Ennen lintuja
Merja Mäen
Ennen lintuja -romaani vie minut matkalle nuoren naisen mukana. Sortavalan
pommisuojasta Alli pakenee buabonsa parantajan opista takaisin kotiin. Alli ei
halua parantajaksi, vaan kalastajaksi Laatokan rannoille. Kotona vastaanotto ei
olekaan lempeä. Äidin karu suhtautuminen
Allin kotiin palaamiseen -
kalastajanhaaveisiin. Kipeät haavat Aatos -veljen sodassa kadonneena kaatumisesta,
toisen kaksosveljen Tuomaksen vielä taistellessa sodassa.
Allin asema
kotona, kun Tuomaksen kihlattu Sylvi saapuu taloon, raskaana.
Emme todellakaan mahtuisi kasvamaan rinnakkain, vaan minä jäisin noin itsevarman naisen varjoon. (s. 29)
Nuorimmaisen
Ilmi -siskonkin elämän poljennosta Sylvi vielä määräisi enemmän kuin Alli
isosiskona. Elämän kohtalon sodan
synkkyydessä luo mustat pilvet Laatokan ylle. On lähdettävä evakkomatkalle
tuntemattomien sukulaisten luo Seinäjoelle, Etelä-Pohjanmaalle.
Minusta ei tulisi nuorta emäntää, mutta ei Sylvistäkään. Sellaista ei tässä talossa olisi olemassa, sillä kohta olisi lähdettävä ja jätettävä kaikki. (s. 53)
Allin
vanhemmat ja Ilmi -sisko lähtevät junan mukana kohti Pohjanmaata. Alli on
päättänyt kulkea kävellen Seinäjoelle karjanajajana – Muurikin ja Korvenkukan. Sylvi lähtee Allin mukana. Monen sadan kilometrin matka talven aikaan
vaikeuttaa evakkomatkaa. Allin ja Sylvin on tehtävä raaka päätös lehmän
poikiessa kesken tientaipaleen.
Evakkomatka tahtomattaan sitoo Allin ja Sylvin elämänlangat tiiviimmin
yhteen.
Millaista on
ollutkaan saapua vieraalle maalle, alavien peltojen äärelle Laatokan rannoilta.
Isäpuolen suvun nurkkiin olemaan. Allin elämää vaikeuttaa kylmenneet välit
äidin kanssa. Oman äidin hylkäämänä Alli lähtee sairastuneen Sylvin mukana sotasairaalaan.
Sylvi
kohtalo, Laina -vauvan syntymä sinetöivät Allin elämän sotasairaalaan
useammaksi kuukaudeksi. Alli kamppailee
tulevaisuuden haaveiden kanssa, Laina -vauvan hauraan elämän äärellä. Miten
arvottomaksi ja eriarvoiseksi Alli tuntee itsensä välillä
sairaanhoitajaopiskelijoiden joukossa. Alli ei kuitenkaan luovuta, vaan
uskaltaa tehdä asioita toisten ihmisten hyväksi – välillä uhmaten sääntöjäkin,
vähäisiä parantajan oppejaankin käyttäen. Mikä on Allin tulevaisuus, tuleeko
hänestä kalastajaa koskaan? Voiko kipeitä tunteita äidin ja Allin välillä
koskaan korjata?
Voiko rakkaus
parantaa haavoja? Löytääkö Alli
paikkansa Pohjanmaalla?
Koskettava
romaani nuorten naisten opiskelusta ja työskentelystä sotasairaalassa sodassa
vammautuneiden nuorten miesten hoitajina.
Ihmissuhteiden kivuista, elämän eriarvoisuudesta – arkisten asioiden
kanssa selviämisestä seuraavaan päivään.
Pienistä pilkahduksista elämän toivosta.
Pysähdyttävä
Allin tarina kodin pakkoluopumisesta rajan taakse. Pitkästä kävelytaipaleesta
Pohjanmaalle – miten sellaisesta on voinut selvitä hengissä?
Merja Mäki
kirjoittaa historiallisen romaaninsa kuvaten ihmisten ja tuon ajan tapahtumia niin
elävästi, että tunnen ihollani kylmyyden tietaipaleella, sodan päättymisen
toivon pilkahduksen – palaammeko kotiin vielä?
Tämä on varmasti viimeinen kerta. Viimeinen kun minä katsoin korkeita harjanteita, jotka jyrkästi ryöpsähdellen laskeutuivat suoraan Laatokan pinnan alle. (s. 414)
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Mistä saatu: arvostelukappale kustantajalta
Tämä on kiinnostava uutuusromaani, joka pitäisi lukea jossain vaiheessa. Monet ovat tätä kehuneet.
VastaaPoistaPidin tästä kirjasta todella paljon. Olisi hienoa, jos kirjalle tulisi jatko-osa.
VastaaPoista