maanantai 18. toukokuuta 2020

Metsän teologia


Pauliina Kainulaisen Metsän teologia -teoksen blogikirjoitukseeni virittäydyn kuuntelemalla Spotifysta soittolistaa Forest Sounds - Sleep & Relaxation. Tyttäremme Iris-kissakin (hän on meillä kyläilemässä välillä, kun tytär tarvitsee "kissavapaata" elämää :) ) makoilee rennosti läppärini takana, kun kuuluu lintujen liverrystä ja metsän huminaa taustalla :)

Olen lukenut pari muutakin Pauliina Kainulaisen kirjaa: Missä sielu lepää sekä Pyhän kosketus luonnossa: johdatus kristilliseen ekoteologiaan. Viime vuoden lokakuussa Pauliina Kainulainen vieraili seurakuntaviikolla täällä Lapualla. Tapasin hänet silloin ensimmäisen kerran. Keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen paneelikeskstelu, johon osallistui myös kaksi lapualaista nuorta sekä kaksi lapualaista aikuista. Aihe luonnollisesti käsitteli ekologisuutta, luontoa yleensä ja sitä, miten me jokainen voimme omilla elämäntavoillamme luoda kristillistä, ympäristöä kunniottavia valintoja. Jos minulla olisi ollut edes yksi Pauliinan kirja itselleni hankittuna, olisin pyytänyt omistuskirjoituksen siihen. Ikävä kyllä, moni hänen kirjoitaan on jo loppuunmyyty, eikä niitä näkynyt käytettynäkään myynnissä, kun äsken nettiä selasin. Onneksi joitakin Kainulaisen teoksia on vielä ostettavissa - ehkä ensi kuussa ostan yhden myynnissä olevista. 

Metsän teologia -teoksen takakannessa sanotaan:

"Metsä on paitsi paikka, myös syli ja koti. Se on ympäristö, joka muokkaa suomalaisen mielenmaisemaa. Vanha suomalainen luontoa kunnioittava maailmankatsomus auttaa tulkitsemaan kristinuskoa kulttuurisesti ja ekologisesti mielekkäällä tavalla. Tällainen ymmärrys kristinuskosta on tasa-arvoinen, väljä ja peloton. Se huomioi luonnon kantokyvyn ja kaikkien elollisten, niin ihmisten kuin eläinten, hyvinvoinnin. Metsän teologia on kuin kulkemista jatulintarhassa, ikiaikaisessa spiraalissa: askel askeleelta kokija pääsee syvemmälle,  kohti keskusta, jossa Jumala, luonto ja oma itse kohtaavat."

Kirja on viiteen osaan: Metsän teologian syntysanoja; Etääntyminen metsästä - aatehistoriallinen silmäys; Metsän maailmankatsomus - filosofinen maaperä; Metsän teologian maisema; Elämänpuun taimet. Pohdiskelevien tekstien lomassa on Kainulaisen runoja ja rukouksia, joista löydän itselleni sielunsanoja - näistä joitakin varmasti tulevaisuudessa jossakin tilaisuudessa lausun ja luen. 

I Metsän teologian syntysanoja 

Pauliina Kainulainen kirjoittaa, millaista on ollut kirjoittaa Metsän teologia -teosta. Hän kuvaa kirjoitusmatkaansa jatulintarhaksi, jossa uloin kerros on hänen oman kulttuurinsa luontosuhteen tarkastelu pitkällä aikavälillä - kalliomaalausten ajoista tähän päivään. Tässä kirjassa etsitään tasapainoa, siellä missä se on kadoksissa. 

Kainulainen kutsuu suomalaista kontekstuaalista teologiaa  metsän teologiaksi. Metsä on mielikuvien ja merktysten kohtu. Minulle metsä on myös sielun maisema, jokien ohellea (Kainulaiselle järvien ohella) ja myös merenranta on tullut Oulun Nallikarin, Kalajoen Hiekkasärkkien ja Vaasan saariston myötä rakkaaksi. Järvetkin toki ovat osa sielunmaisemaani, mutta eivät niin voimakkaasti kuin joki tai meri. 

Miksi pohtia metsän teologiaa? Kainulainen on huolissaan maapallon luonnontilasta, kuten moni meistäkin - minäkin toisinaan, vaikka tunnustan lakaisevan maailman ongelmat mielestäni , että jaksan elää. Metsän teologiassa etsitään siis keinoa pukea kristillisen uskon sanoma pelastuksesta sellaiseen muotoon, joka puhuu meille tämän päivän suomalaisille ja välittää elämää antavaa jumlayhteyttä. Metsän teologian lähtökohta on kristologinen ja se ammentaa Jumalan kolminaisuuden salaisuudesta. 

Maallikolle jo tässä ensimmäisessä luvussa vilahtaa niin paljon erilaisia teologian termejä, joista tekisi mieli lukea enemmänkin (no, minut tuntevat tietänevät, että kohta on erilaisia teologian kirjoja lainattu kirjastosta.... no, yritän nyt kuitenkin saada luetuksi ensin kaikki muut lainassa olevat kirjat ja joitakin kirjoja omastakin kirjahylllystä). 

Tässä muutama mielenkiintoa herättävä teologian termi:

parantava teologia 

"Ortodoksinen teologia on siitä erikoislaatuista, että se tulkitsee evankeliumia perinteen välityksellä. Pyhät isät ovat jatkaneet teologian tulkitsemista ja ortodoksisesta hengellisyydestä on muodostunut parantavaa teologiaa." 
"Jumaloitumisen teologia on parantavaa teologiaa, koska sen perusajatus on, että ihminen löytää sisimmästään Kristuksen. Muutos minkä ihminen kohtaa on koko ihmisen
eksistentiaalisia rajoja koetteleva parantava kokemus." 
Ylläolevat lainaukset: Sami Kinnunen Pro Gradu  Luomaton energia Teologisen ihmiskuvan mahdollisuus Gregorius Palamaksen teologiassa (Itä-Suomen Yliopisto, 2012)

mystiikan teologia

Willian Johnston: Rakkauden salattu viisaus : johdatus mystiikan teologiaan (Kirjapaja, 1997)
Vladimir Lossky: Idän kirkon mystinen teologia (Valamon luostari, 2019)


"Tässä viriteltävä metsän teologia on yhdistelmä molempia ulottuvuuksia (sapientia ja scientia) siinä mielessä, että se ei vielä edusta teologiaa viisautena, vaan pohtii (toivon mukaan) maalaisjärjellä seurattavasti viisausteologian paluun mahodllisuuksia keskelle suomalaista teologiaa."  (s. 19)
"Metsän teologia tulee lähemmäs kirkollista teologiaa, omalla tavallaan ymmärrettynä - kirkon uskoon ja elämään sitoutunutta ja samalla uutta luovan uskon sisällön tulkintaa."  (s. 19)
Pauliina Kainulainen kertoo tässä kirjassa havainnoivansa ja muokkaavansa henkistä maaperää, johon suomalais-ugrilainen viisausteologia voi juurtua. Metsän teologian peruskysymys liittyy ekologiseen huoleen ja kristillisen tradition muutosvoiman vapauttamiseen. Suomalaiselle yhteisönä muutoksen mahdollisuus on metsissä. 

Tämä Kainulaisen runo pysähdyttää ja samalla antaa armollisen lohdutuksen:

Mistä voima parantaa maailma?
Mikä tekisi terveeksi edes oman sielun?

Vähempi ei riitä
kuin jumalallinen kosketus

Pyhä Kolme itse kosketettavana
metsässä
pyhässä ateriassa

Vähempi ei riitä
kuin nähdä maailma toisin
täysi mielenmuutos
suunnanmuutos
     kohti keskusta, Jumalaa

On tunnettava sairauden synty
jos halutaan parantaa

On mentävä metsään
jos halutaan kohdata Parantaja
jos kaivataan kykyä kuvitella toisenlainen maailma

On kysyttävä metsältä viisautta
on kuunneltava
      hiljaa
     paikallaan

Pysähtyminen on paranemisen alku
Ilman metsää eksymme

Millainen on suomalainen maisema, yhteiskunta ja mielenmaisema? Näitä pohdittaessa tarvitaan aatehistoriaa, uskontotiedettä ja perinteentutkimusta. Kainulainen on suhteuttanut näitä tieteenaloja omiin kokemuksiin suomalaisena suomalaisen luonnon keskellä. 

Tähän poimin itselleni lukulistalle kolme kirjaa:

Markku Hyrkkäinen: Aatehistorian mieli (Vastapaino, 2002)
Teuvo Laitila: Ihmisen jumalat : johdatus uskontotieteeseen  (Joensuu yliopisto, 2006)
Matti Kuusi ja Outi Lehtipuro: Perinteentutkimuksen perusteita (WSOY, 1980)

Pauliina Kainulainen käyttä metsän teologiassa lähteinä luonnollisesti Raamattua ja suomalaista luterilaista teologiaa. Näiden lisäksi kansainvälistä ekologista ja feminististä teologiaa. Myös ortodoksinen teologia on osa lähteistä, onhan se osa suomalaista kulttuuria hyvinkin vahvasti.  Läntistä mystistä teologiaa edustaa mm Taize-yhteisön aatteet. Myös kalevalaisen vanhan runouden kulttuuriin kätkeytyvä viisaus. 

"Raamattua on tulkittava parhaan ymmärryksen mukaan ja rukouksen hengessä. Hyvä luterilainen peruslähtökohta tulkinnalle on katseen suuntaaminen Jeesukseen Kristukseen ja hänen pelastavaan merkitykseensä." (s. 25)
Pauliina Kainulaine mainitsee filosofi Tere Vadénin yhtenä tutkijana ja ajattelijana antaessa näkökulmia suomalaiseen todellisuuskäsitykseen, tietokäsitykseen ja luontosuhteeseen. Poimin itselleni muutaman Vadénin teoksen: 

Tere Vaden:  Ajo ja jälki : filosofisia esseitä kielestä ja ajattelusta (Atena, 2000)
Tere Vaden: Karhun nimi : kuusi luentoa luonnosta (Eurooppalaisen filosofian seura, 2006)
Tere Vaden: Kaksijalkainen ympäristövallankumous : pamfletti synnyistä (Osuuskunta Rohkean reunaan, 2010)
Tere Vaden:Linkolan ajamana (Like, Into, 2008)

Luonnollisesti myös Anna-Maija Raittilan runoteologia (mikä ihana sana!), jossa luontohengellisyys ja kristinusko hengittävät yhteistä ilmaa. Minullakin on vielä monen monta Raittilan kirjoittamaa ja suomentamaa kirjaa lukematta.  Ja nekin kirjat ovat sellaisia, joita haaveilen saavani omaan kirjahyllyyn. 

II Etääntyminen metsästä - aatehistoriallinen silmäys

Suomalainen kirjallisuus kuvaa kunkin aikakauden luonnossa tapahtuneita muutoksia ja sitä, mitä tuntemuksia ne ovat aiheuttaneet - kipua ja hämmenystä.

Pauliina Kainulainen kirjoittaa, että metsä on ollut suomalaisen ihmisen ja hänen esivanhempiensa meritysten ja tiedon kohtu. Me nykyihmisetkin voimme kysyä metsältä, mikä on sen viisaus. Sitä tiedon voimaa, mitä meillä on, pitäisi suunnatan palvelemaan luonnon tasapainon palauttamista ja estää lisätuhoja.

"Metsän tiedon pohjalle rakentuva tulkinta kristillisestä traditiosta tuo ilmoille teologiaa, jossa pyritään hengellisyyden, eettisyyden ja opin tasapainoon."  (s. 34)
Olenkohan minä koskaan nähnyt luonnossa kalliomaalauksia? Tiedän niitä olevan Suomessakin, mutta enpä ole niiden merkitystä sen enempää pohtinut. Minkälainen pyhä merkitys niillä on ollut esivanhemmillemme? 

Kirjaston tietokannasta löysin muutaman aiheeseen liittyvän kirjan:

Jukka Parkkinen:  Suomen kalliomaalaukset : bongarin käsikirja (SKS, 2013)
Pekka Kivikäs: Kalliomaalaukset : muinainen kuva-arkisto = Paintings on rock : an ancient picture archive (Atena, 1995)
Timo Miettinen: Pyhät kuvat kalliossa (Otava, 2007)
Juha Pentikäinen ja Timo Miettinen: Pyhän merkkejä kivessä (Etnika, 2003)
 

Entäpä muut pyhät paikat, erityisesti metsässä? Niitä on vieläkin jäljellä, vaikka kristinuskon tullessa maahamme osa pyhistä puista kaadettiin ja alueet otettiin kirkon haltuun. 

Näistäkin löytyy mielenkiintoisia kirjoja:

Rist Lounema: Suomen kansan pyhät paikat (Yhtyneet Kuvalehdet, 2003)
Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen: Suomen luonnon pyhät paikat (Salakirjat, 2017)
Martti Issakainen: Ukonvuorelta kirkonmäelle : luostaripitäjän pyhillä paikoilla (Soisalo-kirjat, 2016)
Ilari Aalto: Matka muinaiseen Suomeen : 11 000 vuotta ihmisen jälkiä (Atena, 2017)
Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo: Puiden kansa (Pohjoinen, Hiilinielu-tuotanto, 1998)
Ville Suhonen - Hannu Siitonen - Mikko Pöllänen: Metsän tarina (Maahenki, 2013)

"Reformaattorit halusivat sulkea pois mahdollisuuden, että Jumala voitaisiin kohdata suoraan luonnon välityksellä. Hyväksyttävä tapa kohdata hänet perustui Raamatun lukemiseen ja Raamatun tekstejä selittävien saarnojen kuuntelemiseen."  (s. 44)
"Suomalaisessa kontekstissa pietismiin on kuitenkin saattanut liittyä luontohengellisyyden piirteitä, esimerkiksi lestadiolainen virsirunous sisältää ilmaisuvoimaisa luontokuvia."  (s. 45)
Valistuksen aikakaudella vallitsi luonnosta hyötymisen mentaliteetti. Romantiikka toi takaisin luontoa arvostavaa ajattelua. Runeberg ja Topelius toivat kirjallisuudessaan esille luonnon ja uskon yhteyden. Aleksis Kivelle metsä oli mielentila. Myös kuvataitelijat Edelfelt, Halonen, Gallen-Kallela ja Järnefelt kuvasivat luonto ja pyhyyttä.  1950-luvulla luonnonläheistä runoutta kirjoittivat Aaro Hellaakoski ja Helvi Juvonen.  Ja myöhemmin tulivat Anna-Maija Raittila, Eeva Tikka ja Eeva Kilpi. Taidemaailmassa tulivat Outi Heiskanen, Miina Äkkijyrkkä, Osmo Rauhala ja Eva Ryynänen.

Mikä on  metsän merkitys, metsän pyhyys 2020-luvulla? Hiljaisuuden retriitit, pyhiinvaellukset, metsäkirkot ja kirkon kannanotot ympäristökysymyksiin. Miten seurakunnat hoitavat omistamiaan metsiään? 

Nopea googlehaku toi seuraavat artikkelit:






III Metsäinen maailmankatsomus - filosofinen maaperä

"Luontosuhde on ugrilaisuuden sisimmässä. Perinteisessä ajattelussa haetaan sopusointua suhteessa luontoon. Metsää ei koeta uhkana."  (s. 83)
"Ugrilaisuus maailmankatsomuksena on mitä suurimmassa määrin konstruktio, Sammon murusista koottu tästä ajasta katsova kokonaisuus, joka ei yritäkään olla kaikenkattava ja tarkkaan määritelty. Metsä on suomalaisen suuhun ja meleen sopiva todellisuuskästiyksen metafora. Metsä ei ole tarkkarajainen; metsä on iätön; metsän aika on syklistä. Aika ja paikka sulautuvat metsässä yhteen. Metsä ei ole vain ympäristö vaan osa tietoisuutta ja alitajuntaa. Keskeneräisyyttä ja rajojen häilyvyyttä ei pelkästään siedetä, vaan niitä arvostetaan ja vaalitaan."  (s. 84-85)
"Metsän teologian todellisuuskäsityksen voi tiivistää sanoihin orgaaninen ja kristuskeskeinen. Orgaanisen maailmankatsomuksen keskeisiin osiin kuuluu lempeä luontosuhde. Se ei ole ristiriidassa kristuskeskeisyyden kanssa. Krisitty voi kokea metsän hellässä hoivassa Kristuksen tai Kolmiyhteisen parantavan kosketuksen."  (s. 87) 
Uskonnollinen todellisuuskäsitys:

 "Filosofi Ilkka Niiniluodon mukaan käsitys todellisuudesta on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi Raamatun kaltaisiin uskonnollisiin kirjoituksiin) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Todellisuuskäsitys on epätieteellinen, jos se sisältää tieteellisen todellisuuskäsityksen kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tällaisessa ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla"  (lähde: wikipedia Tieteilijöiden esittämä uskontokritiikki )

"He (nuoret) tuntevat Raamatun, heillä on kristillinen todellisuuskäsitys ja he kykenevät kohtaamaan muita todellisuuskäsityksiä hyvällä tavalla"  (lähde: Uskonsa säilyttäneiden nuorten viisi tuntomerkkiä/Uusi Tie)
 
"Kristillinen todellisuuskäsitys on yleensä hahmotettu kolmetasoisena: aineellinen (fysis), sielullinen todellisuus (psykhe) ja henkishengellinen todellisuus (nous tai pneuma). Siis näkyväinen taso ja kaksi näkymätöntä. Jumala vielä näiden takana ja yläpuolella"  (lähde: Serafim Seppälä: Maailmojen synty)

Kristukeskeisyys:

"Luterilaisessa raamatuntulkinnassa Raamattua pyritään lukemaan ja tulkitsemaan niin, että se – Lutherin sanoin – ”ajaa Kristusta”. Tämä merkitsee kristosentristä, kristuskeskeistä lukutapaa. Jumalan varsinainen ilmoitus on maailman kanssa kasvokkain tullut Jumala itse, Kristus. Siksi esimerkiksi Vanhan testamentin käskyt Jumalalle uhraamisesta eivät ole tulkinnallisesti samanarvoisia Kristuksen kaste- ja lähetyskäskyn kanssa" (lähde: Sanasto/evl.fi )

Millainen on minun metsäinen maailmankatsomukseni? Luonnonmetsiä arvostava, talousmetsissä kestävän kehityksen arvoihin perustuvaa metsänhoitoa, hengellisiä voimavaroja metsämielellä ja fyysistä hyvinvointia metsäsamoilusta ja metsän antimista. 

Miten uskonnollinen todellisuuskäsitys ja kristuskeskeisyys näkyy minun elämässäni, metsien äärellä? Metsä on minulle pyhä paikka, jonka monimuotoisuus Luojan luomana hämmästyttää. Jokainen matka metsään antaa aisteilleni elämyksiä, joiden varaan hiljentyä rukoukseen. Mutta myös ihmisen ja luonnonkin julmuus pysähdyttää ja saa miettimään erityisesti ihmisten aiheuttamien luontoa vahingoittavien tekojen järjettömyyttä. Luonnon julmuudet on sen kiertokulkua, vaikka ne minua välillä surettavat. Metsä parantaa Jumalan armahtavien käsein alla. Metsäss voin on lähellä Jeesustakin, tunte Pyhän Hengen kosketuksen. 


IV Metsän teologian maisema

Transformaation teologia
 tarkastelee teologiaa toiminnan, askeesin näkökulmasta. 
- kriittinen analyysi
- pyrkimys vapautukseen
- jokainen ihminen käyttää kaikkia kykyjään yhteiseksi hyväksi

"Jumalan katsellaan ja kuunnellaan paitsi Sanan ja Pyhän ehtoollisen äärellä myös luonnon temppelissä." (s. 130)
Anna-Maija Raittilan runoteologia on minulle läheistä teologiaa, luontohengellisyyttä. Vasta tämän Pauliina Kainulaisen kirjan myötä löysin tuo sieluani sykähdyttävän termin "runoteologia". 

"Yksityisen ihmisen hiljentymisen lisäksi metsän teologian hengellisyyteen kuuluu liturgia, yhteinen jumalanpalvelus. Sen luonnollinen koti on metsäkirkoissa ja muissa luonnossa vietetävissä jumalanpalveluksissa, mutta tärkeintä olisi, että metsän tietoon ja kieleen nivoutuva käsitys liturgiasta rikastaisi kaikkea suomalaista jumalanpalveluselämää. "  (s. 160-161) 
Olen osallistunut kerran pieneen metsävaellukseen, jossa päätepisteessä laavulla lauloimme hengellisiä lauluja ja pappi piti hartauspuheen. Yksin olen joskus kuunnellut jumalanpalvelusta kännykän kautta keskellä metsää. Raamattua olen lukenut monestikin "kannon nokassa" tai metsälammen äärellä. 

"Vienan kalmismaissa ja myös suomalaisissa metsäkalmistoissa puiset ristit ja kropnitsat eli pienet hirsimajat haudan päällä saavat rauhassa maatua."  (s. 167)
"Vanha kalmismaa edustaa myönteistä suostumista katoavaisuuteen. Samalla kalmismaalla metsäiseen yhteenkuuluvuuteen liittyy kristillisen perinteen valoisa ylösnousemususko."  (s. 167)
Luterilaisena olen omaksunut hautausmaillemme hautaamisen arkussa tai uurnassa. Pidän hautausmaita kauniina ja koskettavina puustoineen ja persoonallisineenkin hautakivineen, joiden ympräillä on kukkia ja toisinaan pieniä pensaitakin vielä.  Muistotilaisuus (ehkä omani, ehkä jonkun läheiseni) voisi olla metsässäkin. 

Pauliina Kainulainen kirjoittaa Metsän teologia -kirjassaan myös Paavo Ruotsalaisesta (alkaen sivulta 177) otsikon Luonnon tuho, köyhien ahdinko alla.

Puhutaaan  Ukko-Paavon petäjävapriikin akatemiasta. Hän tarkoitti nälkävuosien kurjuutta, jolloin hengissä selvitäkseen köyhien oli jatkettava viljaa männynkuoresta saatavalla pettujauholla. 

"Metsän teologiassa köyhyyden kysymystä lähestytään köyhyyden syntyjen kautta"  (s. 181)

Mikä vaikutus luonnon vaurioitumisella, metsien tuhoamisella on köyhimpiin ihmisiin? 

"Metsän teologialle ja sen luomiskäsitykselle soveltuviksi keskustelukumppaneiksi ja peileiksi ovat osoittautuneet alkuperäiskansojen tieto sekä suomalainen syntytieto"  (s. 196)
- kansarunoutemme luomiskertomus

"Metsän teologiassa molemmat, Maria ja Eeva, ovat syntytiedon kantajia. Samoin sitä ovat monet muut Raamatun tärkeät naiset kuten Elisabet, Marian sukulainen ja tukija. Naisten merkitys  ei myöskään tyhjene äitiyteen, vaan kristinuskon keskushahmoihin kuuluu Jeesuksen oppilas Magdalan Maria." (s. 204)

 V Elämänpuun taimet

- hiljaisuus
- katseleminen
- kuunteleminen
- havainnointi
- liturgia
- eukaristinen asenne  - kiitollisuus Luojan lahjoista
- odotus ja juhla 
- pysähtyminen
- myötätunto
- kamppailu 
- hellyys
- yksinkertaisuus

Vaeltajan siunaus

Pyhä Kolme siunatkoon
tämän maan
tämän kielen
tämän kansan

Olkoon tämä maa koti kaikille
tässä maassa syntyneille
ja täältä turvaa etsiville ihmisille
näiden metsien eläimille
puille
varvuille ja kääville
sammalille ja jäkälille'

Siuntakoon ruumiimme
Luoja joka meidät maasta muovasi
kunnes saamme palata maan syliin

Siunatkoon sielumme
Kristus, sielunystävä
kunnes kohtaamme iloisella aterialla

Siunatkoon jokaisen hengenvetomme
Kaikkein-Matalin Pyhä Henki
varjelkoon hän henkemme yhteydessä maahan
ja kaiken elämänvoiman runkoon
ylistettävään Kolminaisuuteen.





Pauliina Kainulainen: Metsän teologia, Kirjapaja, 2013
Kansi: Petri Kovács
Mistä hankittu: lainattu Lapuan Kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti