Paratiisi

 

Tõnu Õnnepalun Paratiisi kirjan sain kolmisen vuotta sitten kirjan kääntäjältä Jouko Väisäseltä. Õnnepalu oli minulle ennestään tuntematon kirjailija. Kirjan takakannessa sanotaan, että hän on Viron tunnetuimpia nykykirjailijoita. Minä en aikaisemmin tainnut tietää kuin Jaan Krossin ja Kai Aareleidin. 

Takakansi tekstissä sanotaan:

"Paratiisi on pieni, viisas kirja, meditatiivinen, jopa raamatullinen kertomus (kirjeitä rakkaalle ystävälle) Hiidenmaan Ristman niemellä olevan pienen kyläyhteisön elämästä ja erityisesti sen parinkymmenen vuoden ajanjaksosta, suurten muutosten vuosista, jolloin tuli vapaus - vai tuliko?

Paratiisi (ilm. viroksi 2009) on Õnnepalun rakastetuimpia kirjoja, josta Virossa on ilmestynyt useita painoksia. Siitä on muodostunut monelle lähes kulttikirjan kaltainen teos, johon on mukava palata ja joka ei menetä merkitystään kirjallisten sesonkien kiivaasti vaihtuessa."

Kirjan kansien sisäpuolilla on hauska kartta Paratiisista ja sitä ympäröivistä alueista.Tuli mieleen Tolkien Taru Sormusten Herrasta. Vironkieliset alkuperäiset kartat on tehnyt Anne Pikkov.  Kirjan kansikuva on Jouko Väisäsen ottama kuva nimeltään Kevään ranta Paratiisissa. 

Vironkielisen Paradiis kirjan kansi: 

Pidin Paratiisi kirjan symbolisesta kerronnasta. Unohdin täysin, että ystävä kirjoittaa kirjettä. Viron historiaan olen tutustunut Sofi Oksasen kirjojen ja Kai Aareleidin kirjan kautta aikaisemmin. Kirjan minäkertoja palaa viikoksi Paratiisin nuoruutensa muistoihin. Muistoillaan hän ehkä  haluaa lohduttaa (sairasta?) ystäväänsä. Kirjan tekstissä raamatullisia symboleja - jo kirjan nimi Paratiisi viittaa siihen. 

Kirjan alkaa sanoin: " Nyt olenkin täällä kirjoittaakseni Sinulle Paratiisista, ja minulla on aikaa seitsemän päivää, niin kuin Jumalalla oli hänen luodessaan maailmaa, ja tänään on maanantai ja lauantai-iltaan mennessä minun on kerrottava Sinulle oma tarinani, jotta voisin huokaista ja katsoa, että näin on hyvä"

Kirjoittaja kulkee Paratiisien porttien kautta, hän kertoo miten Paratiisin pääsee. Hän kuvailee Paratiisia ympäröiviä aitoja. Paratiisin vuodenajat ovat vesi, yö ja päivä. 

"Mutta vaikka sanoin että jokaisesta Paratiisin vuodenajasta minulla on joku selkeä kuva, niin syksystä en oikeastaan olekaan niin varma. "

Paratiisin puita ja kukkia - vaahteroita, saarnia, omenapuita, petuniat, kehäkukat, krassit, pionit. Paratiisin maisemat ovat meren äärellä - kaunista luontoa, josta menneisyyden muistot nousevat. Viron vapaus - mitä se heille tarkoittakaan? 

Paratiisilla on myös oma ajanlaskunsa - oma aikansa, aikakautensa. 

"Joka vuosi piti Reigin Jeesuksen kirkosta tuoda kirkkokalenteri, johon koko vuosi oli merkitty. Sen kalenterin mukaan elimme." 

Paratiisistahan ei voi puhua ilman rakkautta, ihmisiä eikä eläimiä. Kirjoittajan matkassa kuljemme kyläläisten elämien mukana, hänen muistoissaan. 

"Paratiisissa minä aivan kuin kasvoin aikuseksi, sillä entisellä ei ollut merkitystä. Ja minusta tuli aikuinen ja lähdin sieltä pois saadakseni selville mistä oikeastaan on kysymys. Ei sen takia, että selville saaminen olisi nyt onnellisempaa, mutta on se selkeämpää, ja se on sittenkin hyvä." 

 Tämä kirja voisi olla matkakirjana, jos olisin jossain Viron rannikolla pienessä mökissä lomailemassa - hiljaisuudessa omien ajatuksieni äärellä. 

Saatan jossain vaiheessa lukea lisää Tõnu Õnnepalun teoksia. 

Tõnu Õnnepalu: Paratiisi, Kirjokansi, 2p. 2018

Kirjan kansikuva: Jouko Väisänen Kevään ranta Paratiisissa

Kannen graafinen suunnittelu: Valtteri Majavakoski

(alkup. virol. Paradiis, 2009)

Mistä hankittu: saatu kirjan kääntäjältä