keskiviikko 22. tammikuuta 2020

En ole sinun: valitut runot

Löysin Sara Teasdalen runoteoksen  En ole sinun kirjastosta runojen uutuushyllystä. Jo kirjan kansi houkutteli ottamaan runokirjasen käteeni.

Runokirjan takakannessa kerrotaan:

"Sara Teasdale (1884-1933) on 1900-luvun alun tärkeimpiä runoilijoita. Hänen tuotantonsa kantavia teemoja ovat identiteetti, itsenäisyys, ikääntyminen sekä naisen asema ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa.
Teasdalen ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1907. Vain yksitoista vuotta myöhemmin hän sai ensimmäisen runoilijoille myönnetyn Pulitzer -palkinnon
."

Tuomas Kilpi on suomentanut Teasdalen runot ja hän kirjoittaa esipuheessa:

"Suomessa Teasdale on kuitenkin valitettavan huonosti tunnettu, mikä johtunee ennen kaikkea siitä, että häntä ei ole aiemmin lainkaan suomennettu."

"Teasdale liikkuu usein kuoleman ja rakkauden kentällä, mutta hän käsittelee runoissaan myös itsenäisyyden, identiteetin ja ikääntymisen kaltaisia kysymyksiä."

"Olen pyrkinyt valitsemaan tähän kokoelmaan mahdollisimman edustavan valikoiman Teasdalen runoja, joiden toivon puhuttelevan tämän päivän lukijaa."

"Teasdalen edustama runokäsitys ei ole moderni, mutta sitä voi pitää ajattomana."

Runoteoksen nimikkoruno sattui syvälle sydämeeni. Minulle runon sanoma on henkilökohtaisesti monisäikeinen. Tämä runo kuvaa järisyttävän vahvasti omaa tunnetilaani, sitä myllerystä,  mitä sisälläni juuri nyt käyn.

En ole sinun

En ole sinun, enkä hukkunut sinuun
en hukkunut vaikka haluankin
hukkua kuin kynttilä aurinkoon
kuin lumihiutale meren aaltoihin.

Rakastat minua ja olet silmissäni yhä 
sielu kaunis ja loistava
ja silti minä olen minä, haluan olla
kuin valo valoon hukkuva.

Oi syökse syvälle rakkauteen - sammuta
aistini, tee minusta kuuro ja sokea,
rakkautesi mukaansa tempaama
myrskytuulten tuivertama

Runoteoksen seuraavatkin runot Rakkauden jälkeen, Kuoleman jälkeen ja Tarpeeksi ovat täynnä sielun rakkautta, joka koskettaa särkynyttä sydäntä, kaipaavaa sydäntä. Samalla näissä hauraissa runoissa on naisen vahvaa itsenäisyyttä ja itsetuntoa.

Toinen runo koskettaa hengellisyydellään ja lohdullisuudellaan kuoleman, eron äärellä.

Rukous

Kun teen kuolemaa, muista kertoa
että rakastin tuulen viskomaa lunta
vaikka se sattui kuin terävä pistin.
Että rakastin kaikkea mitä rakastin
ja yritin ottaa vastaan kivunkin
ilman katkeruutta, iloisin huulin.
Että rakastin kaikella voimalla
sieluni täydellä mitalla
vaikka sydämeni joutui vaaraan.
Että lauloin kuin lapset laulavat
löytäen sävelet sopivat
rakastaen elämää ainiaan.

Yksinäisyyttä kuvaavat runot Yksin ja Aamulaulu herkistävät mieleni. Teasdalen runoissa on kuoleman vivahde ja ne tuovat mieleen Saima Harmajan ja Edith Södergranin.

Kolmas mielirunoni on symbolisesti minulle hvyin rakas.  Teasdalen runot ovat täynnä vahvoja tunneilmaisuja, joihin voi samaistua mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa.  Minulle nämä runot ovat sielunpeilejä - voimaa ja lohtua elämääni.

Laulupuu

Laulan lauluni muille,
sinulle olen hiljaa vaan.
Laulupuuni on paljas
kirkkaalla kummullaan.

Sillä tulit kuin mahtava puhuri
ja lehdet pois puhalsit
kauas kuin unohdetut asiat
yli maailman reunan sysäsit.

Haluan ostaa tämän runokirjan omaksi, vaikka kirjan hinta hiukan kirpaisee -  mutta alan ihmisenä tiedän kirjan hinnoittelupolitiikan ja sen kanssa on vain elettävä.

Sattumalta löysin netistä myös toisen Sara Teasdalen suomennetun runoteoksen Merta olen rakastanut (BoD, 2019), jonka on suomentanut Harri Huttunen. Täytyypä lainata tämäkin kirjastosta.


Sara Teasdale: En ole sinun, Oppian, 2018
suomentanut Tuomas Kilpi
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

En ole sinun -runoteoksesta on arvostelu:

Kiiltomato/Arto Vaahtokari

1 kommentti:

  1. Tuntematon nimi tosiaan tämä Teasdale. Onpa hänellä kauniita runoja! ❤ Täytyy tutustua tarkemmin joskus.

    VastaaPoista