Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2021.

Eksymisen ja unohtamisen kirja

Kuva
  Marisha Rasi-Koskinen on lempikirjailijoitani. Luin ensimmäisenä Valheet muutama vuosi sitten. Ihastuin Rasi-Koskinen kirjoitustyyliin - tarinoihin, jotka kietoituvat toisiinsa arvoituksellisesti. Eksymisen ja unohtamisen kirja kertoon Julian perheestä, joka jättää kotinsa.  Julia kulkee vanhempiensa kanssa kohti menneisyyttä - syitä ja seurauksia, miksi hänen perheensä on juuri tässä tilanteessa. Tarinan sisällä kulkee Janin tarina -  miten Julian ja Janin tarinat kietoutuvat unenomaisesti toisiinsa.  Pidän Rasi-Koskisen tyylistä kirjoittaa muistojen ja mielikuvien ympärille siten, ettei tiedä onko unessa vai nykyisyydessä tai tapahtuivatko asiat menneisyydessä. Psykologiset mielenkuvaukset laittavat pohtimaan ihmisten elämää - niiden monia kiemuroita, joissa juuri nytkin eletään.  Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja, WSOY, 2017 Kannen kuva: Niina Vatanen "A Room's Memory" Mistä hankittu : ostettu alekirja Herättäjän Kirjakaupasta

Ehdoton valta

Kuva
 Mariette Lindsteinin psykologinen trilleri Ehdoton valta on Lahko -sarjan ensimmäinen osa. Lindstein on ollut scientologialiikkeen johtopaikoilla parikymmenen vuoden ajan elämästään. Hän pakeni liikkeestä dramaattisesti - tuskin kukaan pakeneekaan mistään uskonnollisesta lahkosta helposti. Minua kiinnostavat uskonnolliset ja henkiset liikkeet jännityskirjallisuudessa. Toki enemmän katson tv-sarjoja tai elokuvia kuin luen romaaneja.  Ehdoton valta oli kihelmöivää jännitystä, dramatiikkaa ja ihmismielen manipulointia tihkuva tarina. Olisinko minäkin vietävissä tällaisen lahkon piiriin? Olisinko minä alistuja vai manipuloija? Uskaltaisinko paeta? Pystyisinkö irtautumaan?  Kirjan tarinassa kuljetaan nykyhetkessä ViaTerrassa sekä lahkon johtajan Franz Oswaldin menneisyydessä hänen päiväkirjamerkintöjensä kautta. Saaren salaisuudet paljastuvat vaiheittain. Jotain jää kuitenkin hämärän peittoon eikä kaikki ole vielä ohitse Sofian kohdalla. Franz on yhä olemassa - miten valta jatkuneekaan se

Mitä männyt näkevät

Kuva
  Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät oli tammikuun lukupiirikirjana. En päässyt tähänkään lukupiiritapaamiseen keskustelemaan kirjasta.  Anna Soudakovan isoisän tarinaan pohjautuva romaani alkaa Stalinin vainoista ja päättyy maahanmuuttaiien elämään Suomessa. Olen lukenut Laila Hietamiehen (nykyisin Hirvisaari) Laatokka -romaanisarjan parikymppisenä. Näissä romaaneissa kohtasin kuvauksia ensimmäisen kerran Venäjällä tapahtuneista vainoista. Joissakin muissakin lukemissani romaaneissa on sivuttu Stalinin vainoja, mutta tämä Mitä männyt näkevät on ensimmäinen "venäläisestä näkökulmasta" kirjoitettu tarina. Sandarmohin mäntykankaan traagiset tapahtumat on vieläkin yritetty kääntää toiselaisiksi tapahtumiksi 2020-luvulla. On vaikea ymmärtää, ettei julmuuksiin johtaneita tapahtumia voida tunnustaa, vaan yhä niitä halutaa peiteillä, jopa väittää ettei sellaista ole koskaan tapahtunut. Näiden historiallisten tapahtumien ja henkilökuvausten myötä tuntuu toisaalta tämä nykyhetken kor

Vielä tänään olemme elossa

Kuva
Emmanuelle Pirotten Vielä tänään olemme elossa oli joulukuun lukupiirikirjamme. Hän on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksen yhdessä Sylvester Sbillen kanssa. Tähän käsikirjoitukseen siis romaani perustuu.  Luin kirjan joulun aikaan - lukupiiritapaamiseen en mennyt tällä kertaa. Kirjan takakansitekstiä lukiessani mietin, että mitenkähän jaksan sota-aiheista kirjaa lukea.   Kirjan tarinan näkökulma onkin aivan erilainen, mitä olen aikaisemmin aiheesta lukenut. Historian tietämykseni myös lisääntyi - kysyinkin mieheltäni, että onko oikeasti ollut tälläisiä saksalaissotilaita, jotka soluttautuivat liittoutuneiden joukkoihin - Fritzejä. Ja onko mahdollista juutalaistytön ja saksalaissotilaan erikoinen ystävyys -  uhmasiko joku sotilas omaa henkeään jättääkseen juutalaisen henkiin? Mathiaksen ja Reneen kohtaaminen luo jänniteen jo tarinan alussa - miten heidän käy? Selviävätkö he sodasta?   Kummankin päähenkilön kokemukset hetkessä ja menneisyydessä vievät matkalle, josta en välttämättä itse