Sonja O. kävi täällä

Anja Kaurasen (nyk. Snellman) esikoisteos Sonja O. kävi täällä ilmestyi 40 vuotta sitten. Olen lukenut sen ensimmäisen kerran 90-luvulla parikymppisenä. Silloin en päässyt tarinaan sisälle - Sonjan elämä ja kokemukset tuntuivat niin vieraalta tälläisen maalaistytön elämään. Täytän tänä vuonna 50 vuotta ja päätin lukea Sonjan tarinan uudelleen. Ikävuodet omine elämänkokemuksineen auttoivat ymmärtämään Sonjan tarinaa nyt paremmin. 

Sonja O. kävi täällä -romaania voi sanoa kulttikirjaksi - klasikkoteokseksi, jonka kannattaa ainakin yrittää lukea. Kaikille kirjan tarina ei välttämättä ole sävähdyttävä teos, mutta minulle se oli nyt.

"Lemmiskele aina kun voit. Se tekee hyvää?
Rakkaus on lahja joka on osattava ottaa vastaan?
Vain rakkauden tieto voi taas antaa viattomuuden?
Kaikki oli kaunista eikä mikään tehnyt kipeää?"

Sonjan tarinassa kulkevat lapsuus, nuoruus ja aikuisuus tajunnanvirran mukana. Sonja kasvaa aikuiseksi rajun elämän kautta - ja selviää siitä hengissä. Sonjan tarinassa on vahvaa kuvausta naisen seksuaalisuuden heräämisestä, riippuvuudesta ja kaikesta, mitä intohimolle pakonomainen antautuminen aiheuttaa. Sonja on rikkinäinen nuori nainen, mutta silti omalla tavallaan vahva selviytyjä.

"Miksi te tulitte tänne? Miksi teillä oli aina niin paha olla? Miksi te panitte angstinne ja ikävänne minuun kasvamaan korkoa, minulle liian korkeaa korkoa? Miksi ette eronneet pois kun kerran vihasitte toisianne niin saatanasti? Miksi me oltiin aina niin köyhiä? Miksi mutsi inhosi minua, miksi sen piti raataa itsensä kuoliaaksi? Mitä Leolle tapahtui?" (s. 54)

Miksi on rikkinäisiä perheitä, rikkinäisiä suhteita, rikkinäisiä ihmisiä? Miksi rikkinäisyys jatkuu toisinaan sukupolvelta toiselle? Miksi on niin vaikeata elää omien virheiden kanssa? Miksi on vaikeata katsoa lapsen kärsimystä, jonka on osittain itse aiheuttanut? Miksi rikkäisyydestä ei paranekaan kokonaan? Miksi toisten ihmisten on käytävä elämässään läpi kipeitä asioita jo lapsuudessa? 

"Niin Sonja O. oppii kostamaan. Niin Sonja O. oppii häjyilemään. Niin pikku Sonja O:sta kehkeytyy säikky tihutyöntekijä, ahmatti näpistelijä, valehtelija ja lohtuostelija.
Niin Sonja O. oppii antamaan takaisin." (s. 107)

Paljon kipeitä kysymyksiä ja tunteita kävin lävitse Sonjan tarinaa lukiessani. Jollain tavalla Sonjan tarina on minulle vertaistarina - selviytymistarina. En tarkoita, että olisin kokenut samoja asioita, mutta samanlaisia tunteita olen elämämässäni kokenut. Jos elämäni olisi mennyt toisin, olisinko enemmän kuin Sonja? Olisinko selvinnyt taiteilijasielullani sellaisessa maailmassa? Vai olisinko jäänyt loppuelämäkseni suljetulle osastolle?

Karjalan murre Sonjan isovanhempien perintöä kuvaavana luo stadin slangille kontrastin romaanin tekstissä. Kulttuurielämän viittaukset runoilijoineen ja musiikkeineen luovat romaanille sitä rujoa glamouria, mitä rakastan.

Sonjan tarina on rankka ja rajun seksuaalinen, joka sävähdyttää syvälle sielun syövereihin. 


Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä, WSOY, 1981
Päällys: Pekka Loiri
Mistä hankittu: tilattu nettiantikvariaatista 


 




 

Kommentit

Suosituimmat postaukseni

Eerinkinpojat

Vielä tänään olemme elossa

Runojen matkassa