän vahvasti omaa tunnetilaani, sitä myllerystä,  mitä sisälläni juuri nyt käyn.

En ole sinun

En ole sinun, enkä hukkunut sinuun
en hukkunut vaikka haluankin
hukkua kuin kynttilä aurinkoon
kuin lumihiutale meren aaltoihin.

Rakastat minua ja olet silmissäni yhä 
sielu kaunis ja loistava
ja silti minä olen minä, haluan olla
kuin valo valoon hukkuva.

Oi syökse syvälle rakkauteen - sammuta
aistini, tee minusta kuuro ja sokea,
rakkautesi mukaansa tempaama
myrskytuulten tuivertama

Runoteoksen seuraavatkin runot Rakkauden jälkeen, Kuoleman jälkeen ja Tarpeeksi ovat täynnä sielun rakkautta, joka koskettaa särkynyttä sydäntä, kaipaavaa sydäntä. Samalla näissä hauraissa runoissa on naisen vahvaa itsenäisyyttä ja itsetuntoa.

Toinen runo koskettaa hengellisyydellään ja lohdullisuudellaan kuoleman, eron äärellä.

Rukous

Kun teen kuolemaa, muista kertoa
että rakastin tuulen viskomaa lunta
vaikka se sattui kuin terävä pistin.
Että rakastin kaikkea mitä rakastin
ja yritin ottaa vastaan kivunkin
ilman katkeruutta, iloisin huulin.
Että rakastin kaikella voimalla
sieluni täydellä mitalla
vaikka sydämeni joutui vaaraan.
Että lauloin kuin lapset laulavat
löytäen sävelet sopivat
rakastaen elämää ainiaan.

Yksinäisyyttä kuvaavat runot Yksin ja Aamulaulu herkistävät mieleni. Teasdalen runoissa on kuoleman vivahde ja ne tuovat mieleen Saima Harmajan ja Edith Södergranin.

Kolmas mielirunoni on symbolisesti minulle hvyin rakas.  Teasdalen runot ovat täynnä vahvoja tunneilmaisuja, joihin voi samaistua mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa.  Minulle nämä runot ovat sielunpeilejä - voimaa ja lohtua elämääni.

Laulupuu

Laulan lauluni muille,
sinulle olen hiljaa vaan.
Laulupuuni on paljas
kirkkaalla kummullaan.

Sillä tulit kuin mahtava puhuri
ja lehdet pois puhalsit
kauas kuin unohdetut asiat
yli maailman reunan sysäsit.

Haluan ostaa tämän runokirjan omaksi, vaikka kirjan hinta hiukan kirpaisee -  mutta alan ihmisenä tiedän kirjan hinnoittelupolitiikan ja sen kanssa on vain elettävä.

Sattumalta löysin netistä myös toisen Sara Teasdalen suomennetun runoteoksen Merta olen rakastanut (BoD, 2019), jonka on suomentanut Harri Huttunen. Täytyypä lainata tämäkin kirjastosta.


Sara Teasdale: En ole sinun, Oppian, 2018
suomentanut Tuomas Kilpi
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

En ole sinun -runoteoksesta on arvostelu:

Kiiltomato/Arto Vaahtokari

tiistai 21. tammikuuta 2020

Korppikuningas

Tammikuun lukupiirikirja Kirjaklubissamme oli Elly Griffithsin Korppikuningas. En mennyt lukupiiriin, kun en ehtinyt ajoissa lukemaan tätä kirjaa. Pidän englantilaisista tv-dekkarisarjoista. Toisinaan luenkin dekkareita.

Ruth Galloway -murhamysteerien Ruth on arkeologi, joka joutuu mukaan murhatutkimuksiin. Korppikuningas -dekkarissa tutkitaan Ruthin opiskeluaikaisen ystävän Danin kuolemaa ja hänen arkeologista löytöään, joka liittyy kuningas Arthuriin.

Kirjan aihe  kuningas Arthurista ja druideista on kiehtova, mutta jää päähenkilöiden ihmissuhteiden selvittelyjen jalkoihin.  Vasta kirjan loppuvaiheilla alkaa tapahtua murhaan liittyviä asioita, jotka kiehtovat minua enemmän kuin Ruthin yksityiselämän kiemurat. Kaipasin myös enemmän arkeologin työhön liittyvää, ehkä aikaisemmissa Ruth Galloway -murhamysteereissä sitä oli enemmänkin. Voi olla, että joskus vielä luen toisenkin Elly Griffithsin Ruth Galloway -dekkarin. Mutta tämän tarinan perusteella, ei minusta tullut Ruth Galloway -fania.

Korppikuninkaan ovat lukeneet myös:

Jonnan lukunurkkaus
Kirja hyllyssä
Kirjakaapin kummitus
Kirjarouvan elämää
Kirjasähkökäyrä
Kirsin kirjanurkka
Luetut.net
Oksan hyllyltä
Yöpöydän kirjat


Elly Griffiths: Korppikuningas, Tammi, 2019
Suomentanu Anna Kangasmaa
(engl, alkuteos Dying Fall, 2013)
Mistä hankittu: lainattu lukupiirikirjana Kaskisten kaupunginkirjasto








maanantai 20. tammikuuta 2020

Maija ja Hannu Nymanin Parisuhdekirjat


Parisuhteesta kertovien tietokirjojen lukeminen ei ole helppoa minulle. On kipeitä asioita 30 vuoden parisuhteen ajalta, joita en vieläkään pysty tai halua käsitellä. On pitkä parisuhde, josta puuttuu jotain, mutta silti tässä on se kaikki tuttu ja turvallisuus, mitä tarvitsen. Olenko se minä, joka on muuttumassa vai onko se mieheni, joka ei muutu? Vai olemmeko kumpikin muuttunet vai sittenkin jämähtäneet johonkin rutiiniin, joka jatkuu päivästä toiseen? Missä on se kipinä, jota kaipaan ja tarvitsen? Mitä se on, mitä minä tähän parisuhteeseen kaipaan? Tiedänkö itsekään?

Tälläisin ajatuksin luin viime syksynä Maija ja Hannu Nymanin Amoria ja huumoria parisuhteeseen (ilmestynyt alunperin vuonna 1995 nimellä Riisuva rakkaus - Amoria ja huumoria parisuhteeseen). Ajatukseni ja tunteeni eivät ole muuttunet uuden vuoden alkaessa, mutta tänään haluan tämän blogipostauksen myötä käydä läpi ne tunteet, joita tämä kirja herätti. Olen muutaman kuukauden siirtänyt tästä kirjasta kirjoittamista ja en ole ihan varma vieläkään, mitä pystyn kirjoittamaan - mitä näin julkisesti tahdon kertoa omasta parisuhteestani.

"Rakkaus ei jähmety paikoilleen, vaan pakottaa meidät uusiin ulottuvuuksiin. Se ei päästä meitä helpolla ja yllättää omilla ehdoillaan. Se on taitava ohjaaja, joka saa meidät harjoittelemaan erilaisia kohtauksia yhä uudestaan."  (s. 10)

RAKKAUS NARRAA NAIMISIIN


Kirjahan puhuu avioliitosta, mutta kirjan parisuhdeasiat ovat yhtä lailla meille avoliitossa elävillekin. Se miksi, emme minä ja mieheni ole menneet naimisiin on monen asian summa, joita en tässä aio käydä läpi.

Tässä luvussa on kysymys Milloin ja mihin rakastuin sinussa?

Rakastuinko mieheeni ensimmäisenä iltana, jolloin tapasimme Latosaaressa tammikuun 14. päivänä 1989? Rakastuinko siihen tanssityyliin, jolla hän lähestyi minua? Rakastuinko siihen elämäntarinaan, jonka kuulin häneltä istuessamme tanssilattian reunalla? Vai siihen yhteiseen yöhön, jolloin emme ylittäneet kuitenkaan sitä tiettyä rajaa?

"Rakastuminen, romanttinen rakkaus on totisinta totta , se on yksi Jumalan suurimmista lahjoista miehelle ja naiselle. Mutta se ei ole rakkauden olemuksen koko kuva, lopullinen  ja syvällisin . Rakastuneena oleminen ei jatku ikuisesti."  (s. 20)
"Parisuhteen olisi muututtava oman kasvumme myötä. Entisestä luopuminen vain on perin vaikeaa. Joskus ainoastaan kipu saa meidät pysähtymään ja luopumaan rutinoituneesta elämäntavastamme. Kriisi voi olla joissakin tilanteissa ainoa tie eteenpäin. Se ikään kuin puhkaisee paiseen, joka on kypsynyt vuosien väärinkäsitysten tai harhaluulojen perässä."  (s. 26)
"Vasta sitten kun kaikenlaiset tunteet loppuvat, kaikki on pysähtynyt. Rakkauden metsässä ei enää liikahda lehtikään... On pelottavan hiljaista. Silloinkaan ei välttämättä ole liian myöhäistä, sillä rakkaus on väkevämpi kuin kuolema."  (s. 28)

Toinen kysymys Millainen benji-hyppy meidän rakkautemme on ollut?

En ole kokeillut benji-hyppyä, enkä haluakaan kokeilla. Voin siis vain kuvitelman ja toisten benji-hyppyjä tv:stä nähneenä ajatella tätä vertausta. Ehkä rakkautemme on ollut sitä huumaavan huimaa tunnetta, mitä benji-hypyn odottaminen mahan pohjassa aiheuttaa. Uskallanko sittenkään lähteä tähän tuntemattoon hyppyyn? Ehkä se on rohkeutta katsoa mihin tuo huima hyppy vie. Nopea päätös, nyt mennään. Rakkautemme on ollut hyppäys tuntemattomaan vauhdilla, meidät on tempaistu sieltä vauhdilla ylös ja alas. Olemme roikkuneet venyvässä benjinarussa edestakaisin, tietämättä mihin suuntaan mennä. Onneksi benjinaru on ollut venyvää, eikä ole tullut äkkipysähdystä, naru ei ole katkennut. Mutta olemmeko jääneet kulkemaan edestakaisin venyvän benjinarun jatkeena. Olisiko aika pysähtyä ja miettiä missä me olemme?

"Rakkaus ei elä, ellei se saa ravintoa ja hoitoa. Se kykenee kitumaan jollain lailla vuosikymmeniäkin; kaksi ihmistä saattaa tottua toisiinsa, ja joillekuille siinä on ihan riittävästi avioliitoksi. Useimmille se ei riitä, vaan syvällä sydämessä on aito ja terve kaipuu rakkaudentunteiden löytämiseen uudelleen. Ellei niitä löydy oman puolison kanssa, ellei etsintään varata aikaa ja ellei sen vuoksi nähdä vaivaa, on kiusaus etsiä ihastumisen ja rakastumisen kohdetta jostain muualta." (s. 34)

ERILAISUUS ON POSITIIVINEN VOIMAVARA



"Miehiä ja naisia ei voida lokeroida ahtaasti myöskään selviytymistapojensa perusteella. Tunnemme useita aviopaperja, joiden elämässä kaikki esitetyt teoriat ja tutkimustulokset menevät ihanasti päinvastoin kuin yleensä."  (s. 49)





TÖRMÄYSKURSSILLA


"Avioliiton valtataistelu, puolisoiden pyrkimys itsenäisyyteen ja erillisyyteen voi parhaimmillaan johtaa kumppanuuteen, rakkaudelliseen ystävyyteen, jossa kuljetaan samaan suuntaan rinnakkain. Suhde on saanut syvyyttä, erilaisuus ei ole uhka vaan rikkaus, ristiriitoja kyetään käsittelemään rakentavasti. Elämässä on rohkeutta olla oma itsensä ja antaa oikeus toisellekin."  (s. 86)
"Puolisoiden rakkauteen liittyy yllättävän paljon omistamisenhalua. Se on pitkälti alitajuista, tiedostamatonta tai niin automaattista, ettemme edes huomaa sitä. Emme vain ymmärrä, että se, mikä minulle on rakkautta, on toiselle rajoittamista, estämistä ja ahdistamista. Omat motiivini eivät nousekaan rakkaudesta vaan alitajuisesta halusta saada hoitoa oman elämäni puutteisiin."  (s. 94)
Missä vaiheessa parisuhteemme on tällä hetkellä?

Jonkinlaisessa käännekohdassa, josta jatketaan eteenpäin niinkuin ennenkin tai jokin muutos tapahtuu, mutta minkälainen? Uskallanko tehdä muutosta? Haluaako mieheni tehdä muutosta?

"Rakkaus saa omakseen, mutta se ei saa omistaa."  (s. 92)

"Rakkaus, joka alussa halusi antaa, voikin muuttua vaativaksi"  (s. 92)

"Emme vain ymmärrä, että se, mikä minulle on rakkautta, on toiselle rajoittamista, estämistä ja ahdistamista."  (s. 92)


MITEN MIES NAISTA KATSOO?


Miten mieheni minua katsoo? Miten muut miehet minut huomioivat? Näiden ajatusten äärellä olen viipynyt....  Miten minua pitäisi katsoa?

MIES NAISEN SILMIN


"Jokainen mies tulee katsotuksi monien erilaisten naisten silmin. Se, mikä toisesta on vetoavaa ja miehekästä, ei toiseen tee mitään vaikutusta. Siinä rakkauden suuri salaisuus onkin." (s. 142)

ELÄKÖÖN SE SUURI ERO!


"Jos annamme sanojemme, kosketuksen, läheisyyden ja katseen lahjan toisillemme, annamme aarteita. Vuorotellen, kuunnellen, mitä toinen tarvitsee, mistä hän unelmoi, mitä pelkää ja pakenee."  (s 160)

AJOISSA HUOLTOON


"Ei tarvitse olla aineellisesti rikas voidakseen hoitaa parisuhdettaan. Ennemminkin tarpeen on mielikuvituksen ja kokeilumielen rikkaus, hoksaaminen, lapselliseksi suostuminen, toisen herkkien viestien kuunteleminen ja katseleminen."  (s. 186)


RIITÄMMEKÖ TOISILLEMME?


"Kaikki tunne-elämän tarpeet eivät voi onnellisesti tyydyttyä vain avioliitossa. Tarvitsemme aina myös muita ihmissuhteita, joiden kautta elämämme saa mielekkyyttä. Puolisoni ei tarvitse riittää minulle joka asiassa ainoana ihmisenä, vaikka avioliitossamme onkin alueita, jotka kuuluvat vain meille kahdelle ja joiden hoitaminen on meidän tehtävämme."  (s. 198)

AJATUKSIA JA SYTYKKEIT' PARISUHTEEN TULIPESÄÄN 


"Elämä on muutakin kuin rakastumista ja rakastelua: se on myös rakastamista."

"Rakkaudessa kaikilla tunteilla on oikeutus, siksi kannattaa pysähtyä kuuntelemaan niiden viestiä pelotta."

Maija ja Hannu Nyman: Amoria ja huumoria parisuhteeseen, Päivä, 2008
(ilmestynyt 1995 nimellä Riisuva rakkaus - Amoria ja huumoria parisuhteeseen)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Tänä aamuna luin Maija Nymanin kirjoittaman toisen parisuhdekirjan Ilta rakkaudelle: parisuhteen  valttikortit Tämänkin kirjan lukeminen oli vaikeata, mutta jotenkin helpompaa, kun olin jo yhden parisuhdekirjan lukenut. Saatan tänään lainata kirjastosta pari uutta parisuhdekirjaa.

Kirjan sisältö on jaettu kolmeen osaan: Kuningas ja kuningatar; Elämä on vielä kesken; Rosoisen rakkauden juhla.  Maija Nyman on miehensä Hannu Nymanin kanssa juontanut Ilta rakkaudelle -tilaisuuksia ympäri maan jo useamman vuoden.

KUNINGAS JA KUNINGATAR


Sitoutuminen toiseen loppuelämäksi on parisuhteen tahtotila. Toisilla se kestää vuodesta toiseen, toisilla se päättyy erilleen kasvamiseen.

"Ihminen ei saa olla toiselle ihmiselle vankila. Rakkautta voi olla myös se että irrotaan ja irrotetaan, kunhan ensin on yritetty etsiä tilanteeseen kaikki mahdollinen apu."  (s. 17)

Sanat parisuhteessa hoivaavaat ja satuttavat, niin tekee myös sanomattomuus. Oikeiden sanojen sanominen ääneen tai kirjoittaminen on toisinaan hyvin vaikeata. Kaikki se tuska ja epävarmuus, tulenko ymmärretyksi? Tahdonko minä tätä, mitä sanon?

"Yhtä tärkeää kuin on "lukea" puolisoa, on lukea myös omaa itseä."  (s. 40)

Syttyminen on taidelaji vai onko?  Mikä minut saa syttymään? Tietääkö toinen vai oletanko hänen tietävän? Mitä jos toinen ei enää sytytä riittävää roihua? Miten siitä selvitään?

"Seksuaalisuus ei ole vain kykenemistä tai suorittamista, ei jaksamista eikä haluamista, opettelemista ja oppimista" (s. 65)

"Tuli ei syty pakottamalla, vaan houkuttelemalla."  (s. 65)

"Kuunteleminen on hyvä sytyke, kunhan sitä ei tarvitse tehdä kovin kauan. Ei ole mukava kuunnella, jos tajuaa omassa sydämessään olevien sytykkeiden hiljaa hiipuvan."  (s. 66)

Sovinto riidan jälkeen, sovinto parisuhteen kipukohdissa. Entä jos sovintokaan ei auta? Mikä on riittävä sovinto?

"Kun omaan sydämeen tulee enemmän suvaitsevaisuutta omaa puolisoa kohtaan, rakennetaan entistä kestävämpää suhdetta."  (s. 77)

Siunaus. Voiko jokaisen parisuhteen siunata? Vai onko siunaus vain avioliittoon vihittäessä?

"Jumala kuulee avunhuutomme, hän siunaa hänen siunaustaan kaipaavia ja tulee keskelle tavallisen elämän sykettä. Joskus se tapahtuu siten että ihminen saa ihmeenomaisen avun, toisinaan hän saa hiljaa voimia jaksaa, kärsivällisyyttä odottaa ja toivoa huomiseen."  (s. 90)

ELÄMÄ ON VIELÄ KESKEN


Tässä osiossa on Maija Nymanin puheita:  hääpäivän puhe pojalleen, anopin puhe miniälle, kirje ystävälle parisuhteen päättyessä, puhe lapsettomalle ystävälle,  Nämä puheet voi jokainen omalla kohdallaan tuntea läheiseksi - joko omina kokemuksina tai läheisen kokemuksina. Maijan sanat lohduttavat.

ROSOISEN RAKKAUDEN JUHLA


Tässä osiossa kerrotaan millaisia ovat Ilta rakkaudelle-tilaisuudet.  Muutamat avioparit kertovat oman rakkaustarinansa, kuten Sami ja Maarit Hurmerinta.

Maija Nyman: Ilta rakkaudelle: parisuhteen valttikortit, Kirjapaja, 2002
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto





















maanantai 6. tammikuuta 2020

Albrecht Dürer - saksalainen taidemaalari

(kuva: wikipedia)

Luin syksyllä 2018 Risto Kormilaisen hartauskirjoja 2010-luvulta. Hän kertoi Elävää vettä -kirjassaan  Albrecht Dürerin maalauksesta Rukoilevat jalat.  Etsin kuvaa taideteoksesta netistä, mutta en löytänyt, joten lainasin Eepos-kirjastojen kokoelman kaikki kirjat Düreristä. Niitä olen tässä puolentoista vuoden aikana vähän väliä selaillut ja lueskellutkin - kaikki kirjat kun ovat englannin-  tai ruotsinkielisiä. Nyt on aika niistä kirjoittaa blogiini ja huomenna palauttaa kirjat takaisin kirjastoon.

Drawings of Albrecht Dürer



"Dürer is also unique in that treasures his own sketches, and cared to sign many of them with his famous monogram and date even though they were not intended for sale, but generally as gifts for close friends."  (s. vi)

"The historical significance of Dürer as a draftsman lies in his construction of purely linear style on the foundation of the modern three-dimensional representation of the real wolrd. All drawing moves between two poles of expression by line and expression by tone areas or massees." (s. 1)

Albrecht Dürerin piirustustaide on vaikuttavaa. Pidän erityisesti piirroksista, joissa on tarkasti kuvattuna ihmisen kädet tai jalat. Näin loppiaisiltana kiinnittyy huomioni tähän piirrokseeen:

The Adoration of The Wise Men 1524
Puupiirros

The Complete Woodcuts of Albrecht Dürer



Tässä kirjassa on Albrecht Dürerin puupiirroksia eri ajanjaksoilta: 
- Oppipoika-aika Nürnbergissä 1486-1490
- Matkustamisen vuodet 1490-1494
- Ensimmäinen Italian matka ja Nürnbergin vuodet 1495-1500
- The Life of the Virgin ja pienemmät työt 1500-1505
- Puupiirrosten klassinen aikakausi 1509-1512
- Dürerin työ Maksmilian I:n palveluksessa  sekä muut työt 1512-1518
- Viimeiset työt 1520-1528

Puupiirrokset on esitelty osittain sarjakuvamaisesti ja ne tekevät niistä tarinamaisen esityksen. Puupiirroskuvat on hyvin traagisia ja jopa julmia. Erityisesti minua koskettaa Jeesus ristillä-puupiirrokset. Tässä yksi niistä:

Opus speciale missarum 1493


Albrecht Dürer (Konstens Mästerverk)

Kirjan kuva otettu netistä ruotsalaisesta kirjapörssistä, jossa tämän hinta  on  ollut 300 SEK eli 28,50€ Harmi, kun ei ole enää myynnissä.

Tässä teoksessa kerrotaan aluksi taitelijan elämästä, sen jälkeen tekniikoista, joita Albrecht Dürer käytti.  Erikseen käsitellään maalaukset, kuparityöt ja puupiirrokset. Käydään läpi Albrecht Dürerin taiteellista persoonaa. 
Kirjan lopussa on upeita printtejä Dürerin teoksia, jopa kauniina värikuvina. Tämä on ehdottomasti upein ja vaikuttavin ja arvokkain teos, minkä sain lainaksi. Kiitos Kaskisten kirjasto! Olen pitänyt kirjasta erinomaista huolta. 

Albrecht Dürer 1471-1528: The genius of the German Renaissance



"Dürer was undoubtedly a master of the very highest order, who traced an arc from the Middle Ages to the Reneissance in a manner beyond compare. He was the first German artist to write about his own life; he was the first to grant autonomy to the genre of the self-portrait; he carried the watercolour and the print early on to artistically and technically outstanding heights; he was the first in Germany to nudes from life; he was the first to underpin his practical oeuvre with treatieses on artistic theory."  (s. 7)

Tämä kirja oli helpointa lukea ja tästä sain eniten tietoa Albrecht Dürerin elämästä ja taiteesta.  Tässä kirjassa oli myös värikuvia. 

Watercolours and Drawings with an essay by John Berger



"The work of Albrecht Dürer was a great summation of the achievement of art as the Middle Ages drew to a close. To this day, the mastery expressed in his precision drawing and sensous instinct for colour has retained its fascination." (s. 5)

Tämän kirjan vesivärimaalaukset ovat kauniita, kuten kirjan kansikuvassa oleva jänis.Tästä kirjasta luulen löytäneeni nuo rukoilevat jalat, jotka Risto Kormilainen mainitsee kirjassaan Elävää vettä. Ja tuon teoksen nimellä nuo rukoilevat jalat löytyvät netistäkin. 

Feet of an Apostole 1508
Mustepiirros

Albrecht Dürer 1471-1528


"Albrecht Dürer was the first German artist to emerge north of the Alps who achieved a highly developed artistic self-awareness based on the model of the Italian Renaissance, as well a high degree of acceptance in society."  (s. 6)

Tämä kirja on selkein ja uusin, tehty 2000-luvulla.  Tässä toki on paljon samoja kuvia Albrecht Düreristä ja hänen teoksistaan kuin edellisissä kirjoissa.  Hän on oikeastaan ollut aika komea mies tuohon aikaan. Yleensä mua ei kiehdo renesanssiajan mieskuvat, mutta tässä Albrechtissa on jotain kiehtovaa. 

Heinrich Wölfflin: Drawings of Albrecht Dürer, Dover Publications, 1970
(selected and Introductory Essay by Heinrich Wölfflin)
(translated by Stanley Appelbaum with new Foreword by Alfred Werner)
(saksl. alkuteos: Albrecht Dürer Handzeichnungen, 1923)
Mistä hankittu: lainattu Kurikan kaupunginkirjasto

Willi Kurth: The Complete Woodcuts of Albrecht Dürer , Bonanza Books, 1946
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto

H. Th. Musper: Albrecht Dürer (Konstens Mästerverk), Stureförlaget, 1974
(svensk översättning Fil Dr Åke Ohlmarks)
Mistä hankittu: Kaskisten kaupunginkirjasto


Norbert Wolf: Albrecht Dürer 1471-1528: The genius of the German Renaissance, Taschen, 1994
(translated in English by Karen Williams)
Mistä hankittu: lainattu Evijärven kunnankirjasto

Albrecht Dürer: Watercolours and Drawings with an essay by John Berger, Taschen, 1994
(translated in English by Michael Hulse)
Mistä hankittu: lainattu Alavuden kaupunginkirjasto

Anja Eichler: Albrecht Dürer 1471-1528, h.f. ullmann, 2007
(translated in English by Fiona Hulse)
(saksl. alkuteos: Meister der deutschen Kunst - Albrecht Dürer, 2007)
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto





lauantai 4. tammikuuta 2020

Tapping Solution: painonhallinta ja myönteinen kehonkuva

Viime vuoden marras-joulukuussa luin tämän Jessica Ortnerin Tapping Solution: painonhallinta ja myönteinen kehonkuva. Löysin kirjan kirjastosta etsiessäni painonhallintaan liittyviä kirjoja.

"... tämä kirja on tarkoitettu erityisesti naisille. Naputtelu on toki tehokas laihtumisen väline molemmille sukupuolille, mutta naisilla on ainutlaatuinen suhde painoonsa ja kehonkuvaansa."  (s. 23)

Kirjan ensimmäisessä osassa opetetaan naputtelun (tapping solution) perusteet ja kerrotaan, mitä se on ja miten se toimii. Toisessa osassa tarkastellaan painonhallintaan ja kehotyytyväisyyteen liittyvien haasteiden syvempiä kerroksia. Kolmannessa osassa käsitellään, miten luot aiempaa voimauttavamman suhteen liikuntaan ja ruokaan ja opit pitämään itsestäsi huolta.

Olen lukenut kirjan kerran läpi. Vaikka en vielä ole varsinaisesti naputellut itseäni, on tämän kirjan ajatukset vahvistaneet elämäntapamuutosmatkaani, jonka aloitin helmikuussa 2019. Ensi kuun lopussa tulee ensimmäinen vuosi täyteen tätä uutta matkaani, uutta vahvempaa ja virkeämpää minääni. Matka ei ole ollut henkisesti helppo - monen vuoden tavat tehdä asioita ihan miten sattuu ja ihan milloin sattuu huvittamaan, on toisinaan noussut mielentilana takaisin. Ilman ketogeenista ruokavliomuutosta, olisin palannut vanhaan elämääni epäsäännölliseen ruokarytmiin, pikaruokaan, makeisiin herkkuihin  - siihen tunnesyömisen syövereihin.  Ilman liikkumisen iloa ja henkisiä voimavaroja, joita olen jo viimeisen viiden vuoden aikana opetellut käyttämään joka päivä, en olisi tästä vuodesta selvinnyt - ei siis yksin ruokavaliomuutos tehnyt minusta sitä, mikä olen tänä päivänä. Jokaisesta terveestä päivästä olen kiitollinen ja toivon ja uskon, kun vaikeita hetkiä elämässä koittaa, olen vahvempi ja suojatumpi kohtamaan ne.

Tapping Solution -kirjan kolme osiota ovat Matkaan valmistautuminen, Katse sisäänpäin ja Eteenpäin.

Matkaan valmistautuminen


Tässä osiossa käydään läpi mitä naputtelu (tapping solution) on ja miten se vaikuttaa kehoosi ja mieleesi.

Opin, että ensin voi antaa negatiivisten, turhautuneiden, ärsyyntyneiden ja jopa vihan tunteiden nousta pintaan ja voi niitä käsitellä ääneen sanomalla naputtelun yhteydessä. Ei tarvitse heti yrittää kääntää mieltänsä myönteiseksi.  Tämän jälkeen on kuitenkin tärkeätä naputella ja kääntää ajatuksia ja tunteita myönteiseen suuntaa, sillä katkera mieli ei ole hyväksi pidemmän aikaa.

Katse sisäänpäin


Tässä osiossa käsiteltiin tunnesyömistä, jonka vuoksi minäkin olen ollut vuosikausia ylipainoinen, väsynyt, nuutunut nainen.  Myös kaikenlaiset uskomukset, miksi olen lihava käydään kirjassa läpi. Ja ne kipeät tunteet, mitä oman kehon katseleminen, koskettaminen tuovat mieleen.  Vieläkin pintaan nousee hetkiä, jolloin katson kehoani ajatellen, että olen jotenkin huonon näköinen.  Mutta ero siihen entiseen minääni on se, että pääsen takaisin helpommin kehomyönteiseen ajatteluun ja siihen etten minä on ole pelkästään fyysinen keho,  vaan minä olen sisäisesti erityinen, yksilöllinen ihminen niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Eteenpäin


Tässä osiossa käsitellään miten voi löytää iloa ja onnistumista liikkumisesta.  Tässä on Jessica Ortnerin kymmen tärkeintä syytä liikkua:

1. Liike kehossa tarkoittaa liikettä elämässä
2. Liikkumalla ilmaisen kiitollisuutta keholleni
3. Olen yhteydessä kehooni ja sen älyyn - teen parempia päätöksiä ja olen parhaimmillani
4. Olen älykkäämpi ja luovempi
5. Henkinen harjoitus - kuin rukouksen fyysinen muoto tai liikemeditaatio
6. Tunnen itseni vahvaksi, itsevarmaksi, kauniiksi ja seksikkääksi
7. Auttaa läsnäoloon ja tekee oloni rauhalliseksi
8. Osoitan itselleni rakkautta
9. Olen leikkisä ja energinen
10. Olen voimakas syvällä ja aidolla tavalla

Tässä käsitellään myös ruokaan liittyviä myyttejä, tosiasioita ja niitä tunteita mitä ruoka aiheuttaa.

Kirjan lopusta poimin muutaman kirjan, jotka aion lukea myöhemmin:

Bruce H. Lipton: Ajatuksen biologia: tietoisuuden, aineen ja ihmeiden avaimet, Basam Books, 2104
Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta, Atena Kustannus, 2010
Nick Ortner: Tapping Solution: vallankumouksellinen stressinhallintamenetelmä, Basam Books, 2013



Jessica Ortner: Tapping Solution: painonhallinta ja myönteinen kehonkuva, Viisas Elämä, 2016
suomentanut Leena Siitonen
(engl. alkuteos The Tapping Solution for Weight Loss, 2014)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




Nicky Gumbelin kirjat


Nicky Gumbelin kirjat ovat tuttuja Alfa-kurssin käyneille. Siitä on kolmisen vuotta, kun minä kävin omassa seurakunnassani Alfa-kurssin. Uskon elämäni sai vahvistusta mieltäni askarruttaviin asioihin. Oli turvallista pohdiskella Raamatun tekstejä tuttujjen seurakunnan ihmisten kanssa, mutta oli ilo tavata uusia ihmisiä, joita samat asiat pohdituttivat. Minulle Alfa-kurssin materiaalin tutkiskeleminen on jatkunut nämä kolme, jolloin olen käynyt läpi Alfa-kurssin työkirjan kirjalistaa. Nämäkin kirjat ovat siis siltä listalta. Olen lukenut aikaisemmin Gumbelin Hyvä kysymys! Käytännöllinen johdatus kristilliseen uskoon.

Tämä on elämää!

kirjassa Nicky Gumbel esittelee Paavalin kirjettä filippiläisille. Hän osoittaa, miten Paavalin kirje filippiläisille antaa selkeitä ja voimakkaita vastauksia moniin tämän päivän ihmisen kysymyksiin.

Paavalin kirjeen filippiläisille viisi merkittävää piirrettä:

Paikka - Paavali valitsi vuonna 52 jKr. strategisella paikalla sijaitsevan Filippin kaupungin ensimmäiseksi eurooppalaiseksi "seurakunnan istuttamispaikaksi"

Ihmiset - heistä muodostui erinomainen antiikin elämän poikkileikkaus, "sivistynyt maailma pienoiskoossa"

Tarkoitus - rohkaisun kirje, kiitoskirje

Mielihyvä - ilo kaikessa täyteydessään löytyy vain Jeesuksessa Kristuksessa

Johdanto - olemme kaikki pyhiä ja olemme kaikki tavallisia kristittyjä

Kirjassa on yhdeksän lukua: Uusi sydän, Uusi tarkoitus, Uusi asenne, Uudet vastuut, Uudet ystävyyssuhteet, Uusi varmuus ja turvallisuus, Uudet pyrkimykset, Uudet voimavarat ja Uusi anteliaisuus. Jokainen luku käsittelee filippiläiskirjeen muutamia jakeita (luvusta 1 lukuun 4). Kirjan lopussa on työkirjaosio, jossa on jokaiseen lukuun sisältyviä kysymyksiä pohdittavaksi. 


Selitä miksi 

kirjassa Nicky Gumbel käsittelee tyypillisiä kristinuskosta esitettyjä kysymyksiä.

- Miksi Jumala sallii kärsmyksen?
- Entäs muut uskonnot?
- Onko esiaviollisessa seksissä mitään vikaa?
- Mitä yhteyttä on New Age -liikkeellä ja kristinuskolla?
- Miten kristinusko suhtautuu homoseksuaalisuuteen?
- Ovatko tiede ja kristinusko ristiriidassa keskenään?
- Onko Jumalan Kolminaisuus epäraamatullinen, epäkunnioittava ja vailla mitään merkitystä?

Tämän kirjan lopussa on työkirjanosio, johon pastori David Stone on laatinut  kysymykset. Näiden kysymysten äärellä voi pohtia näitä kirjan kysymyksiä vielä tarkemmin ja syvällisemmin.

Näistä kirjassa käsittelyistä aiheista ajattelin osittain eri tavalla kuin Nicky Gumbel. Olen siis liberaalimpi kristitty, joka kunnioittaa ja ymmärtää toisinajattelevia kristittyjä. Kunnioitan myös muidenkin uskontojen vakaumuksella eläviä, vaikka sydämessäni toivon, että jokainen ihminen löytäisi Jeesuksen rakkauden ja armon. 

Lupa kertoa

kirjassa ovat Alfa -kurssin periaatteet ja toimintatavat. Ja tässä suomennetussa versiossa on suomalaisten Alfa -kurssin käyneiden ihmisten omia kokemuksia.

Lupa kertoa -kirjassa selitetään Alfa -kurssin periaatteet. Alfa -kurssi perustuu kuuteen Uuden testamentin periaatteeseen:

- Evankeliointi paikallisseurakunnan kautta
- Evankeliointi on prosessi
- Evankeliointi kohdistuu  koko ihmiseen
- Evankelioinnin edellytyksenä Hengen täyteyden kokeminen ja yhä uudelleen Hengellä täyttyminen
- Evankeliointi Pyhässä Hengessä

Kirjassa käsitellään myös ne käytännön järjestelyt, mitä Alfa -kurssin järjestämisessä on hyvä ottaa huomioon. 

Paimenhoito

- Alfan tavoite on, että jokaisesta yksittäisestä ihmisestä huolehditaan
- Hengellinen täysi-ikäisyys, kypsyys - solut, seurakuntaelämä
- Täysi-ikäisyys Kristuksessa - kasvu ihmissuhteissa Kristuksen ruumiin yhteydessä
- Rohkaiseminen
- Kuunteleminen
- Rauhan rakentaminen
- Sitoutuminen

Palvelu

 - Kaiken perustana on se, että tunnistamme tämän olevan Pyhän Hengen työtä
-  Raamatun auktoriteetin  alaisuudessa
- Jokaisen ihmisen ihmisarvo ja luottamus
- Tasapainoiset ihmissuhteet

Lupa kertoa -kirja on siis enemmän Alfa -kurssin vetäjille suunnattu kirja, mutta se myös antaa lisätietoa kaikille Alfa -kurssin käyneillekin. 


Nicky Gumbel: Tämä on elämää! Päivä, 1997
Kansikuva ja muut piirrokset: Charlie Mackesy
suomentanut Merja Pitkänen
(engl. alkuteos A Life worth Living, 1994)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Nicky Gumbel: Selitä miksi, Päivä, 1997
suomentanut Merja Pitkänen
(engl. alkuteos Searching Issues, 1994)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Nicky Gumbel: Lupa kertoa, Päivä, 2000
suomentanut Merja Pitkänen
(engl. alkuteos Telling Others, 1994)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto